Tiikeriraakakakku

Julkaisin Facebookissa pikakuvan tästä tiikerikakusta, ja ohjetoivomuksia tuli roppakaupalla. Tässäpä siis tulee, mutta pyydän huomioimaan, että tein tätä omasta päästä ja ekaa kertaa, eli ohjeen määrät eivät ole absoluuttisen tarkkoja :) Niin kuin minun kokkaukset yleensäkin, tämäkin meni fiiliksen mukaan...

Tiikeriraakakakku

Pohja:
2 dl mantelijauhoa
0,5 dl raakakaakaojauhetta
2 rkl hunajaa
2 kukkuraa rkl kookosöljyä
ripaus hyvää suolaa

Täyte:
3 kypsää banaania
1 tlk jääkaapissa ollutta kookosmaitoa (käytin pirkkaa), käytä vain jähmettynyt osa
kourallinen liotettuja cashew pähkinöitä
n. 1dl kaakaovoita
n. 1 rkl kookosöljyä
reilu ripaus kardemummaa

+ 1 dl raakakaakaojauhetta myöhemmässä vaiheessa
ripaus hyvää suolaa

Tee ensin täyte sekoittamalla ainekset yhteen ja taputtelemalla massa kookosöljytyin käsin vuoan pohjalle ja vähän reunoillekin. Voit käytä vaikka irtopohjavuokaa (laita leivinpaperi pohjalle), minä käytin normaalia melko pientä uunivuokaa (laita leivinpaperi sitä suuremmalla syyllä). Laita valmis pohja jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistuksen ajaksi.

Tee sitten täyte. Sulata kaakaovoi-kookosöljyseos vesihauteessa. Laita kaikki ainekset raakakaakaojauhetta ja suolaa lukuun ottamatta blenderiin ja surauta tasaiseksi. Anna käydä niin kauan, että cashewpähkinätkin ovat sulautuneet joukkoon. Tarkista, että rasva on sekoittunut tasaisesti massaan.

Ota pohja jääkaapista ja kaada puolet täytteestä sen päälle. Anna lopun puolen olla blenderin kannussa ja lisää siihen raakakaakaojauhe ja ripaus hyvää suolaa. Surauta sileäksi sekaisin. Kaada sitten tämä ruskeaksi muuttunut täyte valkoisen täytteen päälle varovasti (valkeaa saa jäädä näkyviin reunoille). Ota sitten ohuehko veitsi (tällä tarkoitan, että ei leipäveitsi) ja ala marmoroida pintaa oman mielikuvituksesi mukaan kokeilemalla. Laita veitsi jompaan kumpaan väriin ja vedä ohuesti toisen värin sekaan.

Kun olet kuvioihin tyytyväinen, laita koko komeus varovasti pariksi tunniksi pakkaseen jähmettymään. Jos kakku on pidempään pakastimessa ennen tarjoilua, nosta se jääkaappiin pehmenemään noin puolta tuntia ennen syömistä, jotta maut pääsevät kehkeytymään suunmukaisiksi.

Ihanaa viikonloppua!

Duathlonilla potkua perjantaihin

Tänään päästiin Talentriathlonistien kanssa tositoimiin heti aamutuimaan. Harjoituksen pääsi aloittamaan  aamulla 6.15. Neiti nollavee herää nykyisin joka aamu aika nakutettuna klo 05.00, ja vaikka yleensä nousen vasta kuudelta hänen kanssaan seurustelemaan, on siinä se hyvä puoli, että tälleen kerran kahdessa viikossa ei tuota ongelmia herätä puoli kuudelta lähtemään salille. Huikea etu. Olen alkanut ajatella, että ihmiset nukkuvat minkä nukkuvat, välillä herätään aiemmin ja välillä myöhemmin (seiskalta). Itselleni onneksi toimii aiemmin nukkumaan meno ja aamuherätykset sinänsä ihan hyvin. Mutta mitä olin tässä kertomassa, oli duathlontreeni.

Meno näyttää superlennokkaalta. Näillä vauhdeilla puolikkaalle toukokuussa. Ööh... jaiks.

Wattipyörällä polkemassa. Tätä voisin ottaa harjoitusohjelmaan lisää. Olen ajatellut uinnin olevan heikko kohtani, mutta ei se pyöräilykään ehkä ihan vahvimmalla mahdollisella tasolla ole. Joko alkaa jännittää? No tod.

Duathlonissa vedettiin siis pyöräily- ja juoksutreeni putkeen. Tänään Hannu oli suunnitellut meille seuraavanlaisen setin: aloitettiin wattipyörällä polkemaan tietyllä teholla (naiset 60W ja miehet 100W), josta kahden minuutin välein nostettiin tehoja aina 20W/nosto. Alkuun mentiin siis kevyesti, mutta voin kertoa, että jo parin lisäyksen jälkeen alkoi nenänpäästä tippua hikikarpaloita ja paita liimaantua selkään kiinni. Wattipyörässä voi tehojen lisäksi seurata kaikenlaista mahdollista ja mahdotonta informaatiota, eli erittäin koukuttavaa analyytiseen ajatteluun taipuvaisen tyypin näkökulmasta... luulisin. Itsehän siis seurasin suurimmalla mielenkiinnolla pähkinäkuviota, joka kertoo, miten voimakkaasti kumpikin jalka tekee työtä koko pyörähdyksen matkalla (tavoitteena työskennellä siis koko pyörähdyksen aikana, ei vain alaspäin polkien kuten olen tottunut ilman lukkopolkimia pyöräilemään).

