Muutenhan olemme olleet tähän kerrostaloon enemmän kuin tyytyväisiä; ostimme tästä talosta ensimmäisen oman kotimme, tilavan kaksion vuonna 2010 (vastapäinen ovi :) ), ja perheen lisäyksen myötä tulimme pienen mutkan kautta takaisin hyvään yhtiöön, nyt asumme kompaktissa läpitalonpäätykolmiossa. Viereinen leikkipuisto erityisesti on ihan mahtava näiden naperoiden kanssa, ja lapset (ja me aikuisetkin) ollaan saatu sieltä paljon kavereita. Silti, tarvitsisimme yhden huoneen lisää ja etenkin minä haaveilen pihasta.
Nyt, kun uutta kotia on suunniteltu ja en tietenkään ole mennyt yhtään asioiden edelle, vaan päinvastoin hyvin maltillisesti suunnitellut aivan kaiken sisustusta myöten valmiiksi eri kohteisiin eri skenaariot lajitellen, olen huomannut kolmenkympin kolkuttelevan myös tällä puolen. Olen suunnitellut jotenkin harmoonista ja klassiseen päin kallellaan olevaa sisustusta. Mitä ihmettä? Mutta sellaisena kaikki skenaariot mielessäni väikkyvät: tiililadontaa, lautalattiaa, hirsiseinää vähän näkyviin, vaaleaa ja harmaata maalia seinään.
Tosin, on myönnettävä, että tämä on tapahtunut ennenkin. Sitten lopputulos on näyttänyt tältä:
Alan vaan kaivata väriä ympärille. Jotenkin pliisu beigeys vie elämästä parhainta terää. Beige ätmösfääri jotenkin odottaa asujaltaan hillittyä käytöstä, hyväksyviä hymyjä ja puudelinpehmeitä sanoja. Ehkä vuodenajan mukaan väriään vaihtavat valopallerot ikkunan nurkassa edustavat villeintä, mitä kuvitella saattaa? Tai siis näin olen ajatellut. Ehkä on tarpeen ottaa uskomuksesta mittaa, tai vähintään kikattaa estottomasti siellä harmaan eri sävyjen keskellä.
Tämä kaikki tietenkin hypoteettisena oletuksena, ensin tämä nykyinen ilopilleri saa ottaa suojiinsa uuden perheen.
Myynti-ilmoitus on etuvessa täällä:
Jos kiinnostuit, niin teretulemast näytölle :)
Ihanaa, aurinkoista viikonloppua kaikille!
Näyttääpä teillä kivalta! Tykkään kun on sopivasti väriä :) Näitä lukisi mielellään enemmänkin!
VastaaPoista