Mistä on tytöt tehty? Sokeroinnista....

Jo ammoisina aikoina ihmiset arvelivat viisaasti, että turhat karvat kuuluvat apinoille. Trendit ovat sittemmin vaihdelleet aikojen saatossa, mutta emme ole ensimmäinen sukupolvi, joka ehkäisee viidakkoveitsen tarvetta säännöllisillä toimenpiteillä. Eikä tämä koske pelkästään naisia -siistiminen ja jopa "kaikki sileeks"-mentaliteetti ratsastaa suosionsa huipulla myös kaksilahkeisten joukossa.

Itse kuulun siihen porukkaan naisia, jotka voisivat pistää vallankumouksen pystyyn -jopa luontoa vastaan. Miksi, oi miksi eivät hiukset, ripset ja kulmat voi olla ainoat huomiota vaativat kutrit kauniissa vartalossamme? Huomasin jossain vaiheessa ruokavalion terveellistymisen myötä ja varsinkin opti msm:n syönnin aloittamisen jälkeen, että hiukset kasvavat kohisten.... noin niinkuin positiivisimpana näkökulmana.

Koska olen siveyden sipuli ja mieluusti sileä sellainen, kaikki on kokeiltu. Epiloinnista jokapäiväiseen höyläilyyn ja kaikkea siltä väliltä. Yksi oli kokematta, ja jotenkin paradoksaalisesti se aikojen ensimmäinen keino poistaa epätoivottua kasvustoa: sokerointi. Olin kuullut hyvää, olen luomuintoilija siinä määrin kuin se on trendikästä, järkevää ja kukkarolle sopivaa, joten miksipäs ei? Ajattelin vain sen olevan lähinnä kivualiasta ja kiusallista.... (siis vähän sama kuin miksi päädyin lykkäämään Eat pray love-romaanin lukemista tänne saakka. Ja olin väärässä siinä(kin).).

Valmiina. Kehoitan huomaamaan taustalla olevan julisteen :) Lahjakortti miehelle, jota ns. villapaita vaivaa?

Ensin talkittiin sääret

Sitten alettiin hommiin. Kuvassa sokerimassa. 

Välineistö. 

Uuden luottokauneusstudioni Sataman studion Annin ottaessa asian puheeksi innostuin kuitenkin kokeilusta. Arvelin kasvatusvaiheen (9-10 päivää suositus) olevan itselleni kirkkaasti pahin vaihe (olin oikeassa. Ei meninannut kantti kestää sitten millään!). Ilmeisen paljon koko prosessi herätti ajatuksia ja pisti miettimään syvällisesti kulttuurin vaikutusta mielipiteisiini. Yhtä kaikki, totesin olevani kunnon vallankumouksellinen ja seisovani kannattamani asian takana. Sileys, mikä ihana asia naisen elämässä! Haluan pitkikseni tästäkin eteenpäin silkkisenä sen kerran, kun ne päälleni vedän, en mukanakannettavana kerrastona.

Lauantaina otettiin sitten naisesta mittaa ja studion hoitotuoliin pötkölleen. Minua kiinnosti kauheasti, mitä Anni tekee, ja jännitinkin aika lailla! Sokerimassa oli kuitenkin tosi pehmeää, kuin hunajaa. Se levittyi lämpimästi iholle, eikä nyppäisyvaihekaan pahalle tuntunut. Sääret ja kainalot menivät ihan niitä näitä rupatellessa ja naureskellessa milloin millekin. Bikinialueilla hymy kyllä hyytyi ja pari kertaa pääsi pari voimasanaakin. En kuitenkaan paennut huoneesta, itkenyt tai potkinut Annia, joten annan hyvät pisteet kylmähermoisuudelleni :)

Lopputulos onkin sitten kaiken vaivan (tällä tarkoitan etenkin ennakoivaa kasvatusvaihetta, itse suoritushan oli jokseenkin miellyttävä kokonaisuus) väärti! Iho on kuorittu, sileä ja pehmoinen! Sokeri on niin hellävarainen tuote, ettei se juurikaan ärsytä ihoa ja ainakin Annin tekniikka oli niin timattinen, ettei punoitusta ilmennyt juuri ollenkaan. Ja ajatelkaa, kyseessä on niin luonnollinen tuote, että sitä voi vaikka syödä! Nyt tiedossa on 2-4 viikkoa vaivatonta eloa, kunnes taas... Mutta pitkällä aikavälillä karvojen kasvu säännöllisesti sokeroituna sekä harvenee että hentonee, joten hoitoväli voi pidentyä ja kivuliaisuus nyppästäessä selvästi vähentyä. Ilouutisia siis, taas tuli helpotusta naisen elämään <3 Tämän perusteella kyllä suosittelen lämpimästi, mutta varoitan samalla: tähän voi jäädä koukkuun :)

Silkkistä keväisen viikon alkua kaikille <3