Ensin mainittu tarkoittaa hetken tai sen olosuhteiden/tapahtumien/osallisten tai itsensä kieltämistä ja vastustamista. Jonkun muun tai tilanteen syyttämistä. Kiemurtelua, kun tuli tehtyä, kun toi on tuommonen, kun mutku sitku emmäku. Jälkimmäinen taas... no, tiedäthän. Sitä voi olla jokaisessa hetkessä täysillä sielun voimillaan, uteliaana. Nautiskella tai hämmästellä. Oivallistella. Ihastella. Tarttua hetken tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Tällaista olen miettinyt viime aikoina. Että niinkö helppoa se onkin?
Löysin nimittäin reilu vuosi sitten kirjoittamani aarrekartta-mindmapin. Olin sitten unohtanut listan kaapin syövereihin. Nyt katsoin sitä äärimmäisen hämilläni ja kävin läpi jokaisen kohdan: mitä olen rohjennut tilata? Sydän meinasi pakahtua, kun check-merkkejä piirtyi paperiin yksi toisensa jälkeen. Jokainen kohta on toteutunut. Vuodessa. Elän siis virallisesti elämää, jota vuosi sitten halusin. Myös ne kohdat, joista en kirjoittaessani oikein osannut määritellä mitenkään, olivat löytäneet tapansa tulla näkyväksi. Sanat olivat tulleet jostakin, ja tässä elämässä ne nyt näkyvät. Tunnistettavasti ja selvästi, melkein julistaen universumin kaikkivoipaisuutta. Kuin varoituksena ja lupauksena, että sitä saa mitä tilaa. Eikö tässä, jos missä ole syytä olla hetkiin tyytyväinen, kiitollinen? Syytä sitoutua niihin hetkiin, jolloin vain sekunneilla on merkitystä.
Seuraava lista on kertausta asioista, joiden hetket ovat piirtyneet viime päivinä erityisen kirkkaasti:
* On hienoa avata viili- tai jugurttipurkki ensimmäisen kerran ja nuolaista pintaan kertynyt kerros.
* Islan ilme, kun ehdotin pullaa leipoessa vaaleanpunaisia strösseleitä koristeeksi. Pullan leipomisesta tullut tuoksu.
* Tanssiminen siihen asti, että valot syttyvät baarissa. Karaoken laulaminen mieluummin kuin hyvin omassa kopissa ystävien kanssa.
* Olin yhden aamuyön ja aamun yksin. Vaikka väsytti, huomasin tanssivani villisti, lakkaavani kynnet ja lukevani hyvää kirjaa (onnenkoukkuja). Kaikki tämä teki minut ylitsevuotavan onnelliseksi. Oma aika ilman kenenkään vaatimuksia oli enemmän kuin arvokasta. Olin hetken minä, niinkuin ennen ja vieläkin aina silloin tällöin.
*iCloud, joka kerrankin toimi puhelinta vaihtaessa juuri niin vaivattomasti kuin pitikin.
* Whatsapp-viesti, joka tuli juuri sillä hetkellä, kun toinen oli mielessä. Se oli liian haurasta ajatella, mutta juuri niin väkevää, että tunnistin sen todeksi, tapahtuneeksi.
*Napakoru, joka asettuu paikalleen ihan kivasti.
* Siisti koti ja kynttilä palamassa jokaisena iltana.
* Meidän toimisto ja etenkin ihmiset siellä, jokaisena päivänä. Hyrisen joka päivä, kun pysähdyn miettimään onneani viettää päivät niin mahtavien tyyppien kanssa.
* Viherkasvi, joka ymmärsi ruveta kasvamaan keskellä pakkasinta talvea. Tasaista uhmaa pakkasta vastaan sitä tarvitaankin.
* Ihmiset, jotka saavat asiat sujumaan niin, ettei toisten tarvitse jonottaa pakkasessa/odottaa/pettyä/olla huolissaan. Kun toinen sanoo, että tää hoituu ja sitten se hoituu. Yritän itsekin panostaa sujuvuuteen, smoothiin toimintaan ja turhan karsimiseen.
* Sisko, joka kertoi tahdikkaasta Taikurista. Että maailmassa onkin taikureita!
Millainen sinun listasi on? Muistatko olla hetkessä ihan satasella ja ajatella, miten älyttömän siistiä nytku?
Ihanaa uuden viikon aloitusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa, beibi!