Duathlonilla potkua perjantaihin

Tänään päästiin Talentriathlonistien kanssa tositoimiin heti aamutuimaan. Harjoituksen pääsi aloittamaan  aamulla 6.15. Neiti nollavee herää nykyisin joka aamu aika nakutettuna klo 05.00, ja vaikka yleensä nousen vasta kuudelta hänen kanssaan seurustelemaan, on siinä se hyvä puoli, että tälleen kerran kahdessa viikossa ei tuota ongelmia herätä puoli kuudelta lähtemään salille. Huikea etu. Olen alkanut ajatella, että ihmiset nukkuvat minkä nukkuvat, välillä herätään aiemmin ja välillä myöhemmin (seiskalta). Itselleni onneksi toimii aiemmin nukkumaan meno ja aamuherätykset sinänsä ihan hyvin. Mutta mitä olin tässä kertomassa, oli duathlontreeni.

Meno näyttää superlennokkaalta. Näillä vauhdeilla puolikkaalle toukokuussa. Ööh... jaiks.

Wattipyörällä polkemassa. Tätä voisin ottaa harjoitusohjelmaan lisää. Olen ajatellut uinnin olevan heikko kohtani, mutta ei se pyöräilykään ehkä ihan vahvimmalla mahdollisella tasolla ole. Joko alkaa jännittää? No tod.

Duathlonissa vedettiin siis pyöräily- ja juoksutreeni putkeen. Tänään Hannu oli suunnitellut meille seuraavanlaisen setin: aloitettiin wattipyörällä polkemaan tietyllä teholla (naiset 60W ja miehet 100W), josta kahden minuutin välein nostettiin tehoja aina 20W/nosto. Alkuun mentiin siis kevyesti, mutta voin kertoa, että jo parin lisäyksen jälkeen alkoi nenänpäästä tippua hikikarpaloita ja paita liimaantua selkään kiinni. Wattipyörässä voi tehojen lisäksi seurata kaikenlaista mahdollista ja mahdotonta informaatiota, eli erittäin koukuttavaa analyytiseen ajatteluun taipuvaisen tyypin näkökulmasta... luulisin. Itsehän siis seurasin suurimmalla mielenkiinnolla pähkinäkuviota, joka kertoo, miten voimakkaasti kumpikin jalka tekee työtä koko pyörähdyksen matkalla (tavoitteena työskennellä siis koko pyörähdyksen aikana, ei vain alaspäin polkien kuten olen tottunut ilman lukkopolkimia pyöräilemään).

Hiki valuu, mutta naurattaa. Hyvä treeni, parempi mieli.

Tehonnostoja oli tarkoitus jatkaa 20-30 minuuttia, Hannu seurasi tehotasoja, keskitahoa sekä meidän polkijoiden vointia säännöllisesti. Vedettiin kaverin kanssa 24 minuuttiin asti, jolloin keskitehoja ei saanut enää juurikaan nousemaan, eli aika rankalta jo alkoi tuntua (lue: minut olisi melkein voinut mopata lattialta).

Kun polkeminen lopetettiin, siirryttiin suoraan juoksumatolle, jossa alkoi taiteilu kahden puupökkelön päällä vauhdilla 10 km/h. Tavoite oli aloittaa tuosta ja nostaa taas kahden minuutin välein yhdellä pykälällä (11km/h, 12 km/h jne) kunnes alkaa jo tuntua tekemisen meiningiltä (kröhöm...alkaa tuntua?).  10 minuutin kokonaisjuoksu vähintään oli tähtäimessä. Tavoitteena oli harjoitella sitä kohtaa triathlonissa, kun siirrytään pyöräilystä juoksemaan ja jalat ovat ihan järkyttävän väsyneet. No, tunne oli aika muikea.... mutta toisaalta huomasi sen, että kun vaan juoksi ja lisäsi tasaiseen juoksuvauhtia, juoksu helpottui noin kilsan jälkeen ja alkoi tuntua niin sanotusti normaalilta juoksulta. Eli kyse on pään sisällä käytävästä painista: kun jaksat vielä vähän, sitten alkaa helpottaa... kunnes sitten taas ei enää helpotaankaan, vaan uudet hapot alkavat jyllätä.

Hannu valvoo, ettei Ericin kanssa ihan valuta mopattavaksi lattialle. Ei huolta, Eric on kokenut triathlonisti ja kovassa kunnossa. Mä taas... no onneksi on sankareita läsnä ottamassa koppia tarvittaessa :)

Ryhmä rämä talentriathlonisteja ottaa itsestä mittaa. Hannu tsemppaa. Sitä tarvitaankin!

Itse pääsin juosten siihen, että kahden minuutin välein lisättynä viimeisen kaksiminsaisen vedin vauhdilla 14,5 km/h (kokonaista ei enää pystynyt lisäämään, alkoi sen verran tiukkaa olla). Yhteensä juoksin 12 min kovenevalla vauhdilla, minkä jälkeen tiputettiin vauhti noin 8 km/h tasolle ja hölkyteltiin vielä reilu 5 min, jonka jälkeen hyvät venyttelyt.

Siinä mennään. Kello taustalla näyttää vaille seiskaa, ja hyvä hiki jo päällä!

Ankkanaamaharjoittelu. Ei kovin uskottava. Pitänee harjoitella lisää :D Kaikki ylläolevat kuvat on ottanut ihana Marika ystävällisesti <3

Treeni oli minulle taas aivan uudenlainen, ja vau mitkä virrat saa itseensä kun treenaa porukalla ja valmentajan kanssa! Voi vitsi missä fiiliksissä urheilusta voi ihminen olla! Aamulla aikaisin vaikeinta on herääminen, mutta kun sängystä pääsee niin heti alkaa helpottaa... ja kun sen urheilu on jo hyvässä vauhdissa, tuntuu treenaaminen aamutuimaan maailman parhaalta idealta! Itsellä se lähteminen vaan taitaa vaatia kaverin tai sovitun treenin, kyllä yksin olisi helppo päättää jäädä kahvia keittelemään kotiin... Mutta siinäpä hyvä haaste johonkin kevätaamuun: päättää illalla aamulenkistä, laittaa kaikki kamat valmiiksi ja sitten vaan aamulla nousee sen kummemmin miettimättä ja lähtee. Ei sillä että aivotoiminta mitenkään erityisen vilkasta tuossa vaiheessa olisikaan, joten tärkeintä lienee vaan ohjelmoida itsensä autopilotille lähtemisen suhteen.

Tavat, tavat, tavat. Niistähän tämä meidän elämämme mitä suurimmassa osin muodostuu. Hyvässä ja pahassa.

Antoisaa ja virkeää viikonloppua! Itsellä menee viikonloppu urheillessa (huomenna aamulla Petrin kehonpainoharjoittelutunti Huipulla, jeejee!) , lukiessa (ostin tämmöiset, ks. alla)  ja hääpäivää Murun kanssa viettäessä :) Pitkästä aikaa päästään ihan yhdessä liikenteeseen, neidit ovat mummolassa ja koirat omalla lomalla luottohoitajien kanssa...Jes!

Tämän nimi voisi myös olla "Näin monella tapaa voit pilata lapsesi". En suosittele herkemmille ja sitten toisaalta taas juuri heille. Tieto lisää tuskaa, mutta älyttömän mielenkiintoinen opus!