Sattumukselliset hetket voivat muuttaa kaiken

Kummallista, miten aika on niin rajallista. Vaikka maailmassa olisi miljoona kiinnostavaa asiaa ja toinen mokoma vähän vähemmän kiinnostavaa; silti vain 24 tuntia viikossa, joista pitää nukkua kolmasosa. Käsittämätöntä! Välillä tuntuu epätoivoiselta, kun ei vaan voi tehdä kaikkia niitä asioita, joita uteliaisuuteni vaatisi tai mitä lähtäkohtaisesti haluaisin. Silti, stressi on stressiä, vaikka positiivistä sorttia olisikin. Loppuunpalamisista olemme saaneet lukea viime vuosina naistenlehdistä, netistä, sanomalehdistä... Se on tätä päivää. Kaikessa koruttomuudessaan, se on tätä päivää todella monelle. 

Silti touhukkuudesta, järkevyydestä, etenemisestä ja tehokkuudesta (vaikka näennäisestäkin), palkitaan, kiitetään ja kehutaan ympäristön taholta. Vai onko sittenkin niin, että valveutut lähipiiri hämmästelee jaksamista aidosti, ja suorittajan sisäinen ääni kääntää sen päänsilitykseksi, kehuksi ja jopa lisävaatimuksiksi? Tunnistatko tilanteen? 

Omia taipumuksiaan ja ajattelumallejaan voi sparrailla ja haastaa monella eri tavoilla. Lukeminen ja kuunteleminen (esim. podcastit, TEDTalksit, MarieTV jne) ovat olleet itselleni luontaisia kanavia. Tunnistan olevani loputtoman utelias ja kuuntelevani mielelläni muiden ajatuksia ja mielipiteitä aiheista. Se ei kuitenkaan vie juuri eteenpäin, jos ei pysähdy miettimään, mitä mieltä minä olen tästä asiasta? Miten se näkyy elämässäni, olenko asiaan tyytyväinen? Tiedänkö aiheesta tarpeeksi keskustellakseni siitä jonkun kanssa? Vai osaisinko kenties kysyä hyviä kysymyksiä ja oppia siten ehkä lisää? Ehkä tärkeimpänä: onko tämä totta? Ja jollei ole, voisiko ajatus olla totta jollekin muulle?

Sinänsä sattumalta vaikuttavat asiat saattavat määrittää elämämme suuntaa järkyttävän paljon. Kuuntelin Maria Veitolan esiintymistä eräässä tapahtumassa puolihuolimattomasti, mutta sieltä tarttui korvaani pari sanaa: "Kysy aina, mitä mieltä itse olet tästä?" Se oli ehkä ensimmäinen sattuma tässä ketjussa. Toinen onnekas sattuma tapahtui, kun sisko soitti ja kysyi, lähtisinkö hänen seurakseen "yhdelle coaching-kurssille". Njaah, voisinpa lähteäkin, vastasin. Ja kerran vielä onnekkaan, sinänsä aivan sattumuksellisen hetken ansiosta vuosia sitten tapasin nykyisen yhtiökumppanini, kollegani Antin. Siitä hetkestä on peräisin käsittämättömän paljon hyvää, lähtien nyt vaikka ystävyydestä, Talentreesta, oman elämäntarkoituksen toteuttamisesta... 

Näiden sisäistä elämääni muuttaneiden sattumusten tunnistaminen monen muun vastaavan lisäksi saa minut vakaasti suosittelemaan hetkessä elämistä ja intuitioon luottamista. Hetkihän meillä vain on, ja se hetki voi muutaa elämämme suuntaa pysyvästi. Onko sen hetken vara mennä ohi, kun emme vaan kiireeltämme huomaa? 

Loppuun lyhyesti treenikuulumiset: 

Olen joutunut välillä kriittisen valinnan eteen, jossa joko treenaan oikeassa maailmassa, kirjoitan blogia yömyöhään tai nukun. Olen valinnut oikean treenin ja nukkumisen, joten pahoittelut blogin hiljaiselosta. Täällä ollaan kuitenkin, ja tässä tilannekatsaus myös treenin osalta.

Jatkuvassa Suvikuntoon-harjoitusseurannassa käytän Suunnon ambit- sykemittaria ja kelloa, jotka on linkitetty movescountiin ja urheilijan palautumisen seurantaan Jamosportin avustuksella. Lataan harjoituksen tiedot sykemittarilta pilveen, josta Jamo lähettää minulle kerran viikossa raportin: alla viimeisimmät kuulumiset:

Moi

Raportteja lähetin,

Viiden päivän sisällä taulussa korkein Vo2max 49,8 ml/kg/min, Korkein palautumisen indeksi 193 ja Kaiken lisäksi alhaisin syke 37.

Voisiko puhua jo superkompensaatiosta, mielestäni kyllä.

Saithan raportit?

Ilmoita, jos ja, kun paino muuttuu niin muutan tietoihin.

Jamos

Lisäksi viimeisen viiden päivän raporteista löytyi uusi Vo2max 51,7 ml/kg/min.   Muistaakseni kun aloitettiin syksyllä, niin vomaxit oli jotain 43 luokkaa 😊 palautuminen on nyt kuulemma "erinomaisella tasolla". Treeni puree, jeejee! Ja kyllä se nimittäin tuntuukin: vaikka mieli välillä puskee sinänsä hidasta peruskunnon puurtamista vastaan, tulokset alkavat näkyä: samoilla sykkeillä saa nyt juosta jo selvästi kovempaa, kuin aluksi. Ja sekös hyvälle tuntuu, kun näkee edistymistään!

* Toim.huom. kirjoitusta muokattu aivan käsittämättömien kirjoitusvirheiden korjaamiseksi. Ai miten niin multitasking ei kannata??