Thirty, Flirty and Thriving

Ajatelkaa, on kevät! Viimein talven jälkeen maa näkyy, aurinko paistaa ja baanat kutsuvat juoksemaan, himmailemaan ja torilla voi hengailla sulavaa jäätelöä nuoleskellen. (Tai ihan kohta voi.) Kesäkunto ja sen lieveilmiöt ovat täällä taas!

Suvikuntoon-projektin lopputulokset

Viime viikolla talven myötä loppui myös Suvikuntoon-projektimme. Nyt jo! Talven yli olemme Sisublogin Suvin kanssa saaneet Kuntokeskus Huipulla ammattimaista valmennusta omiin tavoitteisiimme. Olemme päässeet testaamaan erilaisia tapoja harjoitella, kohdanneet sinnikkäästi rajojamme, voimistuneet ja voimaantuneet -niin toistemme seurasta kuin ihanasta tukijoukostakin. Olemme nauraa räkättäneet, nieleskelleet suolaisia pisaroita ja yrittäneet vielä vähän enemmän. Vastoinkäymisistä ollaan selvitty pitkälti tukijoukon ansiosta; omalta kohdaltani selän kipuilu koko alkuvuoden aihetti sen, että tavoitteet sinällään menivät uusiksi, että juoksemisen määrää piti rajoittaa. Velloin hetken epätoivossa, ja yksin olisin todennäköisesti jättänyt leikin sikseen. Pienryhmämäinen valmennusprojektimme toimi tässäkin loistavasti; ympärillä oli tsemppaavia hahmoja, jotka koppasivat kiinni ja opettivat tärkeimmän, toimintakyvyn merkityksen ja sen, että keinoja on monia. Valmentaja-Markon sanonnasta "Hissi menestykseen on epäkunnossa. Käytä portaita!" on tullut minunkin mantrani, jota hoen päivin kiivetessäni portaita viidennen kerroksen toimistoomme :)

Koko talvi oli rakennettu niin kokonaisvaltaiseksi kuin mahdollista: saimme valmennuksen ja monipuolisten treeni/lajikokeilujen lisäksi tehopaketin tukitoimia: palautumisenseurantaa Jamosportin kautta, Huippuhieroja Jarin toimesta kehonhuoltoa (mikä koitui minun ja selkäni ensiavuksi sekä pelastukseksi!) ja ruokavalio-ohjeistusta. Ihan huikea setti! Mitä tästä opimme: ei treeni yksinään tee mitään, vaan kehittyminen on kokonaisvaltaista hommaa! Keho on kokonaisuus, eivätkä mielenliikkeet ja niiden purkaminen tukiporukan kanssa saa jäädä unholaan!

Lopputesteihin menin suorituskyvyn puolesta luottavaisena. Kehonkoostumuksen puolesta olin kaikkea muuta kuin tyytyväinen, joskaan sen muuttuminen ei mikään päätavoite ollutkaan. Tässä koko puolen vuoden treeniproggigsen tulokset:

Välillä mennään persuus edellä puuhun -tai menestykseen portaita pitkin. Yhtä kaikki, uutta opitaan, koko ajan!

Jättikiitokset Hannulle, Markolle, Jamolle, Joonalle, Petrille, Jarille ja tietenkin huipulle Suville tästä projektista! Ihan huikeaa ja huippua on ollut tehdä hommia teidän kanssa <3 Kiitos!

Mitä sitten olen oppinut koko projektin aikana?

* Suorituskyky ja toimintakyky ovat tärkeimmät. Muut tavoitteet tulevat vasta niiden jälkeen.

* En ole kilpaurheilija, eikä minun täydy näyttää siltä, eikä myöskään elä niin kuin sellainen. Minä olen intohimoinen oman työni suhteen, liikunta tukee sitä jaksamista. Urheilija intohimoilkoon urheilun suhteen ja eläköön sen edellyttämällä tavalla. 

* Tavoitteet vaativat tekoja. Halu, toive ja ajatus eivät riitä. Teot ratkaisevat menestyksen. 

*Valmentaja ja treeniporukka kannattelevat silloin, kun itse meinaa tipahtaa. Myös yksilölajien harrastajille muistutukseksi!

* Elämässä on muutakin kuin ulkonäkö, ruoka ja treeni laihduttamistarkoituksessa. Onneksi niin. 

* Tavoite ei palkitse, ellei matkasta nauti. 

* Ei se ole niin mustavalkoista.

Eräänä aamuna viime viikolla olin aamiaisella Huipulla aamujumpan jälkeen. Pari kaveria siinä kysyi muutaman tarkentavan kysymyksen tulevaisuuden suunnitelmista. Mitä haluan tehdä viiden vuoden päästä? Millainen haluan olla? 

Thirty and flirty

Vastasin jotain, mutta kysymys jäi kummittelemaan. Millainen? Ketä varten, miksi? Ja opitun perusteella; tänään, nyt tehdyt valinnat ja toimet, ne pienetkin, ovat ainoita rakennuspalikoita sinne pitkän aikavälin suunnitelmiinkin. Ehkä tämä nyt liittyy johonkin kolmenkympin välitilinpäätökseen tai vastaavaan, mutta vastaukset alkavat muotoutua päässäni jonkinlaiseen muotoon. Katsotaan mitä tästä kehkeytyy!