maanantai 31. elokuuta 2015

Mitä olet 15 vuoden päästä?

Kävin eilen sunnuntaina jutustelemassa Jamon kanssa first beat-mittaukseni analyysistä. Kävimme siis läpi mittausten tulokset yhdistettynä mittauksen aikana pitämääni päiväkirjaan. Arvioimme päivien tasoa, rytmiä ja katsoimme kokonaisuutta, esimerkiksi siitä näkökulmasta, miten palautuminen sujuu päivien mittaan.



Ensin hyvät havainnot: Työpäivät olivat mallikelpoisia! Totuuden nimissä eivät kyllä aina ole, mutta tästä todellakin näkee päivän pienten hetkien palauttavan ja elvyttävän vaikutuksen: mustaa valkoisella! Kyllä kannattaa satsata päiviensä rytmittämiseen niin, että liikettä ja rauhallista oloa tulee vuorotellen, samoin että esimerkiksi syödessä vain syö ja rentoutuu. Keskustelimme nimittäin myös hormonitasapainosta, jonka vaihteluita voi hyvin ennustaa sydämen sykkeen piirtämästä käyrästä: kun sykkeet ovat koholla ja ihminen aktiivinen, kortisoli jyllää. Kun taas rauhoitumme esim. syödessä rauhallisesti ystäviensä kanssa, insuliini saa tehdä tehtävänsä ja ruoka sulaa hyvin ja keho saa siitä tarvitsemansa aineet. Jos haluat tietää lisää hormonitasapainosta, suosittelen esim Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino-kirjaa. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja selkeä opus aiheeseen liittyen!

Joka tapauksessa on yhdyttävä muumimamman sanoihin tässä kohtaa: Kaikki hauska on hyväksi vatsalle. Ja omat havaintoni voisi raa'asti tiivistää tähän: kiireellä syömisestä ei seuraa kuin ilmavaivoja ja ärtymystä.


Hyviä havaintoja oli myös leposykkeen alhaisuus ja pitkät, ihanan palauttavat yöunet. Arki on siis sikäli mallillaan, ainakin näiden päivien perusteella. Annan itselleni kiitosta: hiukan alle vuoden aikana olen ottautunut elämän muutokseen ja ihan oikeasti etsinyt keinoja ja väyliä paremminvointiin. Näyttää siltä, että se alkaa kantaa hedelmää, MUTTA! Tunnistan myös sen, että kaikki päiväni eivät ole todellakaan esimerkkipäivien kaltaisia. On kiirettä, stressiä ja lasten hoidon sumplailua. Arkeni on todella kiireistä ja kuormittavaa, aikaa tuntuu olevan aina liian vähän -kaikelle! Mutta minulle valkenee pikkuhiljaa kerrallaan, että minulla on valta ja vastuu rakentaa arjestani ja elämästäni sellaista kuin haluan. Mitään ei ole "pakko". Palikat ovat todella hyvin olemassa, nyt vaan testailen ja kasailen niitä sopivaan muotoon. Siitä olen äärimmäisen kiitollinen.
Havaintoja oli myös "ei niin hyviä". Testislotin vapaapäivä, lauantai, näytti brutaalisti todeksi pari seikkaa: ensinnäkin suomalaisten stressaavin päivä on lauantai. Tämän perusteella allekirjoitan! Aamusta asti mittarit paukkuivat punaisella, eikä palautumisesta ollut tietoakaan! Olimme ensin lasten kanssa Iisalmessa sinänsä ihanalla vierailulla rakkaiden ystäviemme luona (lasten synttärit=ei mikään maailman rennoin paikka ainakaan meikäläiselle) ja iltapäivällä veimme muksut hoitoon ja suuntasimme toisien ystäviemme häihin Murun kanssa. Toinen havainto: niin ihanalta kuin kaikki tuntuikin, stressitasot paukkuivat niin että soi. Fyysisen rasituksen lisäksi siis sosiaaliset ja psyykkiset tilanteet aiheuttavat stressiä mitä suurimmassa määrin.



Toinen todella raaka havainto koski juhlissa nautitun skumpan (7 annosta, välillä klo 16-22) vaikutusta koko loppuseurantajaksoon: yöuni (lyhyt sellainen) näytti todelliselta liskojen yöltä myös paperillla! Heräilyä, levotonta unta, unia, ei lainkaan syvää unta, palautuminen loisti poissaolollaan.... Koko viikonloppu veti siis olotilan, jaksamisen ja palautumisen reilusti miinukselle, joten lähdin viikkoon roimasti alikuntoisena. Nyt huomio, yrittäjät, johtajat, ja kaikki omasta suorituskyvystään kiinnostuneet: mitä tämä tekee työkyvylle? Jos reilusti raakataan pois oma hyvinvointi ja katsotaan asiaa tiukasti bisneksen näkökulmasta, niin joka ainut viikonloppu pämppäävä huippuyksilö voisi olla hiukan elämäntapojaan tarkastellen aivan uudella tasolla! Ajattele, mitä kunnollinen palautuminen voisi tehdä juuri sinulle? Jos olisit parhaimmillasi töissä, treeneissä, kotona? Vau!

Keskusteltiin sitten analyysin pohjalta siitä, mitä minä voisin tehdä voidakseni vielä paremmin. Mieleen tulivat minitauot, lounastauoista ja iltapäivän välipaloista huolehtiminen, liikkumisesta huolehtiminen (monipuolista, mukavaa). Yksi kysymys kuitenkin pysäytti minut miettimään ihan tosissaan: entä jos mietit, mitä olet 15 vuoden päästä, jos jatkat näin? Millainen haluaisit olla? Mitä muuta pitäisi muuttaa edelliseen verrattuna?

Tasapainoa etsimässä ihan konkreettisesti. SUPpailun tarjosi alkukesästä Arctic trainers

Heräsin ajattelemaan, että olen onneksi siitä onnellisessa asemassa, että voin vaikuttaa positiivisesti paitsi omaan työhöni, myös osaltani meidän työyhteisön (oman yrityksen väki plus laajennettuna asiakkaat, joiden kanssa toimin) paremminvointiin monellakin tavalla. Tämän aion ottaa sydämenasiakseni. Stressi ja istuminen eivät saa olla ainut vaihtoehto, ratkaisuja on kyllä, kun niitä vaan etsii ja löytää. Kokeillaan ja säädetään, uudelleen ja uudelleen tarpeen mukaan. Elämä kun tahtoo muuttua, mutta minä aion voida hyvin ja vielä paljon paremmin sitten 15 vuoden päästäkin. Ja toivon, että joku muukin saa inspiraation ottaa aktiivisen roolin oman elämänsä sankariksi tai sankarittareksi. On pakko uskoa, että (työ)elämän muutos alkaa pienestä piiristä ja laajenee (ja laajenee).

* Mittauksen ja analyysin tarjosi kuopiolainen Jamosport

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna palaa, beibi!