Hiki valuu, mutta naurattaa. Hyvä treeni, parempi mieli.

Tehonnostoja oli tarkoitus jatkaa 20-30 minuuttia, Hannu seurasi tehotasoja, keskitahoa sekä meidän polkijoiden vointia säännöllisesti. Vedettiin kaverin kanssa 24 minuuttiin asti, jolloin keskitehoja ei saanut enää juurikaan nousemaan, eli aika rankalta jo alkoi tuntua (lue: minut olisi melkein voinut mopata lattialta).

Kun polkeminen lopetettiin, siirryttiin suoraan juoksumatolle, jossa alkoi taiteilu kahden puupökkelön päällä vauhdilla 10 km/h. Tavoite oli aloittaa tuosta ja nostaa taas kahden minuutin välein yhdellä pykälällä (11km/h, 12 km/h jne) kunnes alkaa jo tuntua tekemisen meiningiltä (kröhöm...alkaa tuntua?).  10 minuutin kokonaisjuoksu vähintään oli tähtäimessä. Tavoitteena oli harjoitella sitä kohtaa triathlonissa, kun siirrytään pyöräilystä juoksemaan ja jalat ovat ihan järkyttävän väsyneet. No, tunne oli aika muikea.... mutta toisaalta huomasi sen, että kun vaan juoksi ja lisäsi tasaiseen juoksuvauhtia, juoksu helpottui noin kilsan jälkeen ja alkoi tuntua niin sanotusti normaalilta juoksulta. Eli kyse on pään sisällä käytävästä painista: kun jaksat vielä vähän, sitten alkaa helpottaa... kunnes sitten taas ei enää helpotaankaan, vaan uudet hapot alkavat jyllätä.

Hannu valvoo, ettei Ericin kanssa ihan valuta mopattavaksi lattialle. Ei huolta, Eric on kokenut triathlonisti ja kovassa kunnossa. Mä taas... no onneksi on sankareita läsnä ottamassa koppia tarvittaessa :)

Ryhmä rämä talentriathlonisteja ottaa itsestä mittaa. Hannu tsemppaa. Sitä tarvitaankin!

Itse pääsin juosten siihen, että kahden minuutin välein lisättynä viimeisen kaksiminsaisen vedin vauhdilla 14,5 km/h (kokonaista ei enää pystynyt lisäämään, alkoi sen verran tiukkaa olla). Yhteensä juoksin 12 min kovenevalla vauhdilla, minkä jälkeen tiputettiin vauhti noin 8 km/h tasolle ja hölkyteltiin vielä reilu 5 min, jonka jälkeen hyvät venyttelyt.

Siinä mennään. Kello taustalla näyttää vaille seiskaa, ja hyvä hiki jo päällä!

Ankkanaamaharjoittelu. Ei kovin uskottava. Pitänee harjoitella lisää :D Kaikki ylläolevat kuvat on ottanut ihana Marika ystävällisesti <3

Treeni oli minulle taas aivan uudenlainen, ja vau mitkä virrat saa itseensä kun treenaa porukalla ja valmentajan kanssa! Voi vitsi missä fiiliksissä urheilusta voi ihminen olla! Aamulla aikaisin vaikeinta on herääminen, mutta kun sängystä pääsee niin heti alkaa helpottaa... ja kun sen urheilu on jo hyvässä vauhdissa, tuntuu treenaaminen aamutuimaan maailman parhaalta idealta! Itsellä se lähteminen vaan taitaa vaatia kaverin tai sovitun treenin, kyllä yksin olisi helppo päättää jäädä kahvia keittelemään kotiin... Mutta siinäpä hyvä haaste johonkin kevätaamuun: päättää illalla aamulenkistä, laittaa kaikki kamat valmiiksi ja sitten vaan aamulla nousee sen kummemmin miettimättä ja lähtee. Ei sillä että aivotoiminta mitenkään erityisen vilkasta tuossa vaiheessa olisikaan, joten tärkeintä lienee vaan ohjelmoida itsensä autopilotille lähtemisen suhteen.

Tavat, tavat, tavat. Niistähän tämä meidän elämämme mitä suurimmassa osin muodostuu. Hyvässä ja pahassa.

Antoisaa ja virkeää viikonloppua! Itsellä menee viikonloppu urheillessa (huomenna aamulla Petrin kehonpainoharjoittelutunti Huipulla, jeejee!) , lukiessa (ostin tämmöiset, ks. alla)  ja hääpäivää Murun kanssa viettäessä :) Pitkästä aikaa päästään ihan yhdessä liikenteeseen, neidit ovat mummolassa ja koirat omalla lomalla luottohoitajien kanssa...Jes!

