Irti kahviriippuvuudesta (?)

Kahvi. Tuo aamujeni autuus. Tuo päivieni pelastus. Iltapäivieni virkistys. Hyvä kahvi on ihanaa, osa kahvista aika kamalaa. Lets face it: suurin osa kahvista ei ole hyvää ja sitä tulee juotua ihan liikaa.

Kahvi on piriste, mutta myös diureetti, joka poistaa kehosta nestettä ja pistää aineenvaihduntaan poweria. Olen lukenut artikkeleita, joissa kerrotaan kahvin pyörittävän yhteiskunnan oravankehää: ihmiset nukkuvat liian vähän ja/tai liian huonolaatuista unta, jonka seurauksena aamulla ja pitkin päivää tarvitaan kahvia pitämään vireystasoa yllä. Ruokavaliot ovat pielessä: suolisto on tukossa, mikä jo itsessään aiheuttaa aivokapasiteetin alenemaa, mutta myös väsyttää.... Aineenvaihdunnan liikkeelle saamiseksi tarvitaan taas kahvia. Lopulta kahvia tulee lipitettyä päivän mittaan omasta tottumuksesta, tarpeesta ja sosiaalisten tilanteiden vuoksi ihan liikaa. Nestettä poistuu kehosta.... ja kun vettä ei juoda, kroppa on taas jumissa. Lisäksi päivän aikana nautitun kahvin sisältämän kofeiinin puoliintumisaika elimistössä on pitkä; yöunen laatu kärsii taas helposti, vaikka viimeisen kupillisen joisikin jo ennen iltaa. Eikä tässäkään vielä kaikki! Elimistö tottuu kofeiinin määrään, joten saman piristysvaikutuksen saadakseen sitä on juotava aina enemmän.nJa näin hyrrä vaan pyörii. Tuntuuko tutulta?

Ennen meni 1,5 tällaista KoKo-kupillista kahvia aamulla (viime aikoina maidolla tai kermalla). Nyt tästä juodaankin vihreää teetä :) 

Itse allekirjoitan. Aamu alkaa isolla kahvikupillisella. Kun pääsen toimistolle tai asiakkaan luo, juodaan yleensä heti kahvit. Lounaan jälkeen juodaan kahvikupposet. Iltapäivällä kahden ja kolmen jälkeen juodaan taas kahvit. Ja joskus vielä seuran vuoksi töiden jälkeen. Olen yrittänyt pitää rajan noin klo 16, sen jälkeen olen juonut teetä, koska yöuneni tuntuu olevan herkkä kofeiinille. Mutta silti!

Treeniporukastani olen kuullut positiivisia kokemuksia kahvinjuonnin lopettamisesta, tai ainakin selvästä vähentämisestä. Olen lukemassa Aki Hintsan ajatuksista kertovaa Voittamisen anatomia-kirjaa, jossa hänkin yhtenä seikkana mainitsee kahvin juonnin kohtuullistamisen (vähintään) elämän parantamisessa. Tykkään kyllä Hintsan filosofiasta; ihmistä katsotaan kokonaisuutena eikä laastaroida vain yhtä oiretta kerrallaan. Lisäksi muutoksista tehdään pieniä ja niitä lisätään elämään hitaasti. Pienistä muutoksista kun voi tulla suuria vaikutuksia, kun niitä vaan pystyy noudattamaan.

Elämän muutokset kun kariutuvat usein siihen, että ulkoa tulleiden ohjeiden mukaan muutetaan kaikki kerralla ja heti. Entäs jos yrittäisi vähän kerrallaan, kuuostellen muutoksia?

Varauduin eilen asianmukaisesti: kuulin hyvää maten piristävästä vaikutuksesta, lisäki olen ihastunut jo aiemmin Yogi tean erilaisiin sekoituksiin. Nyt löytyi vihreään teehen sekoitettua inkivääri-guarana ynnämuutaterveellistä-sekoitus :)

Kahvin juonnin vähentäminen tai lopettaminen nyt tuskin on mitään niin dramaattista, mutta onpahan pieni muutos sekin. Aiemmin kokemuksieni perusteella aamukahvi on kriittisin päänsäryn ehkäisijä. Vähennän siis ensin asteittain aamukahvin määrää ja juon loppupäivän vain teetä ja vettä.

Kokeillaan kuinka käy! Hiukan hirvittää, muistan nimittäin erään kerran, kun kokeilin lopettaa kokonaan. Muistan elävästi noin kolmen viikon kärvistelyn jälkeen, kun olin Espanjassa lomalla ja hyvän capuccinon kutsu kävi liian vietteleväksi. Kyllä minä nyt yhden kahvin voin ottaa, olen jo ihan kuivilla (mistä tunnistaa vanhan addiktin?). Pari siemaisua, ja huomasin, miltä maailma taas näyttää väreissä. Silmäni aukesivat, olin virkeämpi ja siitä lähtien olen kiskonut kahvia kaksin käsin. Loppu.