tiistai 10. maaliskuuta 2015

Ihana valo

Kenellä muulla lisääntyvä valo ja päivisin huikea auringonpaiste vaikuttavat siihen, että energiaa piisaa ja unen määrä alkaa vähentymään talviunen aikaisesta harmaudesta? Olen aivan fiiliksissä auringosta ja valoisuudesta! Muru on luonnolliselta vuorokausirytmiltään iltaan taipuvainen, ja on varmaan ihanaa, kun toinen tsirputtaa vieressä "tajuatko, kello on kuusi aamulla ja on melkein valoisaa? Valoisaa!). No, ehkä hän on tottunut (koska sama litania kuuluu illalla kuuden aikaan :) ). Mutta siis valo! Valo! Ja lisää huutomerkkejä!

Auringonpaiste suorastaan vaati ulkoiluttamaan uusia aurinkolaseja! Tilasin nämä Miss Windy Shoppista jo ennen joulua, nyt alkavat vasta päästä tositoimiin!

Todiste keväästä: Kaupungin Museon muurin suojissa jo vihertää!


Viikonloppuna ei tullut paljon nukuttua, koska olin viettämässä ihanien-rakkaiden-mahtavien-älykkäiden-eikäyhtäänrupsahtaneiden naisten viikonloppua. Viikonloppu teki minulle aivan uskomattoman hyvää, vaikka univelka ehkä vähän vielä painaakin. Lauantaiaamuna suuntasin kaikessa rauhassa salille kuntonyrkkeilytunnille, josta sai aivan mahtavan (kaikki superadjektiivit alkavat olla jo käytössä :)) boostin päivään. Kotona kävin vain kääntymässä, kun tytöt tulivat hakemaan minua -ja sitten mentiin!

Nypässä säkillä. (Kuvasta kiitos Marikalle)

Pink is not a colour, it's an attitude.


Kävimme Houkutuksessa pitkällä lounaalla, puhuimme, höpötimme ja puhuimme vähän lisää, käytiin kaupassa, mentiin residenssiimme, tehtiin jossain vaiheessa ihanaa ruokaa, laittauduttiin, syötiin, tällättiin, pidettiin muotinäytöstä ja lähdettiin yöhön, aamulla nukuttiin (johonkin asti, aamuvirkkulasta hyvää päivää vaan) ja käytiin vielä kaikessa rauhassa hotellissa aamiaisella ennen kuin minut palautettiin kotiin.

Houkutuksessa lounaalla.

Illalla tehtiin bataattiburgereita. Voi nam, suosittelen!

Raakasuklaakakku ja kynnet mätsäämään. Tyyli ennen kaikkea!

Suklaakakun kylkeen skumppaa -kuulostaa tyttöjen illalta!

Pakollinen "jotain muutakin kuin salitrikoot"-selfie. Opeteltiin ottamaan selfieitä ja groupieita (sille kepille olisi ollut tarvista). Nauraa käkätettiin ihan kippurassa.

Käytiin Tähdessä ja todettiin DJ:n olevan enemmän fiiliksissä musiikistaan kuin tanssijoiden. Myös jossain vaiheessa piti pohtia, mikä ikäraja Tähteen mahtaakaan olla, tai lähinnä liekö sitä ollenkaan. Mutta, kuten sanottua jossain blogissa: kun on 27 tai silleen, niin ei oo enää mitään välii ja voi rupsahtaa rauhassa". Päättelimme sitten, että ketään ei kiinnosta, ja tanssimme siellä seassa ihan kuin ennen vanhaan (paitsi emme tunnistaneet biisejä).

Yöpalaksi vähän lisää raakakakkua ja hyvin älyköllistä keskustelua.


Kotona lapset olivat päiväunilla ja minua odotti aivan ihana kukkakimppu ja Muru kahvinkeitossa naistenpäivän kunniaksi. Juteltiin siinä ja juotiin hyvät kahvit, ja iltapäivän aluksi lähdin Huipulle naistenpäivän viettoon ja vetämään aarrekarttatyöpajaa. Innostuneita naisia oli paikalla tosi paljon, ja miten ihanaa olikaan katsella miten unelmat alkoivat saada muotoaan paperille. Annoin vähän kotitehtäviäkin, ettei kartta jäisi vain yhden illan huumaksi.

