Vatsalihas

Kropassani on olemassa ainakin yksi vatsalihas, ja se muistuttaa minua olemassa olostaan hyvin polttelevasti juurikin tällä hetkellä. Tytön nukkumaan menon jälkeisen jumpan teema oli "lyhyttä ja hikistä", mikä tässä tapauksessa tarkoitti kahvakuulamaista huhkimista 12 kg:n mötikän kanssa sekä teemaliikkeenä "luulot pois vatsalihakselta"-tyyppistä harjoitetta. Mies näytti vapaaottelussa harjoittelemiaan vatsalihasliikkeitä (jaksoin noin viisi kappaletta), joiden lisäksi tein sentään muutamia perinteisempiä harjoitteita. Odotan tosi innoissani huomista, jos lihaakseen vaikka vähän kipristelisi silloinkin (todiste a) se on yhä olemassa ja todiste b) se olisi voinut kehittyä hieman).

Oikeasti minulla oli ihan vähän juoksufiilis. Oikeastaan aika paljonkin, mutta työt perhana saivat minut koneen ääreen. Niinpä treenistä piti tehdä lyhyt, tehokas ja simppeli. Koitin lohduttaa itseäni ajatuksella, jonka mukaan ranskattaretkaan eivät Mireille Guillianon mukaan hikoile (eivätkä siis myöskään liho, mikäli kirjan nimeä on uskominen). Olen tänään kyllä käynyt kaksi kertaa ihan hyvillä aurinkokävelyillä (yht. noin 2,5 h) ja siivonnut (noin 2,5 h), joten jumpan lisäksi päivän saldo on ihan ok.

Ensi viikon tavoitteet:
* 1 kertaa uimassa
* 2 kertaa juoksemassa
* 2 kertaa mötikkäjumppa.

Laitoin perjantaina yhden mekon päälle, ja miehen spontaani kommentti (pienen merkitsevän yskähtelyni jälkeen) oli, että oletkos vähän linjakoitunut? Kuulemma mekko laskeutuu paremmin. Jee, ilmeisesti ahkera työmatkapyöräily on kerta kaikkiaan tehokasta! Olen tosin joskus aiemmnin hoikistuessani huomannut, että jos jotain lähtee, niin ensimmäisenä yläkropasta (=rintavarustuksesta) ja viimeisenä lanteilta ja ratsareista. No, sitten kun fyllinkiä alkaa kerääntyä, niin eikös se ensimmäisenä sinne lantiolle paukahda! Kaiken järjen mukaan tästä pitäisi olla tuloksena jatkuvasti alapuolelta levenevä ja yläpäästä kapeneva surkuhupaisa hahmo. Päärynän sijaan muoto alkaa muistuttaa ajansaatossa pyramidia.

Kyllä, egyptiläiset mammat vaan unohtivat aikoinaan käydä juoksemassa ja saivat lopulta vähän sedimenttiä niskaan. Ihana tulevaisuus edessä.

Yksi kaveri muuten aloitti "vähän tiukempi rantakunto hakusessa"-treenin. Sirpukalla ei ole alunperinkään  minun mielestäni turhia painolasteja, mutta hän oli saanut vuodenvaihteen tienoilla onnitteluja uudesta raskaudesta (tsiisus, onneksi näitä tapahtuu muillekin!), jolloin päätös oli sinetöitynyt. Kannustan kovasti, mahtava tsemppi päällä!