torstai 6. elokuuta 2015

Kaikki irti työmatkaliikunnasta

Töihin palaaminen aiheuttaa haasteita liikunnalle. Yhtä-äkkiä prime time (minulla aamupäivä) tuleekin käytettyä aivotyöhön kehotyön sijaan. Kun työreissulla viipyy about sen 9 tuntia joka arkipäivä (n.7.30-16.30, jos hyvin käy), ja tytöt laitetaan nukkumaan siinä 19.30, on aika pikkuisten kanssa parhaimmillaankin rajallinen. Jatkossa aion kyllä käydä jumpilla ja salillakin muutamana iltana viikossa, mutta tällä viikolla jämäkämmät treenit ovat tauolla lauantain kisojen takia.

However, liikkua pitää. Vaikka koitan parhaani liikkuakseni päivän aikana (liikuskelu, puhelut seisten, lounaalle kauemmas, veden haku, portaiden nousu yms), istumatyön haitat tuntuvat selvästi -ja ehkä radikaaleimmin tietysti näin ensimmäisellä viikolla. Kroppaa vetää jumiin, jalat ovat turvoksissa, ja vatsanseutu.... siitä en halua edes puhua. Järkyttävää, millaiset vatsakivut ekoina päivinä olivat ja senkin jälkeen epämääräistä turvotusta. Muistan Henkka Hyppösen sanoneen, että sopivasti kiristävät vaatteet saavat työtehon paranemaan. Olen samaa mieltä: työt pitää tehdä ihan sikaäkkiä, jos meinaa selvitä kroppansa kanssa hyvissä väleissä.


On kuitenkin tehtävä kaikkensa, jotta päiviin saa liikettä, edes hyötyliikuntaa. Olen joka päivä pyöräillyt tai juossut työmatkat. Se vaatii vähän järjestelyä etukäteen, mutta kun siihen tottuu, se toimii. Kun miettii ratkaisujen näkökulmasta eikä siitä, mitä kaikkea joutuu tekemään/miettimään/valmistelemaan etukäteen, kaikki on helpompaa. On vain asioita, suhtautumisemme ratkaisee täytyykö meidän vai saammeko. Joinakin päivinä, talvella varmasti useammin tarvitsen autoa, mutta niihin päiviin pitää sitten keksiä jotain muuta liikettä.

Ensimmäisinä työpäivinä hankin Technopoliksen (jossa toimistomme ainakin toistaiseksi sijaitsee) pukutiloista kaapin, joka mahdollistaa suihkun töihin tullessa ja vaihtovaatteiden säilyttämisen. Täydennän pukukaapin kestosisältöä pikkuhiljaa, mutta nyt olen vienyt sinne selviytymispakkauksen: pienen pyyhkeen, deodorantin, pari kriittistä naamanehostusvälinettä, hiuslakan ja hiusharjan. Vaatteita kuskaan sitten tarpeen mukaan, työssäni konsulttina ja coachina ulkonäön tulee olla siisti ja asiallinen, vaikkei meillä mitään varsinaista pukukoodia olekaan.



Työmatkoilla suosin pyöräillessä trikoita (kastuessaankin kuivuvat nopeasti) ja kevyttä, hengittävää yläosaa. Syys- ja talvikeleille minulla on hakusessa mahdollisuuksien mukaan hengittävä, mutta säätä kestävä takki (hyviä vinkkejä otan vastaan!). Pyöräillessä läppäri ja muut tarvittavat systeemit kulkevat työlaukussa, jonka sujautan reppuun (yritän välttää hartiavaivoja). Kuulemma myös pyörälaukut olisivat erinomaiset, mutta sellaisia en ole itse vielä testannut. Jos juoksumatka on tiedossa, jätän läppärin illaksi töihin -näinpä ollen juoksut sijoittuvat niin päin, että juosten töistä kotiin ja aamulla takaisin, ei toisin päin. Repussa kulkevat juostessakin kevyet, välttämättömimmät jutut mukana, mutta eihän se juokseminen koskaan niin kovin miellyttävää kantamusten kanssa ole.

