PT-projektin tulokset: Huimaa!

Uskomatonta, mutta totta. 8 viikkoa on mennyt ja kaksi patteria tavoitteellista treeniä Huipun PT-projektin tiimoilta on takana. Palautusviikkoa tässä taas koitetaan vietellä, mutta innoissani huomaan suunnittelevani täyttä päätä, mitä kaikkia treenejä viikkoon mahtuisikaan! Tänään maanantaina meillä oli PT-projektin päättävät lopputestit. Jännitin vähän, mutta en niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Jopa nukuin melkein koko yön, enkä siis herännyt keskellä pimeintä hetkeä miettimään testien suorittamista. Siis en.

Jyväskylän puolikkaalle lähdössä muutama vuosi sitten. Tämän rypistyksen jälkeen lensi Karhut maaliviivalla roskiin ja olen sen jälkeen hilputellut paljasjalkakengillä. Jalkavaivatkin hävisivät sen siliän tien. Oiva päätös, vaikka ei sillä hetkellä ehkä kaikkein rationaalisin.

Koko kasiviikkoisen olen onnekseni saanut treenata yhtä viikkoa lukuun ottamatta suunnitelman mukaan. Koko perheen kiertänyt vatsatauti sotki silloin treenejä, mutta kokonaisuudessaan sain silloinkin treenattua... ja koin yhden hyvän ahaa-elämyksen. Ymmärsin etsiä treenimahdollisuuksia sieltä missä niitä oli, kun ei kerta salille päässyt (siis vaiheessa, jossa itse en ollut vielä sairastunut :)). Siispä jumppasin puistossa, kotona, pururadalla... kehonpainoharjoitukset toimivat ihan hyvin, ja taas jaksoi hoitaa pientä potilasta.

Tavoitteeni ja alkutestien tulokset voi muistinvirkistykseksi katsoa tästä.

Tämä taustasta, nyt tuloksiin. Alla mustaa valkoisella.

Pituus: 170 cm
Paino: 69,1 kg
Rasva% pihdeillä mitattuna: 24,8 normaali/aktiiviliikkuja
Vyötärön ympärys: 82
Lantion ympärys: 96
Verenpaine: 120/75 optimaalinen
UKK: 108 keskimääräinen (aika 14,55 syke 170).
Penkki: 16 toistoa 25 kilolla (tanko 20 kg + 2x2,5 kg).
Prässi: 35 toistoa 75 kilolla
Vatsat: 27
Henkinen kantti: sitkeä yhä

Voittajafiiliksissä jo ennen puolikasta. Aika positiivista, pakko sanoa.

Eli sanallisesti avattuna: Voimaa on tullut ihan huimasti lisää! Jee! Varsinkin prässin ja penkin tulokset löivät minut aivan ällikällä, tuloshan lähes nelinkertaistui molemmissa! Samoin vatsakorsetti alkaa olla parasta A-luokkaa, kuten toivoinkin :) Ei voi kuin hymyillä, tavoitteet paukkuivat mennen tullen! Voimankehityksen sekä vatsalihasten palautumisen ja voimaantumisen lisäksi muita positiivisia seuraamuksia ovat olleet verenpaineen paraneminen optimaaliseksi, sekä höttömassan muuttuminen lihakseksi (tästä kertoo rasvaprosentin aleneminen, vaikka painoa on tullut jopa hiukan lisää, mutta vastaavasti senttejä on kadonnut vyötäröltä ja lanteilta. Toim. Huom. Vauvamahan epämääräiset jäänteet pitävät yhä pintansa. Voi masennus.). Painon nousuun en totta puhuen ole erityisen tyytyväinen, mutta en myöskään ole siitä huolissani: tässä projektissa olen keskittynyt ennen kaikkea hyvän olon saavuttamiseen ja treenaamiseen: ei jaksa treenata jos ei syö hyvin ja laihduttaa samaan aikaan. PT-Markon kanssa tästä puhuttiinkin sekä alussa että nyt lopussa: jos tavoite olisi laihtua, olisi treeniohjelmakin erilainen aina ruokavaliota myöten. Täytyy kyllä myöntää, että myös tuo UKK-testin tulos jäi vähän kaivelemaan, kun omasta mielestäni kävelin niin kovaa kuin kintut antoivat periksi. Aikahan paranikin noin parilla minuutilla (mikä lienee kahden kilometrin matkalla ihan jees), mutta vastaavasti syke sitten huiteli korkeammalla. Tämä ei näytä hyvältä kestävyysnäkökulmasta.... mutta sen vaan sanon, että koko ajan olisi tehnyt mieli juosta. Kävely on vaikeaa! Mutta ottakaamme se niin, että kukaan ei ole täydellinen. Puolikkaalle on vielä matkaa. Aamen.

