Olin kuitenkin henkisesti niin latautunut raakakakkuajatukseen, että kun olo lauantaina illalla alkoi olla voiton puolella, käärin hihat ja aloin hommiin. Voin vakuuttaa kaikille, ajan vähyyteen tai osaamiseen tämä homma ei kaadu: surautin kakun kylmään noin kymmenessä minuutissa keitellen samalla lapsille puurot ja tein maidot, sitten lapset nukkumaan ja meitsi saunaan; saunan jälkeen kuppi teetä ja iltapalaksi suklaaraakakakkua. Voin kertoa, että lauantai-illasta muodostui kuitenkin otaksuttua parempi :)
Männistöläinen rakkauskakku (perustana Maria Lönqvistin Balilainen suklaakakku, ohje esim. täällä kaiman blogissa.) Modailin pohjaa ja täytettä sen perusteella, mitä kaapista löytyi ja mitä makuja suu kaipasi.
POHJA
2,5 dl mantelijauhoa
2 dl taateleita
1/2 tl laadukasta suolaa
Surauta pehmeät taatelit (jos käytät kuivattuja, niin liota hetki ennen käyttöä) ja mantelijauhot tasaiseksi taikinaksi esim sauvasekoittimella ja levitä se irtopohjavuoan pohjalle. Irtopohjavuoan pohjalle kannattaa pingottaa leivinpaperi, se helpottaa kummasti irrottamista ja tarjolle asettelua.
TÄYTE
3 dl cashewpähkinöitä (liota etukäteen vähintään 4h). En malttanut, minä liotin vartin, hyvä tuli.
1 dl kaakaovoita
2 rkl hunajaa
1 1/2 dl rooibosteetä
1 dl raakakaakaojauhetta
1 dl kookosmaitoa
Sulata kaakaovoi vesihauteessa nestemäiseksi. Sekoita suklaatäytteen ainekset sileäksi seokseksi. Olen tehnyt tämän joskus ihan sauvasekoittimella, mutta nyt käytin blenderiä. Kaada suklaatäyte pohjan päälle ja levitä se tasaisesti. Jäähdytä suklaakakkua pakastimessa noin 20 minuuttia tai kunnes suklaatäyte on jähmettynyt ja kakun voi irrottaa vuoasta. Koristele haluamallasi tavalla. Mitä koristeluun tulee, mielestäni enemmän on enemmän, mutta nyt mentiin vähän maltillisemmin (koska kuola valui jo niin kovasti).
Tänään on tiedossa vielä Talentriathlonkoulun avajaiset alkutestien merkeissä :) Onneksi olo on normalisoitunut jo, ja pystyn osallistumaan. Näin jo perjantai-iltana silmissäni hartaudella treenatun pohjakunnon rapistuvan silmissä.... mutta onneksi tänään olo on jo ollut reipas ja mahan seutu stabiili. Kirjoittelen koko talentriathlonkoulusta oman postauksensa, ja sen edistymistä voi myöhemmin seurata myös Talentreen blogissa.
Sairastelu (oma ja perheen) on kyllä syvältä. Silloin menee kaikki omat suunnitelmat ihan uusiksi (esim. omat treenit on tällä viikolla olleet ihan sitä sun tätä), mutta eipä siihen voi kuin sopeutua. Juuri alkuviikosta selitin neiti kaksveelle sitä, miten luonnonvoimia ei voi hallita. Esitelmöin tuulesta ja sateesta ja auringosta, mutta näköjään unohdin mainita sairaudet. Heti tuli muistutus. Lesson learned.
Slurps. Meni jo. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa, beibi!