Aivosolmu

Olen pitänyt vähän lomaa. Lomaa koneelta, lomaa kotoa, lomaa arjesta. Ollaan oltu viettämässä pidempää viikonloppua Helsingissä siskon luona, ja jään tänne vielä huomiseen saakka työkuvion tiimoilta. Kivaa saada vähän vaihtelua perusarkeen! Tosin, itsestään kun ei saa lomaa, niin sama vähän työstää ajatuksiaan... Lomassa, tai ainakin omista rutiineista poikkeamisesta on se hyvä puoli, että uudet virikkeet potkaisevat aivot raksuttamaan ja töihin sieltä sohvan perukoilta!

Ihminenhän on tunnetusti laiska; energiaa yritetään lähtökohtaisesti säästää kaikessa toiminnassa missä vain voidaan. Esimerkiksi sama treeni ei vähän ajan jälkeen enää kehitä, koska keho adaptoituu rasitukseen, oppii tekemään samat muuvit vähemmällä vaivalla ja maltillisemmalla energialla. Sama koskee aivoja! Ihmisaivoissa risteilevistä kymmenistä tuhansista ajatuksista suurin osa on samoja kuin eilen, ja toissapäivänä. Ja päivänä ennen sitä. On siis väliä sillä, mitä ajattelemme tai teemme.

Kävimme eilen Espoon modernin taiteen museossa Emmassa vierailemassa koko porukan voimin. Jossain sadasosasekunnin hiljaisen hetken aikana pysähdyin erään Ghanalaisen vitriinin ääreen ja mietin, miten tärkeää luovan työn tekijälle on altistaa itsensä eri ärsykkeille. Miten siinä hetkessä, joka koostui muutamasta ajan murusesta jossain repliikkien"Isla, älä koske, älä kiipeile siellä, katsopa tänne, entäs jos tutkittaisi tätä" ja "äiti kato täällä on tissin muotoinen tuoli ja täti pyllistää pöydän alla" (mistä se osaakin valita nuo kohteet?)välissä, musiikki ja vitriinin esineistön värit ja muodot viekoittelivat mieleni näkemään maisemia mustasta magiasta, tummasta taikuudesta, syvyyttään kumisevista rummuista ja viidakon vihreydestä?

Olin bongannut Emman Pop Art-näyttelyn jo jonkin aikaa sitten jostain lehdestä ja menimme varta vasten sitä katsomaan. Kyseinen taidesuuntaus kun kiinnostaa itseäni ja Murua, oman kotimmekin seiniltä ja tunnelmasta löytyy samaa leikkisyyttä, asioiden esillenostoa ja värikylläisyyttä. Näyttely oli mehukas, ja samoin muu museon anti. Sirkusnäyttely oli lapsille mieleisin, siellä sai leikkiä ja koskea ja riehua ihan urakalla. Syvin nautiskelu itse Pop Artista jäi kyllä vajavaiseksi (koska lapset), mutta sellaista kai se nyt on. Ja kun kuitenkin haluaisi tarjota lapsillekin elämyksiä, niin ei niitä voi ihan pelkästään pyöreään huoneeseen laittaa kulmiakaan etsimään.  On siis kompromissioitava: joskus sitä ehtii katsoa näyttelyn/valokuvan/elokuvan/kylddyyrin sadasosasekunnin pidempään ja välillä ei. Ja joskus voi sitten mennä ihan keskenään (mutta kenen kanssa sitten keskustelisi niistä teoksista?).

Yhtä kaikki: ajatus inspiraation tärkeydestä luovan työn tekijöille sai jatkoa. Eikö inspiraatio ja erilaiset ärsykkeet ole tärkeitä ihan jokaiselle? Itsensä kehittämisen ja paremminvoinnin näkökulmasta, työn teon ja syttymisen vuoksi? Aivojumpan vuoksi?

Lomaan on mahtunut kulttuuripläjäyksen lisäksi muutakin aktiviteettia. Ilahtuneena olen huomannut, että liikunta on pysynyt hyvin mukana menossa. On ollut salia, on kävelylenkkiä merenrannassa, jumppaa ja puussakiipeilyä puistossa ekaa kertaa vuosiin! Aika nastaa, ja ruoka on ollut hyvää, pakotonta eikä ylenmääräisestä puputtamisesta ole ollut tietoakaan. Oma suhtautuminen on ollut jotenkin erilaista, tai ajatusmaailma. Olen ajatellut aktiivisesti, että haluan itselleni hyvää. Tämä lienee seurausta Hyvän elämän anatomia-kirjasta, jota olen lukemassa. Kirjoitan siitä jossakin vaiheessa varmaan enemmänkin, mutta kirjan perimmäinen ajatus tulee ilmi jo tämän postauksen alussa: olemme sitä mitä ajattelemme. Tämän hetken ajatukset määräävät toimemme, jotka taas tekevät tulevaisuutemme. Jos siten ajattelee joka päivä niitä samoja ajatuksia kuin eilen ja toissapäivänä, ei voi oikein odottaa elämänsä muuttuvan. On ajateltava ensin eri tavalla. (Helpommin sanottu kuin tehty.)

Asioita, jotka ovat stimuloineet ajatteluani viimepäivinä:
* Matkustus Helsinkiin aka pois kotoa
* Taidemuseovierailu
* Puussa kiipeily
* Oma coachattavana oleminen (prosessi alkoi tänään, jaiks!)
* Hyvän elämän anatomia -kirja

Milloin sinä olet tehnyt jotain ihan erilaista, tai eritavalla? Miettinyt jotain niin kauan, että aivot tuntuvat menevän solmuun? Milloin olet viimeksi vaihtanut näkökulmaa? Poikennut rutiineista?

Olisiko nyt sen aika?

Aurinkoista lomapäivää!