Hengenravintoa

Kävin eilen teatterissa oman äitini kanssa. Tässä vaiheessa olen iloinen kahdesta asiasta: Kuopion kaupungin uusitusta teatterista (,joka oli hieno) ja siitä, että tämä blogi ei ole taideblogi, eikä kukaan siis odottane minulta viiltävän kylddyyristä analyysiä hengenravinnosta. Odotin Helene S.-näytelmältä vahvaa naiskuvaa ja kertomusta taiteilijan intohimosta maalaamiseen vaikeana aikana, joskin positiivisessa valossa. Lopputulema oli kuitenkin synkeä, harmaa ja aika ahdistava.

Juuri tällaiset taidekappaleet pistävät minut pohtimaan, miksi "taide" on usein niin ahdistavan vaikeaa? Tämä menee mielessäni samaan laariin sen kanssa, että professorilla pitää olla harmaa/kauhtuneen ruskea pikkutakki ja juttujen kuivuuden Saharan luokkaa (koska intellektuelli), konsultilla puku päällä (no hei vaan, täällä on käsi pystyssä. Tulee ikävä Linda Liukasta) ja että hoikat menestyvät paremmin KUNNES ovat istuneet tarpeeksi kauan palavereissa nautiskelen palaveripullaa, ja kohta eivät enää olekaan niin hoikkia (tässä vaiheessa menestys korreloi suoraan keskivartalonympäryksen kanssa). Siis summa summarum: vaikeita asioita, joiden tarkoitus lienee alleviivata itse asiaa ja herättää kohde ajattelemaan. Haluaisinkin peräänkuuluttaa "taidetta", jossa asiaa käsitellään toiveikkuuden, rohkaisun ja ilon sanoman kautta. Niin kuin Cheekin biisit (tuu jo tauolta!) ja blondin kosto 1-elokuva (jatko-osat täyttä kuraa, mutta ykkösosan sanoman voimalla tämä lyhytmatikkalainen luki itsensä ensin teknilliseen yliopistoon pitkän matikan ja laajan fysiikan pääsykokeiden kautta ja sittemmin DI:ksi, ei siis mikään turha sanoma). Tässä murheen murtamassa ja synnin taakan painamassa maassa olisi kyllä tilaa vähän sisäiselle värille ja ilolle, heittäytymiselle.

Katsokaas vaan, näin mieltäylentäviin pohdintoihin tämä taide sai minut heltymään. Kannattiko? Kannatan kyllä taidetta, joten  otan mielelläni vastaan vinkkejä mieltäylentävistä kipaleista :)

Illalla sitten päätin ravita synkistelevää mielenmaisemaani Arnold miten-sen-sukunimi-nyt-kirjoitettiinkaan- Schwarzeneggerin Totall Recall-elämänkerralla. Kirja saa kaiken vaikuttamaan niin helpolta elämässä, vaikka tuskin Arskan elämäkään ihan niin suoraviivaista ruusuilla tanssimista on ollut. Olin kuitenkin viime syksynä kuuntelemassa tämän sankarin esiintymistä Nordic Business Forumilla, ja yllätyin aivan täysin. Tyyppihän oli ratkiriemukas! Jäykisteleviin leffarooleihin tyypin yhdisti vain ulkomuodon perusteella. Hän oli näemmä yhä sikakovassa kunnossa ja kertoi, että kun hän saapui Suomeen, lennon jälkeen jäi pari tuntia aikaa ennen esiintymistä. "Ehdin hyvin käydä salilla ja suihkussa (ja anteeksi, tukka saattaa olla vielä vähän märkä). Aina on löydyttävä aikaa urheilulle, koska ilman liikettä ei ole mitään." Upea asenne :)

Näillä ajatuksin alan pakata reppua ja suuntaan salille kevyelle aerobiselle. Huomenna aamulla on PT-projektin lopputestit, sitten taas nähdään kuinka mimmin on tämän kahdeksan viikon projektin aikana käynyt!

Iloista sunnuntaita kaikille, ottakaa aikaa ilolle ja liikunnalle!