Tämän nimi voisi myös olla "Näin monella tapaa voit pilata lapsesi". En suosittele herkemmille ja sitten toisaalta taas juuri heille. Tieto lisää tuskaa, mutta älyttömän mielenkiintoinen opus!

Treeni puree, auts!

 

Rakas treenipäiväkirja,

Viime viikon treenit menivät ihan putkeen. PT otti yhteyttä viikon keskivaiheilla ja ohjeisti vaihtamaan salitreeniä semmoiseen malliin, että toistomääriä pitäisi pyrkiä saamaan 15-20, jopa 25. Tavoitteena siis kestävyyden kehittäminen voimapainotteisen harjoittelun sijaan. Kuitenkin, mikäli ymmärsin oikein, voi muuten jatkaa samalla tavalla nousujohteisesti, eli viikko viikolta lisää sarjamääriä ja viimein välissä palautus (tässä pitää kyllä petrata, kröhöm).

Sain ystävältä tuliaiseksi tämmöisen, ja tästä tuli ihan lempparia! On vaan niin hyvää ja vie makeannälän mennessään... Join jo koko paketin, tätä pitää etsiä lisää!

Lisäksi on syytä tuoda treeniin viikkotasolla muitakin kestävyyselementtejä. Kesän koitokset kun lähenevät koko ajan, eikä siellä pelkällä kyykyllä maaliin tulla (tai ainakin tyyli olisi erittäin omintakeinen). Tässä olen haasteeksi huomannut sen, että kun liikuntatunnit on niin kivoja ja salitreenissä aika kuluu myös tosi kivasti liikkeiden vaihtuessa, aerobiset ovat olleet vähän tervanjuontia. Kelihän on ulkona mitä kamalin (märkää, loskaa, viimaa, kylmää, miksi-kukaan-haluaa-asua-täällää), joten olen ollut salikortista enemmän kuin onnellinen (minä sydän sisäliikunta talvisin), mutta lets face it: onhan se matolla juokseminen nyt aika tylsää. Sunnuntaina kuitenkin keksin keinon ja se vähän helpottikin: latasin Soundcloudista Paleoradion uusimman podcastin ja kuuntelin sitten sitä steppaillessa (kyllä, porrasvempeleellä on näemmä nimi, ja se on "stepperi". Tulee lähinnä mieleen 80-luvun ostosteeveen myyntihitti tuosta nimestä, mutta laite itsessään on kyllä varsin uskottavan oloinen). Aika meni ihan mukavasti siinä, ja lopuksi vielä hölkyttelin hetken matolla hikiä kuivatellen. Pitääpä ottaa agendalle myös jatkossa.

Tän päivän (24. tiistai) treenit. Yläkroppa sai kyytiä. Tämä siis uuden treeniohjeen mukaisesti. Huomaa pinkki kynä. Kaupan päälle treenivihossa kaikenkattavia mietelauseita ja kannustuksia vaihtuvalla teemalla.

Alkuviikon ehdin mennä vanhaan malliin ja otinkin ohjeesta onkeeni, ja alakropan treenasin entisenlaisesti. "Palautusviikko" ilmeisesti kuitenkin taas toimi, tai ainakin tein enkkoja: takakyykkyyn ja prässiin sai laittaa taas lisää painoja ja enkö vaan saanut sarjat niillä nakuteltua :) Lisäksi olen kiinnittänyt erityistä huomiota treenissä takareisiin, joita olen koittanut aktoivoida eri tavoilla. Ne tuntuvat olevan vielä kovin huikentelevaisia tosin, ja niitä joutuu patistelemaan ihan tosissaan. Noin isot lihakset, ja noin laiskat! Olen tyytymätön.

Vatsiksia varten. Enkka: 10 x 45 kg. Ja vielä sarjana.

ma: aerobinen matolla juosten (5 km/26min) + jumppa selfienurkassa. Oli kahvakuulakin osallisena, ei pelkkä kamera.
ti:sali, alakroppa. Tämä siis vanhaan malliin, sarjoja 3, toistoja 8-12, painoja lisää!
ke: lepo. Flunssa yritti koko loppuviikon iskeä, mutta kun ei kerran tullut kunnolla, niin liikuin sitten normaalisti.
to: Jarno Härkösen Body movement-tunti. Wu-huu! Ei mikään kauhean hikirääkki, vaan hiljaisen tehokas, sanotaanko näin. Olen tuon tunnin jälkeen jatkuvasti haaveillut kesästä ja treenistä tuon aiheen ympärillä ulkona. Tai mihin kaikkeen sitä voikaan soveltaa. Myös luonnollisen liikkumisen leirit kiinnostaisivat, mutta ovat ehkä vähän arvokkaita tähän äitiyslomalaisen budjettiin... Kaikista kivinta olisi päästä semmoiselle Murun kanssa yhdessä :) parisuhdeaikaa parhaimmillaan, liikkumaan!
pe: sali, yläkroppa. Eilinen aktivointi tuntui mukavasti! Tämän tein jo uudella tavalla: sarjamääriä oli nyt 3, mutta painoja hillitymmin (mitä se meikäläiselle nyt sitten onkaan, kärpässarjassa mennään painojen suhteen jo muutenkin), mutta toistomäärät 20 kieppeille. Mikä treeni! Olin ihan fiiliksissä (ja otin sen kunniaksi selfien). #Hah!
la: lepo, mutta käytännössä sitten kävelin tyttöjen kanssa Finland Ice Marathonille. Meiltä on sinne pari kilsaa suuntaansa, neiti kaksvee kulki Manduka-repussa (15 kg) ja neiti nollavee vaunuissa... Tuolla sohjossa lykkiminen ja taaperrus kyllä alkoi jo tuntua :) Yhteensä reilun kahden tunnin ulkoilu ja kaikilla hyvä mieli :) Illalla vielä leikittiin neiti kaksveen kanssa "miten eläimet kävelee" -eli body movementin inspiroimaa nykyistä lempileikkiä, jossa neiti sanoo eläimen ja yhdessä mietitään ja matkitaan eläintä ympäri huushollia.
su: aerobinen salilla, 45 min stepperillä, juoksua matolla 7,5 min (pohje kramppasi), hyvät venyttelyt. Pyöräily salille ja kotiin.

