Jos joku epäilee aarrekartan toimivuutta, niin minä nousen barrikadeille! Vai katsokaapa tätä: talvella kootussa aarrekartassani löytyy kuin löytyykin SUPpaileva neitokainen. Viime viikolla sitten sain ohittamattoman tarjouksen päästä testaamaan SUP-lautailua Kallaveden kauniisiin maisemiin! Vau, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä vastausta! Ja onneksi näin, retkipäiväksi sovitun lauantain sää pani parastaan, keli oli lämmin ja tuuli melko tyyni.
Fiilistelen nyt jotenkin ihan kympillä tätä kesäistä luontoa: taannoinen polkujuoksutreeni jotenkin herätti ihan katsomalla katsomaan ympärille, ja eilen kesään herääminen nousi järvellä ollessa aivan uudelle tasolle. Osaatteko kuvitella mindfullnesharjoitustyyppistä seesteistä lipumista järvellä pienessä aallokossa, saarien lomassa tyvenessä, vetämässä henkeä laiturin nokassa auringon kutitellessa poskipäitä, kun kaikki on niin kliseisen kesäistä, rauhallista ja samaan aikaan raisua, jännittävää, kutkuttavaa... ja tunteet olivat niin täynnä kesää, että se tuntuu valuvan yli äyräiden?
Myönnän heti alkuun: jännitti ihan sikana! Mielikuvissani (juttujen mukaan myös armaiden ystävieni mielikuvissa) mulskahdin jatkuvasti veteen kiikkerän laudan päältä ja epäilin kovasti, olivatkohan järven vedet kuitenkaan niin kovin lämpimiksi ehtineet näiden noin kahden kesäisen päivän aikana, mitä tälle keväälle on suotu... Saamassani etukäteisviestissä kannustettiin lisäksi ottamaan vaihtovaatetta mukaan, koska ehkä voisi olla pienenpieni teoreettinen mahdollisuus pulskahdukseen... tahalliseen tai tahattomaan. No ei mitään, rohkeasti vaan kohti uutta seikkailua, tapana ei ole ollut arkajalkailla.
Ja onneksi näin! Tero ja Mikko pitivät minulle tosi selkeän opastuksen kuivalla maalla, selittivät laudoista ja lajista, näyttivät miten melotaan, miten noustaan seisomaan, vastailivat kysymyksiin...Juttu luisti, vitsit lentelivät ja jännitys alkoi vaihtua innostukseen: jokojokojoko päästään?!
Päälle vedin urheilutrikoot (ajattelin niiden kuivuvan nopeasti) ja ohuen tuulipuvun takin, lisäksi paikan päältä sain päälle pelastusliivit ja neopreenikengät (märkäpukukangasta olevat tossut, jotka pitävät hyvin laudalla ja pitävät samalla varpaat lämpiminä, vesi kun loiskuu varpaille vaikka muuten kuivana pysyisikin). Kotona jo valitsin päähäni lippiksen, ajattelin, että vesillä aurinko polttaa nenän ja posket muuten helposti (onnittelin itseäni tästä valinnasta myöhemmin, lippa suojasi myös silmiä hyvin, aurinko killotti nimittäin aika makeasti laineilla!). Ja sitten menoksi!
Laudat ovat noin 80 cm leveitä ja kolmisen metriä pitkiä, ja todella yllättävän tasapainoisia veden päällä! Melominen aloitettiin polviltaan, ja kun siinä alkoi tuntea olonsa varmaksi, pystyi jo kokeilemaan seisomistakin laudan päällä. Ensi alkuun olo oli kuin kävelemään opettelevalla vasikalla, mutta pian tasapainoaisti otti ohjat ja homma alkoi sujua. Uskon vakaasti runsaasta kehonpainoharjoittelusta olevan hyötyä, mutta toisaalta varmasti aivan ensikertalainen asiaan vihkiytymätönkin selviäisi alun kankeuden jälkeen hienosti! Ohjeet ja tsemppi olivat niin loistavat, että niillä pääsee jo pitkälle, mutta loppujen lopuksi... homman oppii vain kokeilemalla ja raadollista mutta ihanaa, luopumalla järkeilystä. Nyt mennään tunteella ja aistilla.
Alun harjoittelun jälkeen lähdettiin melomaan pidempi lenkki, joka sujui jo niin hyvin, että juttu alkoi luistaa muistakin asioista. Tuli todettua, että lepposalla vauhdilla SUP-laudalla jaksaa kokemattomampikin ihan jonkinmoisen lenkin, ja kuntoilumielessä sitten aikaan saa tosi hyvän treeninkin, kun pistää kokan kohisemaan! Koko kroppa joutuu kyllä töihin, kun pienillä syvillä lihaksilla haetaan tasapainoa koko ajan samalla, kun keskivartalosta välitetään käsien kautta voimaa melontaan. Tänään onkin reisi-pakaraseutu tuntenut väkevästi olevansa elossa.
Olen jonkun kerran käynyt melomassa, ja itse asiassa SUP-lautailu on minusta tasapainon ja voimantuoton kannalta helpompaa. Hawaiji-fiilikseen pääsee tällä kyllä alta aikayksikön (varsinkin vesien lämmittyä päälle bikinit ja kaulaan lei... ouwau, mikä fiilis!)! Minulle kokemuksessa tärkeänä syntyi luontoa lähelle pääseminen: laudoissa on niin pieni syväys että käytännössä pääset laudalla mihin vaan vedessä lillutellen. Saarien välissä fiilistellessä nähtiin uskomattoman hienoja paikkoja, jonne voisi tulla vaikka eväitä syömään, treffeille tai aurinkoa ottamaan.... eipä silti, mikäs sen mukavampaa kuin heittäytyä ihan vaan laudan päälle selälleen rentoilemaan ja antaa tuulen kuljetella <3
Suosittelen kyllä SUPpailua elämykseksi ja kokemukseksi oikeastaan kenelle tahansa. Luonto tekee meille ihmisille hyvää, veden keinuttelu pistää keskittymään tasapainon ylläpitoon sen verran, että häly mielessä häipyy kuin taikaiskusta. Hyvällä säällä saa mukavasti aurinkoa (ja kuka sitä nyt rankkasateessa järvelle muutenkaan lähtisi?) ja kivat rusketusraidat. Voisin kuvitella hyväksi tekemiseksi kaveriporukoille, polttarijengeille tai vaikka ohjelmanumeroksi työhyvinvointipäivään -elämys ei taatusti jätä ketään kylmäksi (tai ainkaan ihan kuivaksi!).
Aion kyllä ehdottomasti vielä päästä jollain tapaa toistekin tai useammastikin SUPpailemana, oli kyllä sellainen kokemus. Kiinnostaisi myös kokeilla tasapainoilua ja leikkimistä laudan päällä (esim. kehonpainoharjoitteet, jooga, you name it!), nyt kun fiilikseen ja vapauteen on saanut ensikosketuksen. Kiitos pojat, oli kyllä niin siistiä!
Kiinnostuneille lisätietoa täältä. Kesän aikana on kuulemma luvassa ainakin alkeiskursseja ja kolmen sillan retkiä, lisäksi porukoille halun ja tarpeen mukaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa, beibi!