Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

 

Tiedättekö tämän kirjan, joka perustuu monitahoiseen kertomukseen päivätyönsä jättävästä Mia Kankimäestä sekä tuhat vuotta sitten eläneestä japanilaisesta hovinaisesta ja kirjailijasta Sei Shonagonista. Aloitin lukemaan kirjaa jo hyvä tovi sitten, mutta on myönnettävä, että kesken se jäi. Ehkä elämä tuli väliin, tai ehkä kirja jostain syystä ei ottanut minua imuunsa. Kesken jääminen ei ehkä kuitenkaan kerro kirjasta niinkään, kuin minusta lukijana siinä tilanteessa.

Ihana kahvihetki kesäauringossa.

Kun ensimmäiset itsekasvatetut ruusut kukkivat.

Otsikko jäi kuitenkin kummittelemaan mieleni perukoille. Siinä on jotain hyvin mehukasta, aistillistakin. Se saa ainakin minun mieleni vilisemään kuvia ja katkelmia asioista, joista minun sydämeni liikahtaa. Nuo muutamat sanat kirjan nimessä ovat saaneet minut hahmottamaan asioita arjessanikin, että hei, tässä taas yksi. Olen alkanut välillä pysähtyä noiden asioiden äärelle ja pohtinut mitä ne kertovat minusta. Millainen minä olen, sisimmässäni, kun tämmöinen asia saa minut hyrisemään tai sydämeni laukkaamaan? Mindfullnessia tämäkin.

Tein listan näin alkajaisiksi. Tässä on samaa, kuin rakkaassa treenipäiväkirjassa, mutta ehkä tämä on enemmän mielen treenipäiväkirja? Pysähtyminen välillä on hyvästä, mutta sitä ehtii tai varsinkaan muistaa tehdä kovin harvoin. Mutta miten kiireinen sitä voi olla? No, nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä, osassa hetki on pidempi kuin toisessa.

Kun puoliso yllättää ihanasti.

Maailmaasyleilevä fiilis ilmaan mitään erityistä syytä.

Se hetki, kun yllättäen luulee näkevänsä jonkun tutun tulevan vastaan. Jos henkilö osoittautuu tutuksi ja tilanne äityy keskusteluksi, seuraa siitä hyvää mieltä. Jos sitä vastoin huomaakin erehtyneensä, voi mielen pikkuriikkiseksi hetkeksi vallata alakulo ja tervehdyshymyyn nousseet huulet laskeutuvat normiasentoonsa.
Se pieni hetki, kun hiki tirahtaa pintaan urheillessa. Joskus näin ei käy, ja silloin huomaa joko laistaneensa treenissä tai syöneensä viimeaikoina liian vähän hiilareita. Myös veden juonnilla voi olla vaikutusta asiaan, mutta vähemmän kuin hiilareilla.
Se hetki keväästä, kun huomaat, että on taas aika alkaa aktiivisesti vältellä ikkunanpesua. Ja sitten tyydyt laskemaan sälekaihtimet ja ostamaan ison kimpun värikkäitä tulppaaneja. Mies sanoo, että näkeehän noista vielä läpi. Jos hyväksyy itsensä, pääsee helpommalla. Äiti ja sisko ovat tosin saaneet miehensä pesemään ikkunat, minä en ole onnistunut (ehkä edellä mainitusta syystä).
Se kohta unessa, kun huomaat, että nyt tiputaan korkealta ja kovaa. Lopulta herää pimeään niin, että vatsanpohjaa vihloo vieläkin ja sydän jyskyttää korvissa hullun lailla (yöllä se jyskyttää kovimmin). Pätee yhtälailla myös rakasteluun, unessa tai hereillä.
Se hetki, kun on juuri astumassa puhumaan yleisön eteen. Riitänkö minä? Osaanko antaa mitään? Muistanko sanoa kaiken ja vain tarpeellisen? Ja se hetki, kun saa suunsa auki ja muistaa, että ihmisiähän me kaikki.
Se hetki, kun etsii katseellaan rakkaitaan junalaiturin tungoksessa. Ja jos näkee kohteen ennen kuin hän näkee sinut, saat pienen hetken herkutella odotuksen hykerryksellä ja lopulta katseiden kohtaamisella ja tunnistamisen nostamalla ilon pilkahduksella toisen kasvoilla.
Se hetki, kun saat juhlallisesti todeta lapsillesi, että nyt on kevät ja ostaa ison kimpun kukkia pöydälle (ks. kohta ikkunanpesun välttelemisestä) ja syödä ensimmäiset torijätskit, vaikka on niin kylmä, että sen jälkeen pitää kaivaa villasukat jalkaan koko illaksi.
Kun juoksee niin kovaa tai polkee pyörällä tukka hulmuten niin lujaa, että henki on salpautua. Ja ettei enää kuule omaa ääntään tuulen suhistessa korvissa ja laulaa samalla koko keuhkojensa kapasiteetilla vasten tuulta. Ja sitten huomaakin lähellään muita ihmisiä.
Se hetki, kun huomaa oppineensa jotain uutta. Viimeksi huomasin, että osasinkin pysäyttää veneliikkeen kesken vauhdin keskivartalon hallinnalla. Osasin myös pitää puoleni ja kertoa mielipiteeni erittäin korkealle arvostamassani seurassa. Tämä oli kamalan jännittävää ja oksettavaa, mutta en antanut periksi vaikka olin eri mieltä. Yllättävää kyllä, maailma ei kaatunutkaan, vaikka olisi voinut luulla niin.

Se hetki tai tunti tai koko elämä, kun kirjoittaa ja koko muu maailma häviää ympäriltä.

Kun kotijoukkue tekee maalin.

Kun postiluukusta löytyy ystävän lähettämä kortti.

Mitä sinun listaltasi löytyisi? Mitkä asiat saavat sinun sydämesi kiihtymään? Pysähdy välillä siihen hetkeen ja tunnustele, miltä sisäinen hykerrys, hehku ja kiherrys tuntuvat. Miten voisit, jos joka päivä saisit tuntea sitä hehkua?

Ihanaa ja iloista Pääsiäistä!

Tämä pyhiinvaelluskohde löytyy Pikku Pietarin torikujan Tallikahvilan naistenhuoneesta. Mainitusta kahvilasta saa Kuopion parhaat itse tehdyt, rakkaudella leivotut gluteenittomat herkut kahvin kanssa. Ja valikoimaa on :)