Näin meillä aina treenit sujuu. Neiti nollavee köllii vaunuissa sen aikaa, kun teen muuta, ja lopuksi mennään kiusaamaan vatsiksia, takareisiä, kylkiä ja mitä milloinkin -ja samalla leikkimään. Vauva ja äippä tykkäävät. Alleviivaan tässä, että tämä sujuu nyt vielä, kun nöösi ei liiku omaa akselinympärystään enempää, eli ei aiheuta vaaratilanteita muille treenaajille. Kun hän ei enää viihdy paikallaan, pitää tietenkin muuttaa treenitaktiikkaa... mutta hätä keinot keksii, luotan siihen.

Saattaa olla, että hiilarit on jääneet syömisissä vähän vähille, kun huomaan jääväni jumittamaan välillä erinäisiin tilanteisiin... jos tulee hetkeksikään passiivinen tilanne (jonotus, bussimatka, muu odottelu), niin huomaan olevani ihan muissa maailmoissa ja silmien tuijottavan tyhjää. Ei ole treeniin vaikuttanut onneksi, mutta pitäisi jotain hh-pitoista koittaa syödä... riisikakut tunkee vaan korvista ulos, bansku menee vaan smoothiessa, pasta ja riisi lähinnä ällöttää ja aiheuttaa tukkoisen olon...Oon kaikkia noita vetänyt (plus perjantaina vähän karkkia, oms noms miten olikin hyvää!) pieniä määriä, mutta tarviiskohan lisää? En tiiä, huoh.

Ihanaa viikkoa kaikille! Lehdestä saimme lukea, että lienee tulossa etukäteen, joten riemuitkaamme siitä ihan täysillä!

Jos tämä ei ole monsterilaite, niin ei sitten mikään. Huomaa ojentuvat alienmäiset ulokkeet, jotka ovat valmiina sieppaamaan viattoman, pahaa-aavistamattoman urheilijan syövereihinsä. Sivuvaikutuksena tosin  vatsalihakset saattavat vahvistua.

Tyttöjen viikonloppu ja uusi treenijuttu

Vietellään täällä neitien kanssa tyttöjen viikonloppua. Eilen illalla ohjelmassa oli suklaalettuja, tänään käytiin aamupäivän ulkoilulla luistelemassa (tai tämä voi olla vähän suuruudenhullusti sanottu, neiti kakvee luisteli siis 3,5 min.) Finland Ice Marathon-alueella. Nyt molemmat neidit nukkuvat (rasti seinään, yleensä on aina semmoinen vahdinvaihto, että kun toinen käy päikkäreille niin toinen herää), illalla ajattelin viedä heidät ulos syömään. Eiväthän he siitä ehkä ihan kamalasti perusta vielä, mutta ajattelinpa viihdyttää itseäni sentään jollain muulla, kuin perinteisellä ruoka + pikkukakkos-yhdistelmällä (mikä ei sitä paitsi onnistuisi, koska lauantai, eikä pikku kakkonen siis tarjoa viihdykettä).

Pääkokki ja keittiöapulainen letunpaistossa.

Kämänen kuva ei tee oikeutta maulle: kananmunia, banaania, raakakaakaota ja psylliumia sauvasekoittimella sur sur, pannulla letuiksi, päälle marjoja ja kookoskermaa. Njam! Neiti kaksveekin söi kolme annosta, neiti nollaveen mielestä oli liian kiinteää.

Liikuntamielessä viikonloppu lähti hyvin käyntiin eilen perjantaina. Tarinaa pitää nyt pohjustaa vähän, että pääsen itse asiaan. Projektimme on varsinaisesti jo ohi, mutta PT-Marko lähetti minulle sähköpostia, jossa ohjeisti salitreenin muokkaamisessa jatkossa. Nyt kun voimaa on kasvatettu tai ainakin alkuun saateltu, pitäisi alkaa miettiä kestävyyden rakentamista kevään ja kesän koitoksia silmällä pitäen. Siinä missä talven sydän treenattiin ohjeen mukaan kohtalaisilla toistomäärillä (8-12) ja viikoittain sarjamäärää JA painomäärää kasvattamalla (3-5 sarjaa), nyt olisi syytä säätää painoja niin, että toistoissa päätäisiin pitkiin sarjoihin (15-20, jopa 25 toistoa). Sopivasti olin varautunut perjantaina tekemään tyylikkäästi edellisellä viikolla skippaamani yläkropan, joten eikun testiin.

