First beat -päivien rytmi

Mitä henkisemmäksi itsetutkiskeluni käy, sitä insinöörimmät asiat minua näkyvät aina välillä viehättävän. Elämä on sitä mitä teet siitä, joten menköön insinööriyskin -kunhan ei ota liikaa valtaa. Aiemmassa postauksessa trail cupin osakilpailuun ja palautumiseen liittyen mainitsinkin, että sain mahdollisuutta kokeilla first beat-mittausta yhteistyössä kuopiolaisen Jamosportin kanssa. Mukana menossa on myös Sisublogin kaima, hän kertoikin jo ansiokkaasti projektimme alusta. 

Pienet, palauttavat hetket tekevät kummia jo tunnetasolla. Kun on maisemassa, ei mieti jatkuvaa listausta kaikesta tulevasta. Edes sen pienen hetken verran. 

Tässä body guard-osio oli aika näkyvällä paikalla. Sen kuitenkin sai laitettua myös oivallisen piiloon. 

Mittauksessa kerätään siis faktaa siitä, miten henkilön päivien rytmi vaikuttaa sydämen sykevaihtelujen välityksellä koko kehon (ja mielen!) kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ihmiskehohan on ikivanha; taistele tai pakene-reaktiot ovat arkipäivää, hormoitoiminta jyllää kuin luonanaisella. Stressireaktion tarkoitus on alunperin ollut valmistaa kehomme selviytymään ääritilanteesta, esimerkiksi taistelemaan henkemme edestä ja puolustamaan reviiriämme, pakenemaan hippulat vinkuen sapellishammastiikeriä tai vaikka selviytymään haasteellisesta ruuanhankintatehtävästä. Geenit siis muistavat tämän, vaikka nykypäivän haasteet ovat totaalisen erilaiset: likaiset sukat lattialla, piiputtava tietokone ei avaudu kahdessakaan sekunnissa tai suosikkileipä on loppu lähikaupan hyllystä. Siinä missä menneinä aikoina stressireaktio purkautui luonnollisesti toimintaan ja liikkeeseen, nykyisin ylikierros jää helposti päälle, kun palaverissa istutaan otsasuonta pullistelemassa useampi tunti putkeen. 

Sykevaihteluiden käyrää seuraamalla päästään siis käsiksi mielenkiintoiseen seikkaan: kuinka nämä taistele ja pakenereaktiot vuorottelevat päivän aikana ja mikä tärkeämpää; pääsevätkö ne laukeamaan? Palaudutaanko stressaavista hetkistä, vai jääkö ihminen ns. ladattuun tilaan jatkuvasti? Jokainen ymmärtää, että tämä jatkuva ladattuna oleminen on juuri se tekijä, joka pidemmän päälle tekee olomme heikoksi ja venytetyksi, kireäksi ja soivaksi kuin viulunkieli. Muisti pätkii, vanne kiristää päätä, hormonit ovat sekaisin ja makea maistuu. 

Laitteen käyttö oli superhelppoa: torstaina aamulla itse piuhaan kiinnitettiin kaksi anturia, jotka liimattiin ohjeen mukaisiin paikkoihin (toinen oikean solisluun alle ja toinen vasempaan kylkikaareen). Anturit vaihdettiin uusin suihkussa käynnin yhteydessä. Analyysiä varten kirjattiin lisäksi päivän tapahtumia hyvin helppokäyttöiseen nettisovellukseen. Tässä vaiheessa homma kävikin mielenkiintoiseksi!

Jos joku on kokeillut ruokapäivän kirjoittamista, hän on ehkä huomannut, miten jo syömisen tiedostaminen vaikuttaa käyttäytymiseen? Minä yritin kyllä elää ihan normaalia elämää mittauspäivien ajan (to-su), mutta tein muutamia havaintoja:

* Aamut, jotka ennen lapsia olivat lempiaikaani päivistä, ovat nyt hektisiä, kiireisen oloisia ja olen helposti hermo kireällä heti herättyä, kun en saa rauhassa laskeutua päivään: heti pitää olla suorittamassa (tee aamiaista, pue päälle lapsille, pyydä, käskekomennayritäselvitäajoissa)

* Työpäivän tauot jäävät helposti paitsioon, jos ei niitä suunnittele. Ison kuvan kannalta lienee järkevämpää käyttää pari minuuttia liikuskeluun kuin yhden sähköpostin hoitamiseen loputtomassa suossa. Etenkin lounashetki on suunniteltava tai ainakin varattava etukäteen!

* Tunne stressaamisesta on akuuteimmin päällä itseasiassa iltaisin kotona, kuin töissä. Muutamassa tunnissa pitäisi ehtiä kaikkea: olla lasten kanssa läsnä, urheilla, hoitaa kotia, laittaa ruokaa, käyttää koirat lenkillä ja vielä olla vaimo ja minä. 

* Illalla yhdeksän aikaan tulee järkky, luontainen väsymys, mutta useinkaan silloin ei vielä ehdi nukkumaan (koska pyykit, tiskit ja se ohut, väreinen oman ajan hetki).

Taistele tai pakene-hetken koittaessa valitsin jälkimmäisen: lenkille hengittelemään hetkeksi!

Viisi minuuttia tätä asiakkaan luo menomatkalla. Uskallan veikata, että lopputulos oli kokonaisuudessaan todella paljon parempi!

On todella mielenkiintoista nähdä, miltä analyysi näyttää, kunhan ensi viikolla käydään se läpi Jamon kanssa. Totesin myös sellaisen havainnon nimittäin, että ulkoisesti meneillään voi olla mitä seesteisin hetki: lasten ja koirien kanssa ulkona aurinkoisen  kesäiltana, ei kiire mihinkään. Pään sisäinen mylläkkä ja dialogi on sitten aivan eri maisemasta; kiire, ärtymys, tehtävälistat, hoppu ja sinkoilu täyttävät pään ja uskon, että pelkät ajatukset saavat kehon valmistautumaan kuin suureenkiin koitokseen (lasten iltatouhut). Mielen voima on uskomaton ja läsnäolon tarve sen hallitsemisesssa välttämätöntä. Oi, opin tie

Juhlissakin oli eilen. Mittari kulki mukana, joten saapa datatietoa alkoholinkin vaikutuksesta yöuneen ja palautumiseen. Tutkimus ennen kaikkea. 

* Yhteistyössä Jamosportin kanssa