Offroad Puijon poluilla

Oman pihan kaipuu on kasvanut maanisiin mittoihin, vaikka kesä ei meinaakaan lämmetä näemmä laisinkaan (tästä lähiaikoina lisää, olen nimittäin ottanut oikeuden omiin käsiini ja alkanut neliö kerrallaan vallata kerrostalomme etupihaa!). Onhan siinä hyviä ja huonoja puolia: hyvänä se, että on voinut alkaa harrastaa ja aikaa riittää vaikka juosta pitkin polkuja, kuten eilen teimme serkkuni kanssa. 

Lähtömeiningeissä: edessä taas reilu pari tuntia hikistä urheilua koko kropan voimin! Wuuhuu! Lisää tätä!

Oli taas yhdistelmätreenin paikka. Pyöräilimme ensin rivakahkosti Männistöstä Puijon monttuun. Serkku oli tulostanut mukaan trail cupin osakilpailukartat, joiden mukaan oli tarkoitus lähteä polkuja juoksentelemaan. Note to self: opettele katsomaan karttaa. Vaikka aluksi pitämään sitä oikein päin kädessä. Kaksi yhtä taitavaa kartturia päätti mennä metsään ja löysi itsensä ensimmäiseksi juoksemasta pystysuoraa kinttupolkua eteenpäin. Hiki tuli hyvinkin, mutta alussa homman mielekkyys oli joksenkin koetuksella. Kartat olivat meille liian epäselviä, joten alkumatkasta piti vähän väliä pysähtyä arpomaan sijaintiamme ja seuraavaa suuntimaa. Kesän ensimmäinen ukkonenkin siivitti lennokasta askeltamme, kun kiipesimme yhtä-äkkiä eteentullutta laskettelurinnettä ylöspäin (mistä tämä tähän oikein ilmestyi?) 

Kartta esiin ja arpomaan. Ihana Kirsi <3

Puolen välin kieppeillä löysimme lopulta joitain kiintopisteitä maastosta, josta paikansimme itsemme suht varmasti; sen jälkeen loppupuoli reitistä meni paljon jouhevammin (tai ehkä emme enää olleet niin huolestuneita olemmeko juuri oikealla polulla, kunha suunta olisi osapuilleen oikea). Lopussa rämmimme taas jossain ihan eri paikassa, kuin missä luultavasti olisi pitänyt. Mutta reissu tuli tehtyä, ja kaikesta huolimatta oli tosi hauskaa! Kuvia en joutanut juuri ottamaan, kun piti arpoa kartan kanssa ja juosta itikoita karkuun! Paikalleen ei nimittäin voinut pitkäksi aikaa jäädä, kun verenhimoiset itikat hyökäsivät kimppuun, joten juoksuaskel oli taattu hurjimmissakin mäissä. Totesimme, että reitille pitää vielä palata ja että kaikki osakilpailureitit on todella syytä käydä läpi ennen itse kisoja. 

Ukkonen jyrisi ja sade alkoi noin kahden sekunnin päästä (tämän kohdan tunnistimme :D)

Järjestäjille lähetimme myös hiljaisen (ja nyt ei enää niin kovin hiljaisen) toiveen reittien merkitsemisestä etukäteen tai edes nettisivuilla olevien karttojen päivittämisestä lisävinkein (esim: tässä kohtaa reitti seuraa valkoisella merkittyä luontopolkua" tai "reitti kulkee näköetäisyydeltä Konttilan pihapiiriä; näetkö lampaan?" tai "järkyttävä nousu, mutta takamus kehittyy mainiosti"). Tosin nykyisellä tavalla aivot raksuttavat taatusti ja jotkut hämärän kaukaiset opit yläasteen suunnistustunnilta tulivat mieleen; korkeuskäyrä, olen tainnut joskus kuulla puhuttavan sellaisesta. Aivotyötä ja kroppatyötä siis samalla kertaa, tykkään silti kovasti!

Kaiken rämpimisen jälkeen voittajafiilis! Takaisin pyörillä, läpimärkiä yltä ja päältä. Sarjassamme "olisko tullut yksin lähdettyä? NOT"

Minulla on yleensä lenkillä aina mukana puhelin, jossa tällä hetkellä on iPhone6:sta vakiona löytyvä terveyssovellus, joka laskee koko ajan päivän aikana käveltyjä/juostuja askeleita, kuljettua kilsamäärää sekä noustuja kerroksia. Lisäksi laitan lenkeille yleensä Sportstrackerin päälle, jotta näkee muodostuneen kartan ja vähän aikoja ja väliaikoja tarvittaessa. Pari huomiota: Puijon lenkin jälkeen  kerroslaskuri näytti 98 kerrosta! Toinen huomio koski Sportstrackerin karttaa: ihmeellisestä kiemurtelusta ja suuntimapäätöksistä huolimatta kartta näytti aikalailla tulostetulta osakilpailukartalta! Hurraa! 

Tässä kartat. Kaivataan lisää selkeyttä ja/tai kiintopisteitä.

Tässä tulos sporstrackerilla. Ei hassumpaa. (Paitsi en usko kulutettujen kaloreiden summaan. Pakko oli olla enemmän, mutta onneksi en minä niistä niin välitäkään...

Viimeiset hikoset otettiin taas kotiin palatessa pyöräillen, jonka jälkeen oli silkkaa autuutta päästä lämpimään suihkuun. Muru ja tytöt olivatkin juuri pizzanleipomispuuhissa, joten vähän ajan päästä pääsin vielä valmiiseen pöytään. Onnea on rakkaus ja erinomaisesti kokkaava mies <3

Miehen tekemät pizzaslicet. Melkein en malttanut edes kuvaa ottaa. Oli todella hyvää. Siis todella hyvää!!! Otin lisääkin. Kuvasta puuttuu tomaatti (terveellinen osa) ja omppusidukka :)