Oi, ootan niin kovasti kesäpyöräilyä! On ihan älyttömän siistiä polkea paikasta toiseen tukka hulmuten! Kevään ostoslistalla on tällä hetkellä parempi pyörä (Hybridi, täytyy sopia sekä työmatka/huviajoon että triathlonille), pyöräilykypärä (kuvan kapistus on joutunut "jonnekin") sekä pyörän perään kiinnitettävä vaunu lapsille.

Voiman kehittymisen huomaa kyllä jo ihan arjessa, mikä on ihanaa! Jaksan puuhata ihan eri tavalla lasten ja koirien kanssa (ja miehenkin), jaksan kantaa vauvan ja kauppakassit kerralla hissittömän kerrostalomme kolmanteen kerrokseen puuskuttamatta (vaikka yleensä sen meillä tekee mies, herrasmies kun on). Väsymys ja nuutunut olo loistavat poissaolollaan, kun treeni+ruoka+lepo-kokonaisuus on kohdallaan. Liikunnasta on tullut taas pysyvä osa elämääni. Tunnen itseni jo urheilulliseksi niin, että liikunta ei tarkoita tuntia salilla, vaan on osa kaikkea mitä perheemme tekee: liikuntaan on mahdollisuuksia puistossa, olohuoneessa, luistelemassa, kävelyllä, kauppareissulla.... Ja Markon kanssa opittuja liikkeitä ja ajattelumalleja ("miten tämä tuntuu missäkin", "saisiko tämän tuntumaan juuri noissa lihaksissa" tai "on välipalan aika, kohta on muuten väsy ja nälkä") voi hyödyntää kaikkialla. Kropan liikuttaminen monipuolisesti on tärkeintä, vaikka tässä tavoitteellinen treeni jatkossa jatkuu ihan samaan malliin!

Aiemmin tässä postauksessa jo listasinkin hyötyjä ja ajatuksia, mitä PT:n kanssa treenaaminen on minulle henkilökohtaisesti antanut. Suosittelen ihan todella todella lämpimästi! Siitä saa kyllä omaan harjoitteluun boostia ja uutta näkökulmaa, oli sitten tavoitteet jossain suorituksessa tai taidossa, tai vaikka on vaan vähän epämääräisen kyllästynyt omaan urheiluunsa. Pystyt, kun joku muukin uskoo vieressä itseäsi lujemmin. Joten isot kiitokset Huippukeskukselle tästä projektista :) On ollut ihanaa ja on menty hippulat vinkuen jossain mukavuusalueen ulottumattomissa.

Kotijumppavälineet. Eritoten vaaleanpunainen kahvakuula on TODELLA monikäyttöinen ja hyödyllinen. Paino 4 kg. Heh, naurattaa, että aloitin vain vähän aikaa sitten ekalla kahvakuulatunnilla tuon painoisilla.... no, pink is not a color, it's an attitude.

Mitäs tuleva tuo? Meillä on nyt Talentriathlon-porukalla yhteistreenejä luvassa, ja aionkin seuraavaksi katsastaa mitä uutta ajatusta saan treeniin sitä kautta. Aion myös viedä oppimaani käytäntöön, joskin kokonaistreeniä pitää alkaa muokata pikkuhiljaa kestävyyspainotteisemmaksi (kevään mittelöt lähestyvät hurjaa vauhtia, kilsoja on saatava alle!). Olen alkanut puolileikillään (no tämänhän tietää) treenata leuanvetoja, joita en vielä saa aikaan yhtään ainutta. Lisäksi haaveena on oppia seisomaan käsillä ilman tukea ja tekemään kaunis kärrynpyörä kesään mennessä (haluan tietysti briljeerata rannalla). Kehohuollon rintamalla olen huomannut venyttelyn aina unohtuvan turhan helposti, joten yritän pikkuhiljaa venyä spagaatiin (kyllä, olen joskus ja pitkäänkin sen saanut. Nyt tilanne on lähellä surkuhupaisa ja jumi). Ne on kivoja juttuja opetella neiti kaksveen kanssakin.

Hiekkaa varpaisiin ja kuumalle sannalle mars! (Oi kesä, tuu jo, tuuthan?!)

Pidän kuitenkin todennäköisenä, että jossain vaiheessa voisin hyvinkin ottaa taas paketillisen personal treineriä boostaamaan treeniä. On ollut niin rankkaa ja niin kivaa, yhtälailla fyysisesti kuin ja ehkä etenkin korvien välissä!