Pakkanen ja kestävyysurheilu

Syksy ja alkutalvi ovat olleet eittämättä kestävyysurheilijaa suosivia. On ollut lauhaa ja ulkona on voinut treenata oikein hyvin. Sadekin menettelee, kun kastuuhan siinä juostessa joka tapauksessa. Mutta nyt tämä pakkanen! Ihan untuvatoppatakissa ei juoksemaan viitsisi lähteä ja olen havainnut vakavan puutteen vaatekaapissani (miten se ylipäätään on mahdollista, en osaa sanoa. Totta se kuitenkin on): talvikykyiset urheiluvaatteet loistavat poissaolollaan! Kaikki juoksutrikoot, paidat ja takit ovat mallia "kesä" tai "sali". Joku koinsyömä kerrasto löytyy, mutta katsoin urheilulehdestä, että kivojakin olisi tarjolla.

Nalle Puh tarkoittanee tässä sitä, että matkasta on helppo nauttia enemmän kuin itse saavutuksesta. Neuvo on ajankohtainen pakkasessa/kuivassa sisäilmassa kärvistelevälle kestävyysurheilijalle siinä missä tammikuun innoittamalle elämäntapamuuttujallekin. Itse saavutus on monesti pliisu verrattuna odotuksen kuorruttamaan tunteeseen varsinkin juuri ennen.... Ja "juuri" on mielestäni suhteellinen käsite. 

Yritin tässä eräänä päivänä kerrospukeutumista -muuten hyvä, mutta tuuli hujelsi läpi niin, että vinkuna kävi. Jouduin sitten tekemään lenkissä muutoksen, ja suuntasin Huipulle sisäurheilemaan. Oivallinen mahdollisuus ja onnittelin itseäni hyvästä oivalluksesta. 90 minuutin pk-lenkki on vain kertakaikkisen puuduttava vetää sisällä, vaikka ulkona se menisi tuosta vaan. Yritin kyllä viihdyttää itseäni kuuntelemalla Huippuvalmentajan ravintowebinaaria napeilla. Olen kuullut kestävyysurheilijoiden myös suosivan netflix-sarjoja ja leffoja polkiessaan sisällä tai juostessaan matolla. Itse opiskelen verkkovalmennuspodcastien avulla nlp:tä ja muita coachingtaitoja. Konstit on monet.... Ehkä kestävyys-termillä viitataankin enemmän pääkopan kestävyyteen kuin kehon? Kroppahan jaksaa, jos pää jaksaa.

Pikkuangsti sisäjuoksusta. 

Yhtäkaikki, sisäurheilu on mainion mukavaa salitreenin ja ryhmäliikunnan osalta, mutta kyllä minä juoksen mieluummin ihan pihalla. Alkuviikosta en ole urheilukaupoille ehtinyt, joten tänään kovemman 40 min juoksun sijaan suuntasin uimahalliin töiden jälkeen. Koska aikataulu on aina ärsyttävän tiukka kaikkeen omaan aikaan (vieläkin ottaa päähän kiirehtiminen uimassa) ja koska uimahallissa kaikkeen muuhun säätämiseen kuluu ylimääräistä aikaa vaikkei saunassa kävisikään, ehdin tekemään vain 30 min uinnin. Olkoon, kai se on parempi kuin ei mitään... Loppuviikolle olisi vielä pitkiä treenejä luvassa, pakko päästä kyllä ulos juoksemaan. Huomenna taidan testailla yhden 15 km:n lenkin kaiken uhallakin. Voi oma aika, kai sitä joskus saa sitten taas, hamaassa tuevaisuudessa!

Hetki ennen altaaseen ja treeniin pulahtamista oli hyvä. Poistullessa olikin jo sitten kiire, mikä ei ihan vastaa kuvaani endorfiinionnesta. 

Onko lukijoissa muita paljon treenaavia vanhempia? Pliis, vertaistuki ja kaikki vinkit ajankäyttöön ja pikkulasten kanssa sumplimiseen ovat enemmän kuin tervetulleita! Epämääräiset ajat kävisivät muuten (sika-aikaiset aamut tai myöhäiset illat), mutta unesta en oikein halua tinkiä, se kulminoituu sitten niin moneen muuhun asiaan. Lisäksi meillä pitää miettiä aamuisin varsinkin koirien ulkoilutukset, joten aamujen hoitaminen yksin ei oikein ole mielekästä yhdelle vanhemmalle. Mutta jos muuten olette keksineet hyviä kikkoja, niin saa kommentoida!

Kivoja pakkaskelejä kaikille, jotka niistä osaavat nautiskella!