Viikonloppuna aikataulutin liikunnan kalenteriin, ja kalenterin orjallisessa otteessa lähdin juosta hilputtelemaan tiistaina. Vauhdittajina toimivat pikku puudelini, joista nuorempi oli ensimmäistä kertaa juoksulenkillä. Tuntui superihanalta! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja olo oli kevyt juosta! Kuuntelin napeilta Elastista Voice of Finlandin innoittaman. Eihän siinä nyt VOI jalka painaa sitten millään!
Tänään olisi ollut kalenterin mukaan taas juoksua, mutta ulkona on vuosisadan lumimyräkkä, joten taidan suosiolla skipata huomiselle... Tosin tulin kyllä pyörällä töihin, joten ainakin paluumatka käynee umpihankipyöräilystä oikein hyvin. Odotanpa paluuta oikein innolla!
Sitten sapuskaan: eihän sitä jaksa liikkua (tai yrittää sitä), jos ei kunnolla tankkaa. Ruokavalioni on gluteeniton ja melko maidoton. Gluteeniviljoista ja maidosta saan selviä oireita, joten pyrin niitä välttämään. En ole kuitenkaan jotenkin tyytyväinen kokonaisuuteen tällä hetkellä. Ymmärrän, että jotain tarttis tehdä, mutta tavat ovat tiukassa, hittolainen sentään.
Aloitin ruokavaliosta kiinnostumisen alunperin neljä vuotta sitten karppaamalla. Olo oli hehkeä, paino tippui nopsaan ja iho-ongelmat olivat muisto vain! Alkuun söin viljoja silloin tällöin, mutta pikkuhiljaa ne jäivät pois. Maitotuotteet laktoosittomina ja täysrasvaisina maistuivat hyvin. Vielä raskausaikanakin ruokavalio pysyi samanlaisena, ja paino nousi kokonaisuudessaan vain 9 kg raskauden alusta. Suurin osa jäi laitokselle, ja kaksi kuukautta synnytyksestä paino oli jo -3kg lähtöpainosta.
Imettämisen myötä ruokavalio kuitenkin muuttui: hiilarit astuivat kehiin mitä ja jatkoivat voittokulkuaan! Kroppa tuntui tarvitsevan helppoa energiaa, ja yövalvomisten jäljiltä en jotenkin jaksanut taistella niiden kuiskutteluja vastaan. Gluteenittomana kuitenkin pysyin tiukasti. Nyt imettämisen loputtua huomaan, että lisäenergia ei ole lainkaan tarpeen, mutta kyseessä on taas tottumuskysymys. Välillä tekee mieli lohtukaurapuuroa, ja olen opetellut leipomaan gluteenittomista jauhoista, kuten tattarista, kaurasta, mantelijauhoista ja kookosjauhoista. Leipominen on kauhean kivaa ja tuotokset maistuvat hyviltä<3
Huomaan kuitenkin, että jotenkin kroppa ei nyt voi hyvin. Maha on vuoroin sekaisin, vuoroin ilmavaivainen ihan ilman maitotuotteita tai gluteeniviljojakin. Just, mitä enemmän rajoitan, sitä krantummaksi suolisto tuntuu tulevan! Kaikkein parhaiten voin silloin karppausaikana. Asiasta innostuneena olenkin ottanut selvää paleoruokavaliosta. Siihen suuntaan nykyisessä ruokavaliossani ollaankin menossa (ainakin tahtotila). Lähinnä pois pitäisi jättää myös gluteenittomat viljat tai ainakin vähentää niiden käyttöä. Sokeria ja muuta nannaa tulee syötyä nykyiselläänkin äärettömän harvoin.
Haluan kuitenkin muistuttaa ja muistaa, että ruuan pitää olla ennen kaikkea nautinnollinen asia, eikä pelkästään analysoitava ja rajoittava tekijä! Minä ainakin nautin ruuanlaittamisesta, kattamisesta ja ruokailusta hyvässä seurassa. Kuitenkin, jos nautinnollisuutta ajatellaan, niin ruokailun jälkeen seuraava pallomaha ja kipristelyt eivät sitä ole, joten motivaatio ruokavalion muokkaamiseen lähtee oman hyvinvoinnin parantamisesta.
PS. Onko joku muu hiilareita kartellut huomannut, että hiilareiden nauttimisen jälkeen uni maittaa (vielä seuraavana aamunakin), mutta suu on kuiva ja krapulan tuntuinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa, beibi!