Varsinkin pyöräillessä olen havainnut hyväksi kunnolliset urheilulasit silmien suojaksi. Yleensä meikkaan kotona silmät ja työpaikalla siisiytymisen yhteydessä vasta meikkivoiteen ja/tai puuterin -näin ollen mukana roudattavan arsenaalin määrä on pienempi. Tukka on kypärän kanssa ongelmallisempi, mutta ratkaistavissa: perillä kunnon pöyhötys, harjaus, vähän pinnejä ja lakkaa, niin kestävä kampaus on taattu. Kuivashampoo toimii erinomaisesti, mutta sen käyttöä koitan rajoittaa, koska sen jälkeen seuraavassa pesussa minulta lähtee aina tukoittain hiuksia. Se on kammottavaa, haluan säilyttää lettini.

Kaikkeen tottuu kuitenkin, ja tärkeintä on liikkumisen ilo tässäkin. Miten paljon se tuo energiaa päiviin! Jos vertaat siihen, että kotona syöt aamupalan, juost kahvia ja ajat autolla työpaikalle istumaan, sitten istutistutistut, ajat autolla kotiin, puuahilet jotain ja avaat telkkarin..... Liikkumalla tasaisesti päivän mittaan energiatasot pysyvät korkealla, kaloreitakin kuluu, mikäli joku niitä laskee, aineenvaihdunta pysyy käytössä, vaivat pysyvät poissa tai ainakin aisoissa....

Tässä siis vinkkini tällä hetkellä, kirjoittelen lisää, kunhan innovoin.

Aktiivista viikonloppupuolta!

7 kommenttia:

  1. joo anna mennä vain suvi t: aki k

    VastaaPoista
  2. Ja meillä on siis toimisto Kuopion Technopoliksella Microkadulla. Siellä on pukuhuoneita käsittääkseni monessakin paikassa, koska minulta kysyttiin "mihin" pukuhuoneeseen haluan kopin. Kellarikerroksessa on hyvät, remontoidut tilat :) Kysymällä sain infosta avaimen.

    VastaaPoista
  3. Hihihii, meillä on selkeästi samat ajatukset tällä viikolla! Kirjoitin juuri oman blogikirjoituksen aika lailla samasta aihepiiristä tietämättä, että sulla oli sama agendalla! No anyway, tärkeä asia, joka vaatinee useamman kirjoituksen!

    Hienoa, että työelo on lähtenyt hyvin käyntiin, ja että olet löytänyt aikaa myös liikkumiselle. You to girl!!

    VastaaPoista
  4. Tosiaan tärkeä asia, josta puhutaan liian vähän. Arjessa on niin vähän aknaa, että jos juoksutreenit saa nivottua työmatkoihin, se on selvää (ajan ja voimavatojen) säästöä. Tämä lomalainen suunnittelee myös työmatkajuoksua töistä kotiinpäin, mutta mietinnässä on vielä käytännön seikkoja juuri varusteiden ja niiden matkojen suhteen joita ei taiteta juosten.

    Olen päättäväinen: tulevana talvena työkiireet eivät syö liikuntaa arjesta, murrr!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitushärö... aknaa = aikaa...

      Poista
    2. Olen samaa mieltä, asiasta puhutaan yhä liian vähän! Itse näen asian niin, että liikunta tuo areen voimaa ja energiaa, ei syö sitä. Ehkä olisi syytä tarkistaa omia ajatuksia siitä, mikä on tähdellistä? Meinaan itse ainakin yrittää listata päivän will do-listaa siltä kantilta, että siihen kuuluu automaattisena osana liikunnalliset aktiiviteetit :) Kannattaa pitää päättäväisyydestä kiinni!

      Poista

Anna palaa, beibi!