RMP silmien avaajana

Reiss Motivation Profile (RMP) on maailmalla kovaan huutoon noussut henkilökohtaisen motivaatioprofiilin tunnistamiseen ja tutkailuun kehitetty menetelmä, joka on alkanut niittää mainetta myös Suomessa. Luin Suunta-palveluiden Leena Ståhlbergin suosituksestä aiheesta kirjan "Opas yksilölliseen motivointiin", ja kiinnostuin ikihyviksi. Kirjan avulla määrittelin itseni, kävin asiasta syvällisiä keskusteluja ja julistin ilosanomaa: minä olen tällainen, millainen sinä olet?

Kävimme kollegan kanssa töissä syvääluotaavia keskusteluja aihepiirin ympärillä, ja päätimme hyödyntää ihan oikeata tietoa firman kehityksen tueksi, niin osaavia kuin tunnetusti itsemäärittelyssä olemmekin.  Osakkaat messiin ja motivaatioprofiilit kehiin! Leena toimitti meille palveluprosessin asiantuntevasti ja rennosti; juuri meille sopivasti. Täytimme motivaatiokyselyn etukäteen, jonka jälkeen Leena teki analyysit ja piti meille ryhmäpurkutilaisuuden. Usein purku käydään henkilökohtaisesti keskustellen motivaatiovalmentajan kanssa, joka osaa avata analyysin perusteella eri motivaatiotekijöiden intensiteetin ja auttaa ymmärtämään, miten niiden kombo tekee käyttäytymisestä juuri sellaista kuin se on. Me halusimme mennä yhdessä, sillä tunnemme toisemme jo hyvin ja luotamme toisiimme; mitä analyysistä tulisikaan ilmi, se olisi osakaskollegojen hyvä tietää.

Kävimme raportit kohta kohdalta läpi, keskustelimme ja mietimme esimerkkejä, miten mikin tarve meissä kussakin ilmenee. Monessa kohtaa saimme hyvät naurut, niin, olet juuri tuollainen. Tai ei, en tunnista tuota, miten muuten se voisi näkyä sinussa? Totesimme, että porukastamme muodostui yritystoiminnan kannalta suorastaan erinomainen kombo! Jes! Tämänhän toki jo tiesimmekin, mutta oikeasti. Ja onhan siitä apua, että tietää miksi toista repii joku asia, ja toinen ottaa saman asian lungisti, hetken kerrallaan. Tärkeitä oppeja. (Tietää jatkossa myös, mistä narusta vetää, kun haluaa viedä eteenpäin jotain ideaansa ;) )

Vaikka kumppaneitakin, oma motivaatioprofiili auttoi ymmärtämään ennen kaikkea itseä. Vaikka luulin jo aika hyvin tunnistavani itseni sekä aiemman tutkiskelun, että tästä näkökulmasta kirjan opiskelun kautta, nimenomaan keskustelu ja motivaatiotekijöiden yhteisvaikutuksen ymmärtäminen avasi silmiä uuteen uskoon. Nyt huomaan olevani itseäni kohtaan jotenkin armollisempi ("koska minä nyt olen tällainen, tämä on minulle luontaista") ja kuuntelevani itseäni tarkemmin ("mitähän minä juuri nyt tarvitsen?").

Eikä tässä vielä kaikki. Koska yksi Talentreen arvoista on elämän tasapaino, halusimme tarjota motivaatioprofiilit vielä osakkaidemme kumppaneillekin. Arvelimme siitä olevan suurta hyötyä kokonaisuudelle, että kotonakin menee paremmin. Jari teki siis saman kysymyspatteriston huolella, ja kävi purkukeskustelun Leenan kanssa. Life coachin kanssa eläessään J lienee tottunut hyvinkin syvällisiin itsetutkiskeluihin ja keskusteluihin, elämän kiemuroiden ihmettelemisiin ja säännöllisiin pieniin vallankumouksiin. Hän oli siis ainakin kiinnostunut saamaan oman profiilinsa. Järjestimme jo lapsivapaan illankin seuraavaksi päiväksi, jotta saisimme rauhassa käydä läpi molempien profiilit ja niiden vaikutukset arkeemme. Elämä on näyttänyt, missä olemme samanlaisia ja missä erilaisia, mutta perimmäiset syyt siihen oli mielenkiintoista saada selville.

Voi pojat, mitä keskusteluja profiileiden tutkiskelusta syntyikään! Tiukkoja, kertaavia, ihmetteleviä, naurunremakoita... Puolusteluja, vänkäämistä, totuuden nimissä vähän syyllisyyden tunteita, helpotusta toisen ymmärtäessä. Oli hyvä, että Jari kävi purkukeskustelun Leenan kanssa, joka oli teroittanut hänelle yhtä lailla kuin minullekin, että mikään profiili ei ole huono tai väärä; se vain on. Samankaltainenkin käyttäytyminen voi johtua eri motiiveista ja aiheuttaa siten ristiriitoja. Tai sama taustamotiivi voi aiheuttaa hyvin erilaista käyttäytymistä: esimerkiksi vahva perhemotiivi voi näkyä hoivaviettinä ja haluna olla perheen kanssa tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi haluna varmistaa perheelle tietty elintaso tekemällä paljon töitä. Eri motiivien kombinaatio siis määrittää lopulliset valinnat tai ainakin halun valita tietyllä tavalla.

Minulle voimakkaimpia motivaattoreita olivat estetiikka, syöminen ja fyysinen aktiivisuus. Ylläri?
Toisessa ääripäässä taas olin aktiivinen (rauhaton), en kovin perhesuuntautunut ja hyvin tavoitehakuinen (tarkoitus pyhittää keinot-tyyppisesti). Allekirjoitan. Tulos ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen, vaan harmaan sävyt muodostavat tummuudeltaan eri syvyysasteita. 

Meille J:n kanssa suurimmat erot (lähes vastakkaiset motivaation intensiteettiasteikolla) olivat hyväksyntä, perhe ja rauhallisuus. Minun pitäisi siis muistaa kehua ja kiittää puolisoa usein, kun taas itse saan mielihyvää, kun saan päättää asioista itsenäisesti ilman toisen vahvaa mielipidettä.Tai ainakaan toisen mielipide ei näyttele suurta roolia omassa minäkuvassani. Perhemotiivi ja rauhallisuus olivat Jarilla hyvin vahvat, kun taas minulla ne olivat käytännössä toisessa ääripäässä. Nämä kaksi motivaatiotekijää aiheuttavat meillä eniten vääntöä arjessa. Tosin, nyt kun ne tiedostetaan eri tavalla, on muutosta käyttäymiseen jo havaittu: Jari ehdottaa itse, että haluaisinko minä lähteä lenkille tai touhuta jotain itse, hän voi olla lasten kanssa. Tai minä, kun yleensä olen porukasta ensimmäisenä valmiina lähdössä, voin pistellä kuopuksen kanssa pihalle odottamaan ja vaikka kaivamaan autoa hangesta sillä välin, kun yksi vielä föönaa tukkaa ja yksi etsii mollaa. Win-win. Tai ainakin melkein.

Oman profiilin tutkiskelu jatkuu vastakin, ja varmasti se tulee lisäämään ymmärrystä sekä oman käyttäytymisen suhteen että auttamaan valintatilanteissa. Kun tiedän, mikä minua tai läheisiäni motivoi, voin tehdä valintoja sen mukaan. Loppujen lopuksi, ihminenhän on onnellisimmillaan silloin, kun saa toteuttaa itseään itselleen luontaisella tavalla.