Rehellinen treenipostaus

Pikkuloma aaton ja uudenvuoden tienoilla on kulunut sutjakkaasti. Olen urheillut, tehnyt väikkäriä ja puuhaillut perheen kanssa. Vapaapäivät ovat tainneet tehdä hyvää meille kaikille, melkein kiirettömät aamut ja vain löyhästi totuttuja rutiineita seuraavat päivät ovat mahdollistaneet mukavia juttuja ja lepoa. Kun työt eivät kuormita ajatuksia niin täydellä teholla, huomaa korvien välistä löytyvän kapasiteettia kaikenlaiseen. 

Tässä treenataan takareittä. Takareisi paikannettu, vielä kun sinne saisi voimaakin. 

Viime vuoden 2015 uudenvuoden lupauksista tärkein tuli lunastettua: halusin opetella liikunnalliseksi ja saada terveellisyyden ja aktiivisuuden yhdeksi elämän peruspilareista. Kun perinteisesti olen vuoden vaihteessa aina luvannut aloittaa paremman elämän, nyt lupasin jatkaa sitä. Urheilu, liikunta ja syyllistämätön syöminen kantavat aika pitkälle, ja kun ne ovat nyt kunnossa, voin laittaa rimaa korkeammalle elämän muiden alueiden suhteen. Tulkoon niistä kuitenkin ihan omat juttunsa, nyt ajattelin kirjoittaa rehellisesti treeneistä.

#saliselfie. Yläkroppa vaan kapenee, alakroppa ei. Kolmio kutsuu :)

Suvikuntoon-projektia Kuntokeskus Huipun kanssa on nyt takana reilusti kolmisen kuukautta, eli noin puolessa välissä mennään. Jos syksypuolella pitikin malttaa junnata peruskestävyyttä hitaasti ja paljon, nyt saan jo mennä kovempaa! Syksyllä tehdyn työn huomaa kyllä nyt selvästi, kun peruskestävyys on selvästi aiempia vuosia paremmalla tolalla, kestää tehoja lisätä treeniin kummasti. Ja kyllä kulkee, se on ihan mahtavaa! Miten iloiseksi voikaan tulla siitä, että saa ja pystyy juoksemaan kovaa ja pitkään! Oma pystyvyyden tunne on nannaa, enkä yhtään ihmettele tutkimustuloksia, joiden mukaan fyysinen kykenevyys vaikuttaa suoraan verrannollisesti henkilön itsevarmuuteen. 

Kyllä kyykätään, kun valmentaja seuraa haukkana vieressä. 

Joulukuun alusta valmentaja-Marko lupasi lisätä tehoja treeniin, ja saamani on pitänyt. Saan nyt aina räätälöidyt juoksuharjoitukset kahdeksi viikoksi kerrallaan. Näiden lisäksi pidän yhden salipäivän ja vähintään yhden jumppapäivän (kotijumppa, kahvakuula, kuntonyrkkeily, kehonpainotreeni tai vastaava toiminnanllinen harjoitus). Ohessa esimerkki nyt vuoden kahden ensimmäisen viikon harjoituksista: (Valmennusohjelman mukaiset normitekstillä, omat valinnaiset lisäykset kursiivilla)

VKO 52 (palautusviikko)

2 x n. 60 min PK-lenkki (syke alle 155) juosten

1x HIIT + kehonpainotreeni

1 x salitreeni kevyesti 

VKO53

1. Harjoitus: 40min, syke 155-160

2. Harjoitus: 10 x 30s työjakso / 90s palautusjakso. Työjakso saa olla melko vauhdikas ja sykkeistä ei tarvitse huolehtia. Palautusjaksolla kävelyä tai kevyttä hölkkää siten että syke saa tulla mahdollisimman alas.

