Matkalla mekkoon: Rytkyt ulos ja kaappi siistiksi.

Minulla olisi paljon opittavaa vaatetusalalla toimivalta ystävältäni, joka ymmärtää materiaalien, suunnittelun ja ompelun laadun päälle. Hän tuntuu panostavan laatuun, opiskelijabudjetistakin hän laittaa rahaa siihen, mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee, ei "mihin vaan" rättiin. Ah, ja täytyy sanoa, että kyllähän laatuvaate nyt näyttää päällä astetta arvokkaammalta! Samainen ystäväni on ommellut suunnitelmani pohjalta juurikin sen keväänvihreän mekkoni, jonka täydellistä istuvuutta nyt havittelen kesän juhlia silmällä pitäen. Arvostaakseni mekkoa myös tämän matkan varrella, on se saatettava arvoiseensa seuraan myös vaatepuulla.

Aamujuoksulla klo 6.30 mentiin eikä meinattu! Välillä pysähdyin nappaamaan pari kuvaa paikalla, jossa usein ryyditän lenkkiä punnerruksilla, kyykyillä tai vatsoilla. Pikku-ptkaksikko ravaa uskollisesti mukana :)

Olen seurannut nyt muutaman viikon aktiivisesti Mrs Finlandin Suomi Plussalle-blogia, jossa hän on pariinkin otteeseen kirjoitellut valinnoistaan vaaterintamalla: kuinka valita eettistä, suomalaista ja vielä tyylikästä pisteeksi iin päälle? (Sanalla sanoen, hän näyttää onnistuneen erinomaisesti.). Myös Nuapurissa-blogin Maru oli kirjoituksen mukaan vimmaantunut mylläämään vaatekaappinsa ja tehnyt päätöksen panostaa laatuun määrän sijaan. Ja HUOM! Myös käytännössä, ei vain ajatuksen tasolla.

Edellämainitut rouvat ovat toimineet katalysaattoreina omalle vaatekaappivimmalleni. Tänään sitten sisäinen paine epämääräisen täynnä olevaa klosettia kohtaan (itse asiassa on tunnustettava, että vimma suuntautui enemmänkin kylpyhuoneremontiin ja/tai olohuoneen seinän maalaamiseen (kiitos sisustusblogien lukemisen), mutta jostain kumman syystä mies ei sännännyt Helluntaina suuna päänä hankkimaan paneelia, upotettavia valoja ja kaakelimaalia kylppäriä varten. Omituinen, hmph.) saavutti kulminoitumispisteensä ja vedin surutta hyllyt tyhjiksi. Kävin kriittisesti läpi kaikki vaatekappaleet näillä perusteilla:
* rakastanko tätä vaatetta`? Tunnenko oloni siinä minuksi? Entä ihanaksi?
* käytänkö sitä jatkuvasti? Oikeasti? Ei vain ehkä kerran vuodessa tai sitten joskus.
* onko se laadukas? Oikeasti?
* Onko vaate hankittu tarpeeseen, heräteostoksena, laihtumisen tueksi, saatu jne. MIKSI minulla on se kaapissani?

Vanhempi herra Rolfy 

Pikaisen arvion mukaan kaapissani on yllättävä määrä vaatteita, joita ajattelen käyttäväni perunannostotalkoissa (milloin, IKINÄ? Paitsi ehkä juuri tänä kesänä), rempassa (joissa yleensä päädyn huiskimaan farkuissa ja topissa, joita käytän muutenkin), tietynlaisissa juhlissa (joita ei koskaan tule; vai kuinka monta kertaa itse ajattelit mennä naimisiin tai tanssia vanhojentansseja, vieläpä samassa puvussa?) tai vaihtoehtoisesti myös ajattelen potevani oksennustautia joissain tietyissä yökkäreissä. Minulla on myös alati kasvava pino hauskoja t-paitoja (joita en koskaan käytä). Lohduttaudun sillä, että varmaan monella muulla on samanlaisia "varmasti vielä joskus"-harrastuksia? Onhan? ONHAN?

Roskikseen menevä kasa kasvoi kasvamistaan. Näytän menettäneeni uskoni housuihin, luopuvani monesta paidasta sekä epämääräisestä kasasta trikoota. Toisinpäin kääntäen, taidan uskoa mekkoihin ja sukkiksiin. Niitä löytyy onneksi kaikissa väreissä, monessa koossa ja erilaisissa kankaissa. Piti myös kelpuuttaa muutamia käyttövaatteita takaisin kaappiin, vaikken niitä erityisesti rakastakaan. Kai jotkut housut pitää naisella olla uskonpuutteesta huolimatta. Hankkiudun niistä eroon, jahka päätän millaiset oikeasti haluan ja vielä löydänkin ne.

Mitä sitten haluan/tarvitsen? Kun katson kaappiani, tuntuu etten oikeastaan tarvitse yhtään mitään. Halu ja tarve ovat kaksi aivan eri asiaa, samoin arvo ja hinta. Voin siis huoletta olla ostamatta tässä vaiheessa yhtään mitään, ja kun tarve sitten tulee (luultavasti elokuussa, kun työt alkavat), voin panostaa laatuun määrän sijaan. Odottaa jotakin ihanuutta kohdalle, etsiä ja valita sen sijaan, että menen nopeasti kiskaisemaan jotain ketjuhalpaliikemyymälästä. Eikö siinä olisi jotain elämäniloa edistävää? Merkeistä en juurikaan välitä, niillä ei ole minulle itsessään arvoa. En halua maksaa merkistä, vaan laadusta. Jään seuraamaan mieluusti, miten vaatekaappini kehittyy ja millaisia löytöjä teen sitten kun niiden aika on.

Lilla ei jätä koskaan pusumahdollisuutta käyttämättä. Tässä tehtiin vatsoja. Sit jaksaa taas!

Onko joku lukija kokenut samanlaista vimmaa, uudistanut kaappiaan ja päässyt onnistuneesti rytkyistä eroon, palaamatta koskaan pikaisen epämääräisen hätäostosten polulle? Miten olet onnistunut ja miten pysyt ruodussa? Kysyy eräs ensiaskeleita opetteleva. 

Toim.huom.myöhemmin: myllingin iskemät aallot ulottuivat illankähmässä myös miehen vaatekaapille. Ystävällisesti jätin hänen puolelleen sänkyä kasan, jonka hän voisi hyväksyä poismeneviin. Kuten arvata saattaa, muutama t-paita piti siirtää päättäväisesti takaisin hyllyyn.... mutta iso osa kulahtaneita (mutku se oli hyvä paita!) vaatekappaleita antoi tilaa. Ja kylpyhuoneremontti on edennyt jutusteluasteelta suunnitteluun, jes!