Arctic Talentriathlonists

Miten motivaatio punnitaan? Kuvittele mielessäsi aikainen aamutreeni: aurinko on nousemassa kuulaassa kevätsäässä, on lämmin henkäys tuulessa ja yön viileys hälvelee. Metsässä on kosteaa ja linnut laulavat kuin viimeistä päivää. Hyvä porukka odottaa sinua mäen laella.

Tämä mielikuva mielessäni valmistaudun illalla seuraavan aamun Talentriathlon-harjoitukseen. Vuorossa olisi polkujuoksutreeni Puijon metsäisessä, mutta ah! niin mäkisessä maastossa. Kamppeet valmiiksi, lenkkarit astumista vaille ovelle. Niinkuin viimeksi aamutreenistä opimme, kaiken pitää olla valmiina: aikaisin aamulla ei auta jäädä pohtimaan; mikään ei saa olla edessä matkalla sängystä ulko-ovelle. Kaikki oli siis valmiina, ja odotin aamun harjoitusta innoissani ja jossain urheassa energianpuuskassa päätän vielä ajaa pyörällä lenkin alkupisteeseen jumalattoman mäen päälle sen sijaan, että kyselisin kyytiä kanssaurheilijoilta.

Kuva: Aapo Laiho

Todellisuus: aamulla kello soi 5.30. Ulkona sataa märkää lunta vaakasuoraan. Tillistelen verhojen raosta valkoista maisemaa epäuskoisena ja mietin heräsinkö sittenkään ollenkaan. Tai vaihtoehtoisesti miten kauan oikein nukuin? Suomen kesä on tunnetusti lyhyt, mutta että NÄIN LYHYT? Hypättiinkö suoraan marraskuuhun. En oikeastaan epäröi lähtemistä, koska treffit juoksulenkille on sovittu porukan kanssa, enkä laske itseäni takinkääntäjäksi. Päätän, etten ole sokerista.

Havainto 1: Kannattaa hankkia treeniseuraa epäinhimillisiin treeniaikoihin ja/tai treeniolosuhteisiin.

Kuteet niskaan ja menoksi. Uusi pyörä saa todellisen tulikokeen (tai lumi-?), ja suuntaan sohjossa kohti määränpäätä. Onneksi muistan pyöräilylasit, näin vaakatasossa lentävä loska ei osu silmiin. Mietin homman mielekkyyttä, mutta voitin jo itseni kun lähdin ovesta. Nyt ei auta muu kuin sotkea perille asti.

Kuva: Aapo Laiho

Havainto 2: Lähde ovesta ulos. Olet jo voittaja.

Mäki Puijolle on jyrkkä. Tiukimmassa kohdissa renkaat eivät meinaa pitää. Alan epäillä homman mielekkyyttä ja omaa mielenterveyttäni. Kiroilen rankasti. Ääneen.

Viimein olen melkein mäen päällä, Valmentaja-Hannu saa minut kiinni (HUOM! Juosten!). Pääsemme perille. Homma muuttuu mielekkäämmäksi, kun mukana on kaveri. Muistan taas, miksi porukassa on kivaa (Huom! Lasken kaksi "porukaksi"). Muita ei näy, hikipäässä polkemisesta alkaa tulla kylmä odotellessa. Kun kello on reilusti yli pykälän, päätämme lähteä ilman muita liikenteeseen.

Havainto 3: Hanki ympärillesi Huippua seuraa. Mielellään myös itseäsi kovakuntoisempia, jotta he saavat sinut kiinni ja tsemppaavat kriittisillä hetkillä.

Kuva: Aapo Laiho

Huomaan paljasjalkakenkien olevan aivan käsittämättömän huono valinta lumisille, liukkaille metsäpoluille, Askel pitää huonosti, kengät ovat läpimärät ja varpaat jäässä. Valittaminen ei kuitenkaan auta mitään, siispä töppöstä toisen eteen. Poluilla juokseminen on yllättävän rankkaa heti, kun käännytään ylämäkeen. Hannu juoksee tosi kevyesti, mutta on syytäkin MM-tason suunnistajan :) Kohta kuulemme ho-hoi-huutoja takaamme. Mikäs pilli-huupponen siellä laulelee? Palaan mielessäni aiempaan keskusteluumme lintubongauksesta. Haa! Olivatkin Eric ja Jukka, jotka olivat jäljittäneet meidät lenkkarinjälkiemme perusteella ja ottaneet kiinni!Aikamoisia metsämenijöitä! Iloinen yllätys tuo lisävirtaa. Poikien auto oli jäänyt Puijon mäkeen jumiin, ja olivat neuvokkaina ajaneet monttuun ja tulleet sieltä portaita pitkin ylös. Hyvä alkulämmin oli jo heilläkin, eli päästiin suoraan intervallitreenin kimppuun!

Havainto 4: Sää on pukeutumiskysymys. Välineurheilu on jossain määrin varteenotettava vaihtoehto, kun sääolot ovat yllättäviä. Muista kuitenkin, ettet ole sokerista: olet lähinnä vettä ja rasvaa/lihasta. Kumpaajompaa sitten onkaan enemmän, kyllä niillä aina yhden takatalven selviää.

Kuva: Aapo Laiho

Päivän pahin osuus oli 5 polkumäkivetoa nousevalla intensiteetillä. Vedot menivät hyvin, jokaisella kierroksella sain nipistettyä aikaa 5 sekuntia. Mukava lisä treenissä oli hovikuvaaja, joka ikuisti tätä kyseenalaista hauskanpitoamme itsenä likoonlaittaen (tsekkaa postauksen kuvat!) Oli meillä hyvä tsemppi, se täytyy sanoa! Porukasta saa energiaa, voimaa ja hyvää mieltä... ja tutustuu ihmisiin äärimmäisillä hetkillä. Siinä kyllä tittelit karisevat ja jokainen on aikalailla auki toisten kanssa. Tasavertaisina, parhaansa yrittäen.

Havainto 5: Älä vertaa muihin, kilpaile itsesi kanssa. Anna kaikkesi, älä periksi.

Loppuverryttelynä hölkkäsimme ylämäkeen takaisin Puijolle. Sitten voittajafiiliskuvaukset ja pyörällä takaisin kotiin. Olin läpimärkä, aivan sohjossa, melkolailla kylmissäni ja supernälkäinen -mutten enää ajatuksellakaan pohtinut touhun mielekkyyttä. Meidän joukkio on jokaisen räntäisen ja hikisen hetken arvoinen.