3. Harjoitus: 10km tasavauhtinen puolimaratonin vauhdilla. Ilmoittele aika ja keskisyke.

4. Harjoitus PK-pitkä: yli 90min, syke alle 155. Lenkin aikana voit tehdä muutaman (2-3) reippaamman 2-4 minuutin vedon, jonka jälkeen jatkat pk-vauhdilla.

Lisäksi:

1x PT:n kanssa keskivartalotreeni (vielä kolmen päivän kuluttuakin keskikropan lihakset aivan tulessa)

1x kahvakuulatunti (ryhmäliikunta)

Liikesetti menossa punnerruksissa. Minne kylkiin muka kyynärpäät? Alas pääsisi kyllä silläkin tyylillä, ylös enää ei...

VKO1

1. Harjoitus: 40min, syke 155-160

2. Harjoitus: 10 x 1000m / 3min palautuksilla (kävely tai kevyt hölkkä).  Tavoite että kaikki vedot menee 4min20s-4min35s haarukkaan. Ilmoittele ajat + sykkeet vetojen lopussa?

3 . Harjoitus: 15km tasavauhtinen puolimaratonin vauhdilla. Ilmoittele aika ja keskisyke.

4. Harjoitus PK-pitkä: 120min, syke alle 145. 

Lisäksi:

1x sali

1x kuntonyrkkeily

Tähän mennessä olen ollut tosi tyytyväinen valmennusprojektiin! Noin monipuolista treeniä ja harjoitteita ei tulisi todellakaan itse tehtyä tai keksittyä. Eilenkin mietin 10x 30s mäkivetoja tehdessäni viimeisten kohdalla, tuleeko ensin oksennus vai itku, vai ehtivätkö ehkä endorfiinit ensin? Myönnettäköön, että ilman valmennusohjelmaa olisin saattanut jättää viimeiset kaksi välistä... jos olisin siis ensinkään alkanut fiilistellen mäkivetoja juosta! Nyt luovuttaminen ei kuitenkaan käynyt mielessäkään, ja sitä huumaavampi oli tunne viimeisen mäen päällä. Hölkyttelin vielä pari kilsaa loppuverryttelyksi kotiin, sitten suihkuun ja syömään... onko parempaa?!

Jos tämä kuva ei vahvista monsterilaitekammoa, niin ei sitten mikään. Ja vatsiksetkin ovat tästä treenistä ihan tautisen kipeänä.... Treeni puree, monsterilaite ei (onneksi). 

Projektissamme onkin menossa mielenkiintoiset ajat, kun kaima-Suvi aloitti eilen kolmen kuukauden dieetin! Suuresti tsemppiä ja tahdonvoimaa sinne, tosi mielenkiinnolla seurailen etenemistä! Tämänpäiväisten pikakuuumisten perusteella ensimmäinen yönälkäkin oli jo tullut vastaan, jaiks! En kyllä kadehdi, itse saan onneksi syödä ihan normaalisti, kun teholisäysten myötä kulutuskin on noussut entisestään. Taidan silti syödä vielä liian vähän hiilareita, mutta yritän parhaani. Tasapainoilu on herkkää, kun liiasta tulee niin tukkoinen olo. Toistaiseksi treeni kulkee kuitenkin mainiosti, joten en stressaa! Tiivistymistä kropassa on tapahtunut, joskin olen saanut huomata, että lihakset kasvavat vahvistuessaan myös keskikropassa X) Hentoisen suloinen vartalo ja tämmöiset treenimäärät eivät kulje käsikädessä näemmä.... mutta valitsen silti vahvuuden, pystyvyyden ja voiman. Olkoon nyt näin sitten. 

Liikunnallista ja onnellista tätä vuotta kaikille! Voimaa on fyysistä ja henkistä, mutta kaikki lähtee omien vahvuuksiensa tunnistamisesta ja kehittämisestä. Panosta niihin, sillä vain ne tekevät sinusta erityisen timantin <3

Ja kaiken päälle jotain ihan muuta :) Puistotouhuja pienten kanssa <3