Tein ensin lämmittelysarjat ihan kevyillä säädöillä ja  säädin nyt sitten painoja himpun verran alaspäin edellisistä treeneistä ja pyrin tekemään pitkää sarjaa. Hyvin meni, ja aijai miten mukava polte! Yhdistin treeniin vielä elementtejä torstain Huipputunnilta, jossa Härkösen Jarno opetti aktivoimaan kehon pieniä lihaksia eritavalla ja ottamaan niihin tuntumaa ihan eritavalla. Nyt jos olisin teinipissis, niin kirjoittaisin OMG! Mikä vaikutus yksinkertaisilla väliharjoitteilla! Siis whaaat?!

Koska selfienurkka, niin pitihän sitä nyt omaa hikeään kuvata. Oli niin hyvä mieli treenistä :)

Konkreettinen esimerkki: aiemmin olen penkissä tehnyt olevinaan ja varmaan oppinutkin tekemään ihan ohjeen mukaan sinänsä, mutta nyt tein näin Ensin tein kontallaan lattialla lapoja puristavia ja avaavia liikkeitä noin 10 (niin kauan, että selvästi puristus alkoi tuntua oikeassa kohdassa). Sen jälkeen siirryin selälleen penkille, hain oikean asennon ja lapatuen ennen kuin nostin tangon. Kun sitten aloin nostella tankoa, keskityin miettimään (siis oikein, miettimään) vain yläselkää ja lapoja sekä rintaa jättäen käsien työskentelyn oikeastaan oman onnensa nojaan. Tässä kohtaa tapahtui jotain: tanko alkoi tuntua kevyeltä (ei enää toki 20 toiston jälkeen, mutta sinne loppupuolelle asti). Aktivoin ja käytin siis tietoisesti isoja lihaksia pelkkien käsien rimpuloiden sijaan. OHO :) Kyllähän se PT näistä puhui, mutta mulla nyt oli varmaan vähän pitkät piuhat... Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, nyt tuli treeniin taas uusi ulottuvuus.

Samalla tavalla testasin ylätaljaa ja alasoutua, mutta teinkin liikkeen TRX-nauhoilla laitteiden sijaan. Tein tämän supersarjana niin, että tein ensin yläselkää aktivoivia lapaharjoituksia 10, sen jälkeen ylätaljatyyliin 15-20 toistoa ja heti perään alasoututyyliin 15-20 toistoa, tauko vasta sitten. Ja taas alusta, yhteensä kolme kierrosta. Aika muikea tunne.... Ja on muuten vielä nytkin! Yhdistettynä muuhun treeniin, niin sanottakoon hauisten, yläselän ja itseasiassa syvien vatsisten olevan erittäin järkyttyneitä :)

Aamusmuuti.

Alkuviikosta ehdin tehdä alakropan jo vanhaan tyyliin, mutta huomasimpa siinäkin palautusviikon purreen, vaikkei nyt ihan lepäillessä mennytkään. Kyykkyyn ja prässiin sai taas lisätä painoa, mukavaa sekin :)

Tänään koitan pitää kyllä ihan lepopäivän, huomiselle olisi aerobinen tiedossa. Vaikka kyllä mä jo kävelin sinne satamaan kotoota pari kilsaa suuntaansa, neiti kaksvee Manduka-selkärepussa (ehta peli muuten, suosittelen lämpimästi. Taipuu sekä pienelle että isommalle kannettavalle (lapselle, ei tietokoneelle)) ja neiti nollaveetä vaunuissa sohjossa lykkien... mutta sitä ei lasketa, kun jalassa on kumpparit, eikö niin?

Ensin luisteltiin kumppareilla...

Sitten suurieleisesti noin 3,5 min luistimilla, kunnes tuli kiire...

...Vihtorin letuille. Tiskin takana oli Talentriathonkoulustakin tuttu Teemu klaaneineen, terveisiä vaan. Neidille maistui :)

Neiti kaksveen mielestä päivän huipennus oli tässä <3

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Sammakko kehonpainoharjoittelutunnilla

Tänään oli keholle ja mielelle nannaa tarjolla, kun Huipputunnin veti vierailevana tähtenä kehonpainoharjoittelun taitaja Jarno Härkönen. Me oltiin järjestetty Murun kanssa lapsenvahdit ja kaikki, että oltaisiin päästy molemmat, mutta hän joutuikin jäämään ylitöihin... mutta minä pinkaisin lopulta paikalle viime minuutilla; yksin, mutta kuitenkin.

Saatiin hyvin yksityiskohtaiset ohjeet leuanvetoon. Nyt lähtee meikämimmin harjoittelu tuon suhteen ihan uusille tasoille!

