Ensimmäinen tavoitekoitos parin päivän päästä: HCR!

Ylihuomenna sitä lähdettäisiin Helsinkiin ja lauantaina olisi vuorossa tämän kesän ensimmäinen koitos: HCR, eli puolimaraton Helsingin (toivottavasti) kesäisissä maisemissa! Jee! Ootan jo tosi kovasti lauantaita!

Jyväskylässä vuonna 2013 mieli oli korkealla ennen lähtöä.

Treenit on sujuneet hyvin, olen ollut terveenä ja harjoituksia on tullut viime viikkoon asti noin 5 krt/vko, joista vähintään kaksi juoksua tai muuta aerobista (uinti, juoksu, pyöräily), lisäksi 1-2 kehonpainojumppaa ja 1-2 ryhmäliikuntaa (kahvakuula tai  kuntonyrkkeily tai molemmat). On myönnettävä, että yli kymmenen kilometrin juoksulenkkejä ei ole tullut juostua yhtään, mutta uskon silti, että kunto kestää maaliin saakka (kuten aiemmin kirjoitin, yhdistelmätreeneissä saa harjoituksen kestoa kasvatettua oikein mukavasti tylsistymättä ja kropan rasittumatta liikaa!) Helsingissä lienee turha yrittää omia ennätyksiä, kun porukkaa on niin kauhean paljon, että omaa juoksuvauhtia joutuu väkisinkin passailemaan muiden mukaan tiukemmissa kohdissa. Silti, HCR on yksi kivoimmista puolikkaan tapahtumista Suomessa, joten vuosi vuoden jälkeen se vetää minut mukaansa! Poikkeuksen ovat tehneet vain keväät, kun olen ollut raskaana ja kerran taisin olla ylitsepääsemättömässä flunssassa.

Vaikka kilsoja ei ole takana ihan niin paljoa kuin voisi olla, on valinta ollut suurelta osin tietoinen (ja pieniltä osin aikataulujen sanelema ja edeltänyt joukkoa valintakysymyksiä). Uskon ihan täysillä monipuolisen harjoittelun voimaan, näin riskit kropan väsymiseen ja esimerkiksi rasitusvammoihin minimoituvat. Tähän mennessä parhaan aikani puolimaratonilla (1.43) olen tehnyt muistaakseni vuonna 2011, jolloin en juossut juuri lainkaan, mutta harrastin potkunyrkkeilyä 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi pitkiä kävelylenkkejä koirien kanssa (hmm, ja painoin 7 kg:n vähemmän kuin nyt, mikä kyllä saattoi helpottaa juoksemista kummasti).

Jokojokojoko mennään?

Aikaisemmin minulla on ollut vaivana penikoiden (säären etuosan) kipeytyminen harjoituskaudella, ja esimerkiksi nyt vaiva on onnekseni loistanut poissaolollaan! Syitä voi olla monia: olen tietoisesti suosinut monipuolista harjoittelua, erilaisia juoksualustoja sekä olen juoksut lähes yksinomaan paljasjalkakengillä. Edessä onkin nyt ihka ensimmäinen puolimaraton paljasjalkakengillä, saa nähdä miten mimmin käy :)

Nyt on itselleen tolkutettava, että harjoittelut on tältä erää harjoiteltu, tällä viikolla vaan otan ihan kevyttää hölkkää muutamilla vedoilla maustettuna. Sunnuntaina kävin viimeisen pidemmän lenkin (10 km), juoksu tuntui tosi kevyeltä ja hyvältä, olisin juossut pidempään mikäli koirat eivät olisi olleet mukana. Aion myös panostaa mentaaliharjoitteluun, eli toistuvasti kuvitella itseni juoksemaan tapahtumassa hyvässä kunnossa, hyvillä mielin ja hymy maalilla kunnon loppukirillä maaliin! Mielen voima on uskomaton, ja niinhän sitä sanotaan. Olet mitä uskot ja mitä et usko.

Nyt mennään näillä, ja katsotaan miten käy! Olen varma, että päivästä tulee hauska, sillä juoksemassa on mukana oma rakas sisko! Lisäksi Muru ja tytöt ovat ainakin kannustamassa ja olen kuullut muidenkin tuttujen suuntaavan kannustusjoukkoihin.

Onko lukijoista joku lähdössä juoksemaan tai kannustamaan? Jos Helsingin suunnalla sattuu olemaan, niin kannustan lämpimästi ottamaan osaa tapahtumaan, juoksijat saavat ihan mielettömästi voimaa ihan tuikituntemattomienkin tsemppaushuudoista!

Ehkä nähdään matkan varrella!