Koko viikonloppu antoi minulle uskomattoman paljon voimaa ja energiaa. Oman ajan ottaminen omasta perusarkipyörityksestään on kyllä ensiarvoisen tärkeää -on huomattava, että vain hyvinvoivana voin olla hyvin läsnä myös muille. Huomasin sunnuntaina aarrekarttatyöpajassa keskustelevani monen osallistujan kanssa siitä, miten osia unelmastaan voisi tuoda tähän päivään, juuri siihen omaan arkeen. Vaikka naistenviikonloppu silloin tällöin tekee gutaa, on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä tekemään arjestaan ihanaa, voimaannuttavaa ja iloisen pirskahtelevaakin, edes pieniltä osin. Kuinka moni on uponnut korviaan myöten pyhään töihin-kauppaan-jumppaan -kolminaisuuteen? Ehkä ryyditettynä päiväkotikierroksella tai lasten harrastusrumballa? Ja kuinka moni miettii, että tässäkö tämä nyt oli, tämä oma elämä?


Aarrekarttatarpeistoa ennen ovien avaamista.


Aloitan pienen vallankumouksen arjen harmautta vastaan ja haastan jokaikisen tämän lukijan mukaan! Tee tällä viikolla jotain ihanaa vain itsellesi! Itse tiedät parhaiten mitä se mahtaa olla, mutta tärkeää on, että mietit mitä haluat ja toteutat sen! Ja tätä saa jakaa omassa lähipiirissä eteenpäin! Olisi ihana kuulla, mikä teidän arjestanne tekee ihanaa? Vinkit jakoon! (Tulipa paljon huutomerkkejä!)



Itse jo torhistauduin (ja okei, innostuin: tein jo monta): Sovin liikuntatreffit keskiviikolle ystävän kanssa (kuntonyrkkeily on palannut arkikalenteriin, wu-huu!), sovin toisen likkakaverin kanssa ravintolaillasta kuun lopussa (no tästä oli jo ollut puhe aiemmin, mutta sovimme päivän), aion tänään varata kampaajan itselleni (viimein! On jo aikakin!) ja teen tänään jotain ihanaa jälkkäriä illalliselle (tämä on perheelle, on nimittäin meidän neiti kohtakolmeveen toisen nimen nimpparit: Prinsessa Auroran päivää vietetään tänään, eikä mikään ole liian vähäpätöinen syy juhlaan :) ).

Tuntuu jotenkin, että käyn vähän ylikierroksilla, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin olen viime päivinä miettinyt monta kertaa elämän ihanuutta. Olen huomannut tämän toistuvan aina keväisin, meikäläisellä hyvät ajatukset tuntuvat olevan suoraan verrannollisia paitsi pyöräilyyn, etenkin valon määrään <3

4 kommenttia:

  1. Ihanalta kuulostaa viikonloppusi =) Tuollaiset tekevät niin hyvää tämän kaiken arjen keskellä!

    Mulle on tulossa monta kivaa juttua, ei tosin vielä ensi viikolla vaan sitten vasta seuraavalla. Mm. kampaaja odottaa silloin, kivaa! Mutta valon lisääntyminen jo sellaisenaan tekee niin iloiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin sun blogista kampaamosuunnitelmista, vau! Mäkin voisin ottaa Alban tukan, tosin mun piikkisuoralla suomineitolaatuisella tukalla vaatisi aika paljon laittamista, ja siihen en alkuinnostuksen jälkeen ehkä kykene.... Käyn tällä hetkellä otsis-ei otsista-otsis-painia. Yleensä leikkaan sen, ja alan samantien kasvattaa pois :D

      Poista
    2. Heh, mulla sama :) Mutta se piristää, ainakin sen kolmen viikon ajan, ennen kuin on ylipitkä! Itse aloin nyt hannailemaan sen alba-tukan kanssa. Noh, vielä viikko aikaa painia tän asian kanssa, sitten tärähtää (tai sitten ei).

      Poista
    3. Minäkin jahkasin viimeiseen asti otsista, mutta sitten päätin, että kasvaahan se, jos ei jaksa pitää... Mutta nyt oon tyytyväinen! Kun vaan osaisin pysyä kaukana noista keittiösaksista sitten parin viikon päästä....

      Poista

Anna palaa, beibi!