Oli aika siisti ja mieltä avaava tunti. Meikämimmille kävi vähän kuin burleskitunnilla, ihan kamala pulina ja pauhu tunnin jälkeen mielessä. Alan aavistella, että tässä ollaan nyt tärkeän äärellä. Keho näyttäisi nimittäin olevan aika siisti juttu, ja monipuolinen kapistus. Suurin osa meistä aikuisista vaan on typistänyt sen käytön ihan minimiin. Suoriin linjoihin, köpötykseen ja oravaiseen katkarapuasentoon himmeästi hohtavan näytön ylle. Jotenkin alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että oma keho on kuulkaas aika hemmetin siisti juttu. Ja itseasiassa, siihen taitaa kätkeytyä paljon enemmän, kuin vain ulkomuoto antaa olettaa. Ja nyt en tarkoita sisäelinten ympärille keräytynyttä rasvaa.

Tunnilla heräteltiin kehoa osa kerrallaan. Jarno opetti liikkeitä, joilla vahvistetaan ranteita, nilkkoja, polvia, lapoja jne, ja koko ajan kehon kuormitus kasvoi pikkuhiljaa. Hätähousu kun olen, mieli kurkki alussa koko ajan sekunnin päähän: no milloin se hikirääkki alkaa? Heh, ei varsinaisesti alkanutkaan, mutta silti kävi taas niin kuin joskus käy: yllätys! Kohta huomasin, että lavat tärisevät (NIIN PIENISTÄ liikkeistä!), reidet huutavat hoosiannaa ja keho ei vaan liiku niin sulokkaasti kuin sen soisi tekevän ja miten ohjaajan liikehdintä antaa olettaa.

Kylkilankku-liskokävely... ja kaikki just tosi hallitusti.

Olen joskus Joonan Huipputunnilla ja Petrin tunneilla muuten jäänyt pohtimaan, miltä tuntuu asustella kehoaan, joka toimii niin...moitteettomasti. Tai ainakin sen oloisesti. Ja tämän päivän ohjaaja oli taas yksi rasti ruutuun tässä kategoriassa. Nämä ihmiset tuntuvat jotenkin viihtyvän nahoissaan, heidän olemuksensa tuntuu hallitulta ja pantterimaiselta. Tätä on nyt vaikea pukea sanoiksi, varsinkin kun esimerkkihenkilöt ovat tässä tapauksessa miespuolisia... mutta sulokkaalta ja luonnolliselta myös. Siltä, miltä ihmiskehon liikkeen on varmaan tarkoituskin näyttää. Kiitos ja anteeksi, jos selostus oli mitä epäselvin. Tiedättekö mitä tarkoitan? Ketteryyttä ja voimaa samassa paketissa.

Blogiposé :)

Ehkä kaikki on ollut pidemmän tien kulkemista, mutta jotenkin taas mieli avautui tunnin aikana ja varsinkin jälkeen. Kun oma kroppa on näin hieno ja pystyvä, siitä pitää pitää hyvää huolta! Niin pienillä jutuilla pystyy antamaan uutta ärsykettä ja hermottamaan uudella tavalla. Juuri tämä juttu on alkanut vakuuttaa minua siitä, etteivät mieli ja keho niin kovin erillisiä olekaan, vaan että hermotus, imuradat, lihakset ja mieli sekä ruuansulatuskanava ja muut kehonosat ovat kaikki yhtä suurta kokonaisuutta. Ääh, nyt tämä menee taas tämmöiseksi syvällisemmäksi pohdinnaksi, kun alun perin piti kirjoittaa, että tunnilla leikittiin karhua ja sammakkoa ja jänistä ja liskoa. Oli hirmu hauskaa, ja ketuttaa ihan sikana, kun en pääse lauantain workshoppiin, jonka Jarno vetää Huipulla. Se on muuten kaikille avoin, ja kustantaa muutamia kymppejä per nokka, sikäli mikäli jollakin on parempi tuuri eikä vietä koko viikonloppua poikienviikonloppuleskiyyhoona. Eli jos kiinnostaa, niin varmaankin paikkoja vielä on. Lisätietoa tästä.

Tältä jampparaiselta on muuten ilmestymässä kirjakin kehonpainoharjoitteluun liittyen maaliskuun alussa, ajattelin että voisipa vaikka hankkia :) Näistä monia juttuja, jos ei vaikka kaikkia, voi tehdä kotona, koska painona ja työvälineenä toimii keho itse. Ajattelin, että näistä saisi paitsi hyvää jumppa ja arkiliikunta ainesta kotipäiviin, jos ei vaan pääse salille, sekä leikkijuttuja nöösien kanssa ja tylsiin puistopönötyksiin. Viimeksi mainittuihin kaikki vinkit ovatkin tervetulleita :) (PS. käytin muuten molemmat tytöt perinteisellä jäsenkorjaajalla. Tyyppi sanoi, että johan on neiti kaksvee liikunnallisen oloinen! Reisilihakset ja kroppa ovat kuulemmat todella keskivertoa kehittyneemmät, ja suositteli venyttelyharjoituksia leikin varjolla. Teen tästä oman postauksensa, sen verran mielenkiintoinen käynti oli...)

