Sammakko kehonpainoharjoittelutunnilla

Tänään oli keholle ja mielelle nannaa tarjolla, kun Huipputunnin veti vierailevana tähtenä kehonpainoharjoittelun taitaja Jarno Härkönen. Me oltiin järjestetty Murun kanssa lapsenvahdit ja kaikki, että oltaisiin päästy molemmat, mutta hän joutuikin jäämään ylitöihin... mutta minä pinkaisin lopulta paikalle viime minuutilla; yksin, mutta kuitenkin.

Saatiin hyvin yksityiskohtaiset ohjeet leuanvetoon. Nyt lähtee meikämimmin harjoittelu tuon suhteen ihan uusille tasoille!

Oli aika siisti ja mieltä avaava tunti. Meikämimmille kävi vähän kuin burleskitunnilla, ihan kamala pulina ja pauhu tunnin jälkeen mielessä. Alan aavistella, että tässä ollaan nyt tärkeän äärellä. Keho näyttäisi nimittäin olevan aika siisti juttu, ja monipuolinen kapistus. Suurin osa meistä aikuisista vaan on typistänyt sen käytön ihan minimiin. Suoriin linjoihin, köpötykseen ja oravaiseen katkarapuasentoon himmeästi hohtavan näytön ylle. Jotenkin alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että oma keho on kuulkaas aika hemmetin siisti juttu. Ja itseasiassa, siihen taitaa kätkeytyä paljon enemmän, kuin vain ulkomuoto antaa olettaa. Ja nyt en tarkoita sisäelinten ympärille keräytynyttä rasvaa.

Tunnilla heräteltiin kehoa osa kerrallaan. Jarno opetti liikkeitä, joilla vahvistetaan ranteita, nilkkoja, polvia, lapoja jne, ja koko ajan kehon kuormitus kasvoi pikkuhiljaa. Hätähousu kun olen, mieli kurkki alussa koko ajan sekunnin päähän: no milloin se hikirääkki alkaa? Heh, ei varsinaisesti alkanutkaan, mutta silti kävi taas niin kuin joskus käy: yllätys! Kohta huomasin, että lavat tärisevät (NIIN PIENISTÄ liikkeistä!), reidet huutavat hoosiannaa ja keho ei vaan liiku niin sulokkaasti kuin sen soisi tekevän ja miten ohjaajan liikehdintä antaa olettaa.

Kylkilankku-liskokävely... ja kaikki just tosi hallitusti.

Olen joskus Joonan Huipputunnilla ja Petrin tunneilla muuten jäänyt pohtimaan, miltä tuntuu asustella kehoaan, joka toimii niin...moitteettomasti. Tai ainakin sen oloisesti. Ja tämän päivän ohjaaja oli taas yksi rasti ruutuun tässä kategoriassa. Nämä ihmiset tuntuvat jotenkin viihtyvän nahoissaan, heidän olemuksensa tuntuu hallitulta ja pantterimaiselta. Tätä on nyt vaikea pukea sanoiksi, varsinkin kun esimerkkihenkilöt ovat tässä tapauksessa miespuolisia... mutta sulokkaalta ja luonnolliselta myös. Siltä, miltä ihmiskehon liikkeen on varmaan tarkoituskin näyttää. Kiitos ja anteeksi, jos selostus oli mitä epäselvin. Tiedättekö mitä tarkoitan? Ketteryyttä ja voimaa samassa paketissa.

Blogiposé :)

Ehkä kaikki on ollut pidemmän tien kulkemista, mutta jotenkin taas mieli avautui tunnin aikana ja varsinkin jälkeen. Kun oma kroppa on näin hieno ja pystyvä, siitä pitää pitää hyvää huolta! Niin pienillä jutuilla pystyy antamaan uutta ärsykettä ja hermottamaan uudella tavalla. Juuri tämä juttu on alkanut vakuuttaa minua siitä, etteivät mieli ja keho niin kovin erillisiä olekaan, vaan että hermotus, imuradat, lihakset ja mieli sekä ruuansulatuskanava ja muut kehonosat ovat kaikki yhtä suurta kokonaisuutta. Ääh, nyt tämä menee taas tämmöiseksi syvällisemmäksi pohdinnaksi, kun alun perin piti kirjoittaa, että tunnilla leikittiin karhua ja sammakkoa ja jänistä ja liskoa. Oli hirmu hauskaa, ja ketuttaa ihan sikana, kun en pääse lauantain workshoppiin, jonka Jarno vetää Huipulla. Se on muuten kaikille avoin, ja kustantaa muutamia kymppejä per nokka, sikäli mikäli jollakin on parempi tuuri eikä vietä koko viikonloppua poikienviikonloppuleskiyyhoona. Eli jos kiinnostaa, niin varmaankin paikkoja vielä on. Lisätietoa tästä.

Tältä jampparaiselta on muuten ilmestymässä kirjakin kehonpainoharjoitteluun liittyen maaliskuun alussa, ajattelin että voisipa vaikka hankkia :) Näistä monia juttuja, jos ei vaikka kaikkia, voi tehdä kotona, koska painona ja työvälineenä toimii keho itse. Ajattelin, että näistä saisi paitsi hyvää jumppa ja arkiliikunta ainesta kotipäiviin, jos ei vaan pääse salille, sekä leikkijuttuja nöösien kanssa ja tylsiin puistopönötyksiin. Viimeksi mainittuihin kaikki vinkit ovatkin tervetulleita :) (PS. käytin muuten molemmat tytöt perinteisellä jäsenkorjaajalla. Tyyppi sanoi, että johan on neiti kaksvee liikunnallisen oloinen! Reisilihakset ja kroppa ovat kuulemmat todella keskivertoa kehittyneemmät, ja suositteli venyttelyharjoituksia leikin varjolla. Teen tästä oman postauksensa, sen verran mielenkiintoinen käynti oli...)

Aamun ajatukset neljän jälkeen kiteytyivät tähän.

Tässä oli nyt pikaisia tunnelmia tunnin jälkeen, ajatus varmaan tarkentuu taas, kun on vähän nukkunut. Viime yönä unisaldo jäi aikalailla ohueksi, kun neidit äityivät vuorovedolla huutelemaan aamuyön tunteina ja lopulta neiti nollavee päätti neljän aikaan sanoa nukkumatille bye bye. Toivottavasti tämä yö on parempi.... mutta sitä aina ihmettelen, miksi jonkun "vaiheen" pitää ilmetä yökukkumisena noilla lapsilla?

Olin aamupäivän töissä ja huomenna taas... kalenteri ei näytä ihan äitiyslomaltakaan, mutta miksi pitäskään? Nämä on mun valintoja, ja tämä on sitä elämän tasapainoa <3