*
Kiitokset Kuntokeskus Huipulle ja Hannulle workshopista, sekä Aapo Laiholle upeista kuvista!
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
Sain eilen vapaaillan, niin mihinpä sitä mimmi muualle suuntaisi kuin urheilemaan! (Vapaaillalla tarkoitan siis vapaata kodista; niin paljon kuin kotona olosta nautinkin (kröhöm), niin totaalinen vapaa ilman kiirettä ja syyllisyydentunnetta on jotain mahtavaa! Varmaan joku muukin äiti-ihminen vähintään tunnistaa tunteen?).
Mutta takaisin oleelliseen: polkujuoksuun!
Lähdettiin viiden jälkeen serkun kanssa pyöräilemään Männistöstä. Otettiin keskustasta karavaaniin vielä yksi innokas urheilija ja suunnattiin siitä kohti Neulamäkeä (kavereiden kesken Nepali). Siellä vietin elämäni ensimmäiset 16 vuotta iloineen ja suruineen, mutta nyt en ole viime aikoina käynytkään kunnolla, varmaan vuosiin! Oli siis NIIN SIISTIÄ, että polkujuoksuworkshoppi järjestettiin Neulamäen ja Vuorilammen maastoissa. Lisää Nepalia juoksutapahtuman merkeissä saa viimeistään
Kuopio Trail Cupin osakilpailussa (vink!).
Neulamäen urheilukentälle kokoontui taas lähemmäs 50 innokasta polkujuoksijaa.
Kuntokeskus Huipun Hannu Airila & crew pitivät osallistujille alkulämmittelyä ja kertoivat hiukan perusteita polkujuoksuun liittyen (ei kuulemma tuhansia vuosia uudempi ole tämä laji, mutta huippumuodikasta juuri nyt!). Noin puolet väestä oli jo mukana
edellisessä Puijon metsissä pidetyssä polkujuoksuworkshopissa, ja nyt porukasta saattoi aistia innostuksen! Jokojokojoko? Mennään metsään!
Ja sitten mentiin! Polku kiemurteli mäkien, kivikoiden ja kallioiden keskellä, lammen rantaa auringon välkkyessä veden pinnalla ja raskaaseen ylämäkeen kohti Neula(ylä)mäen huippua. Rankka maasto vaati keskittymään täysillä, paljon ei tovereiden kanssa tullut juteltua, kun kieli keskellä suuta mentiin. Mutta ei tarvinnutkaan, porukasta sai valtavasti voimaa ja energiaa ihan vain tuntemalla, kuulostamalla ja hengästymällä samaan tahtiin. Välillä pysähdyttiin ihailemaan upeita maisemia ja harjoittelemaan tehokkaampaa ja turvollisempaa maastojuoksutekniikkaa. Silloin nauru raikui ja ilo pirskahteli kilpaa hien kanssa! Porukassa on voimaa, ja tunnen kaipaavani porukan latausta säännölliseen treeniin säännöllisemmin. Olisiko Rauhalahti Road Runnersille kaveriksi Offroad Runnersien porukka! Hannu, Huippu Offroad runners? Osallistujista moni tuntui kaipailevan "lisää tätä", niinkuin viimeksikin Puijolla :)
Sykkeet nousivat ja moni kokenutkin juoksija koki olevansa tärkeän äärellä. Polkujuoksua kiiteltiin vuolaasti mindfulnesstyyppisestä keskittymisharjoituksesta, erilaisen harjoituksen tarjoamisesta kropalle ja mielelle. Sykkeet saivat loistavasti vaihtelua verrattuna tasaiseen taapertamiseen asvalttipinnoitteella -puhumattakaan siitä valtavasta ilontunteesta, kun vauhti kiihtyy poluilla, voi hyppiä ja loikkia, ja
päästä lähemmäs sitä lapsuuden juoksemisen iloa, jolloin liikunta ei ollut urheilua vaan välttämätön osa omaa itseä, vähän kuin käsi, nenä tai hengittäminen.
Kotona oli onnellinen ja tyytyväinen nainen kahdeksan jälkeen, noin 3 tunnin autuuden ja urheilun jälkeen. Nälkä oli valtava, mutta henkinen nälkä loisti poissaolollaan <3
Akut latautuneena, terveisin Suvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa, beibi!