Aamun ajatukset neljän jälkeen kiteytyivät tähän.

Tässä oli nyt pikaisia tunnelmia tunnin jälkeen, ajatus varmaan tarkentuu taas, kun on vähän nukkunut. Viime yönä unisaldo jäi aikalailla ohueksi, kun neidit äityivät vuorovedolla huutelemaan aamuyön tunteina ja lopulta neiti nollavee päätti neljän aikaan sanoa nukkumatille bye bye. Toivottavasti tämä yö on parempi.... mutta sitä aina ihmettelen, miksi jonkun "vaiheen" pitää ilmetä yökukkumisena noilla lapsilla?

Olin aamupäivän töissä ja huomenna taas... kalenteri ei näytä ihan äitiyslomaltakaan, mutta miksi pitäskään? Nämä on mun valintoja, ja tämä on sitä elämän tasapainoa <3

Palautusviikko uudella otteella. Tai "otteella".

Viime viikko olikin sitten taas palautusviikko. Tai näin jälkeenpäin voi varmaan sanoa, että siitä tuli "palautusviikko". Viime palautuksella tein silleen, että vähensin reilusti sekä painoja että sarjamäärää viimeisestä harjoituksesta. Käytännössä tein saliharjoitukset silloin aivan ensimmäisen viikon painoilla ja kolmella sarjalla, lisäksi pidin muun liikunnan kohtuudessa ja kevyenä. Se tuntui sopivan ja tuolloin palautusviikolle tuntui oikeasti olevan tarvetta. Kovempana liikuntana tuolla viikolla taisivat olla vain Huipputunti sekä kuntonyrkkeily (niissä kyllä energiaa riittikin ihan mahtavasti!).

Tämän toisen palautusviikon eli viime viikon tarkoituksena oli kokeilla uutta tapaa: Vähennettäisiin vain sarjamäärää kahteen, mutta painot pidettäisiin melkein samassa, vain himppu alaspäin. Tarkoituksena oli paitsi kokeilla toisenlaista tapaa, myös helpottaa palautusviikon jälkeistä salitreeniä pitämällä painot melko lailla samassa.

No, rakas treenipäiväkirja, viime viikko meni seuraavasti:
ma: PT-projektin lopputestit. Ajallisesti ei pitkä harjoitus, mutta jokainen testi tuli tikistettyä täysillä ja loppuun asti. Myös pieni jännitysmomentti oli mukana, joten harjoituksena sinänsä raskaahko.

ti: lepo, tai no.. "lepo". En käynyt salilla, mutta innostuin käymään lenkillä ja jumppaamaan kotona. Pää rankaisi jotenkin lepoilusta.

Lillakoira näyttää mallia lepopäivästä, johon meikäläisen pääkoppa ei meinaa taipua sitten millään.

ke: Salitreeni, alakroppa. (Huomaan, että suosin alakroppaa... jos aikapula tulee, yläkropan treeni jää tekemättä. Hmm, pitää kiinnittää huomiota. Toisaalta edellisenä päivänä jumppasin kotona punnerruksia, dippejä ym.)

Tälleen meillä menee monesti aamupäivän saliharjoitukset.

to: Huippumuksutunti neiti nollaveen kanssa. ÖÖh... en koe olevani kamalan hyvä tämmöisissä "orava hyppeli mättäältä toiselle"-tyyppisissä ratkaisuissa. Leikin kyllä typyjen kanssa ja jumppaan, neiti kaksveen kanssa ollaan harjoiteltu kehonpainoharjoituksia ja matkittu eläimiä nyt kovasti. Mutta myönnetään, tulossa oli aika tylsä aamupäivä lähtökohtaisesti, joten lähdin salille :) Jumppa ei ollut erityisen rankka, vaan ei nyt kylmäkään tullut. Mikä oli tarkoituskin, niin sain tosi hyviä vinkkejä ja liikkeitä vauvan kanssa toteutettavaksi kotona, jossa voin kuunnella samalla vaikka jotain muuta musiikkiakin jumpatessa. Neiti nollaveelle tuntuu olevan aika sama, mitä musaa kuuluu (samalla tavalla virnistelee, oli sitten cheekkiä tai lapsikuoroa), neiti kaksvee taas pyytää Liisa Elliottia tai Lobinia, mutta hytkyy sitten ihan iloisesti minkä tahansa rytmissä (laulaa muuten sujuvasti Cheekin kertsejä ;)). On kuitenkin sanottava, että ihan kiva siellä muksujumpassa oli käydä, mukava vetäjä ja mammaryhmä sekä pikkujumpparit saivat ajan kulumaan tosi nopeasti. Ja neiti nollavee tykkäsi hänkin.

