Mekkomittari

Ilmeisesti olen pinnallinen, mutta kaikista maailman syistä mekkoon mahtuminen tuntuu olevan motivaattoreista tärkein, mitä tiivistymiseen tulee. Nimittäin, juhlin kropan muutosta valloittamalla vaatekaappiani mekko kerrallaan. Hah!

Erästä mekkoa koetin epätoivoisesti vetää päälleni pariinkin otteeseen tässä syksyllä. Yritys oli ponteva, mutta tulos heikko (kuvan ylempi puoli). Vetoketjun eri puolien välillä oli ärsyttävän selvä ero. 

Kun aloin syömään lisää: Ennen (yllä) - jälkeen (alla). Välissä reilu kuukausi.

Sitten, ei niin kovin montaa päivää sitten, kyseinen ihanuus osui käsiini vaatekaapin uumenista. Päätin uhmata kohtaloa pahan mielen uhallakin ja aloin ujuttautua. Piti pyytää assistenttia vetämään vetskari, mut tsup! Kiinni meni ja pysyi, mitään ei ratkennut ja pystyin vieläpä oivallisesti hengittämään. Huraa, huraa!

Ja hyvät ystävät, kuvien oton välillä on reilu kuukausi aikaa. Onnistumiseen ovat vaikuttaneet etenkin seuraavat seikat:

• syöminen lisää. Siis reilusti lisää entiseen verrattuna. Kiitos PT-Markon, en kärvistele nälässä. 
• tinkimätön tai lähes tinkimätön treeniohjelman noudattaminen. Perusjunnaamista on ollut ihan sikana, mutta mitä ilmeisemmin matalatehoinen ja pitkäkestoinen puurtaminen auttaa epämääräiseen, mukana kannettavaan kudokseen tai siis sen lähdettämiseen. 
• treenin rytmitys: nelisen viikkoa nousevalla teholla ja sitten viikon palauttelua (eli selvästi kevyempää treeniä). Palautuskin tekee tosi hyvää. 
• stressin tutkailu ja palauttavien hetkien lisääminen kaikkiin päiviin. Siis jokaiseen päivään. Tätä voisi ja pitäisi olla vielä huomattavan paljon lisää. Kiitos Jamolle, asia pysyy mielessä. 

Nyt mennään taas palautteluviikkoa. Tarkoitus on saada kolme päivää putkeen täyttä lepoa (aikataulusyistä pe, la ja su) ja muuten kevyttä liikettä ja ehkä kokeilla jotain uutta. Pääsin nimittäin  kokeilemaan boulderointia Kiipeilykeskus Voemalla eilen ihan ekaa kertaa. Oli muuten tosi hauskaa, siis oikeasti tosi hauskaa! Jotain ihan uutta ja tosi haastavaa, mutta tarjosi kuitenkin onnistumisen elämyksiä. Tänään oli lisäksi järkkykova keskiviikkoaamun yritystunti, jossa aiheena kuntonyrkkeily. Eihän hattara hanskoistaan pääse, joten sata lasissa piti hikoilla. En kadu, ihanaa oli. 

Palautusviikko olisi taas erinomainen paikka huolehtia itsestään ja kropastaan monesta eri näkökulmasta. Tiistaina kävinkin Huipulla Jarin luona hierottavana. Ei pitäisi aina unohtaa sitä tärkeintä menopeliään, omaa kroppaansa! Jarin kanssa päivitellään hieronnan aikana ajankohtaiset asiat, jutellaan elämästä ja ravinnosta. Samalla saan hyvää palautetta kropan tilasta (kumma juttu, miten jumissa ihminen voikaan olla, vaikka olevinaan "mitään vikaa ei ole". No kohta olisi, jos hieroja ei jumeja laittaisi uuteen uskoon :) ) 

Olin etukäteen ajatellut, että voisin suoda itselleni suorastaan hemmottelevia aistinautintoja esimerkiksi joidenkin hoitojen muodossa. Täytynee kuitenkin unohtaa se pyrkimys toistaiseksi ja keksiä sen tilalle jotain muuta (esim. pikkujoulut), pitänee nimittäin varata vähän aikaa pikkumimmeille kotonakin <3 

Valoa kaikille marraskuuhun! Ei se enää kauaa kestä!