Neiti nollaveellä oli kivaa jumpassa. Huomaa mamman ja beben mätsimätsi-jumppapullot <3

Torstaina tuli toinenkin urheilusuoritus: Huipputunti Huipulla kaverini Ainon kanssa. Hyvä treeni tuli! Vaikkakin, torstaisin sydämeni itkee aina verta, kun pitää valita kahvakuulan (<3) ja Huipputunnin välillä. Huoh, ikuinen dilemma. Ei oo aina niin sanottua, että "mee sit tiistaina kahvakuulaan". Kun kotona on kaksi pientä lasta, kaksi koiraa ja kaksi urheilevaa aikuista, niin aikatauluja pitää vähän suunnitella...

pe: Aamutreeni Talentriathlon-porukan kanssa Huipulla. Tästä olikin jo oma postauksensa. Oli niin kova treeni, että loppuvaiheessa ei enää riittänyt hikeäkään. Tunti oli aamulla klo 6.30-7.30, jota ennen käytin koirat pikkukävelyllä ja pyöräilin salille, sitten treeni ja lopulta pyöräily kotiin, jossa vasta aamiainen. Ennen treeniä söin yhden omenan, ja salilla treenin jälkeen banaanin. Voisin ennakoida seuraavalla kerralla sen verran, että tekisin illalla vaikka smoothien valmiiksi ja lappaisin sen kitusiin ennen kotoa lähtemistä: voisi jaksaa vähän paremmin vielä :) Ja nestettä! Sitä enemmän!

la: "lepopäivä" taas, eli porukoiden muutto klo 09-16. Kolmannesta kerroksesta roudattiin ensin tavarat alas, ja uudessa osoitteessa taas hissittömään kolmanteen kerrokseen. Toki painavampia oli nostelemassa rivakoita miehiä, mutta tuli itsekin juostua portaita ihan kiitettävä määrä :) Lisäksi muuta puuhaa, laatikoiden tyhjennystä kaappeihin, siivoilua ym apukäsinä toimimista. Lämmin tuli, se hyvä.

Muutossa löytyi "the ultimate"-jumppaväline. Kuka tunnistaa? Kyseessä on kasarilta peräisin oleva jokaisen kotijumpparin pelastus, rintalihasten trimmain! Nurkista tuntuu löytyvän kotijumppavälineitä niin joka sorttiin, että pitänee valmistella oikein koonti tänne blogiin.

su: pitkä kävelylenkki, ja sen jälkeen raakakakkulan osayrittäjänä toimimista. Puuhaa riitti todellakin, mutta ei mitään hikiurheilua. Illalla olin ihan rättipoikki, mutta happihyppelö tyttöjen kanssa auttoi jaksamaan ysiin saakka silmät auki.

Summa summarum: Yläkroppa salilla jäi treenaamatta, josta tietenkin tunnen kamalaa synnintuntoa. Muuten käsien ja selän lihaksistolle on tullut kyllä hommia, joten eivät ne ihan ole saaneet laiskotella :) Ihan himmailuksi palautusviikko ei siis mennyt. Nyt tekee jo superpaljon mieli treenaamaan kunnolla, mutta tuskailen taas aikataulujen kanssa. On kaikenlaista puuhaa töiden ja miehen aikataulujen kanssa säätämisessä, mutta luulen pystyväni toteuttamaan molemmat salitreenit, Huipputunnin torstaina ja ainakin yhden aerobisen. Tai ainakin hyvä on yritys :) Mieli kaipaa kuntonyrkkeilyyn lauantaina, muta olen yksin kotona kolmin, eli molemmat typyt ovat kokonaisvaltaisesti kanssani koko viikonlopun. Jos keksis jonkun ratkaisun, niin olis huippuihkua.

Iloista viikkoa kaikille tasapuolisesti!

Puntti & Pähkinä

Marika on pitänyt raakakakkula Puntti & Pähkinää jo usemman kerran aiempina ravintolapäivinä. Viime syksynäkös se olikin, kun kävin asiakkaana ja ajauduimme juttelemaan raakakakuista... ja tässä sitä nyt oltiin, yhden päivän yhtiökumppaneina :)

Ehtoisa emäntä. Kerrankin jotain muuta kuin salitrikoot :)

Kuvat kertokoot enemmän kuin sanat! Meillä oli yhteensä 11,5 kakkua ja noin 60 annosta raakatoffeeta ja chilisuklaapalleroita. Kaikki meni! Ihan muutama hassu pallero jäi meille maisteltavaksi loppusiivouksen lomaan :)

Päivä oli ihan mielettömän ihana! Tai oikeastaan koko konsepti laajemmassa kokonaisuudessaan suunnitteluineen, raaka-ainehankintoineen, leipomisineen, koristeluineen ja mahtavine seuroineen ja asiakkaineen... oli vaan niin kivaa, että leijun vieläkin jossain raakakakku-unelmissa <3

Kuningatarkakku

Banaani-lakritsikakku

Balilainen suklaakakku

Mustikkakakku

Mansikka-cashewkermakakku

Limekakku

Appelsiinikakku

Taikurinkakku

Minttubrownie

Laskiaispullakakku

Raakatoffeita, chilisuklaapalleroita ja pähkinättömiä suklaapalleroita

Pöytä koreana!

Kuuluu kahvilayrittäjyyteen: kaikki meni, tiskit jäi :)

Minttuja ja tunnelmaa