Kuuluuko kuuluuko kuuntelen

Aivojen toiminta on tosi mielenkiintoista! Olen nyt opiskellut NLP-akatemian verkkokurssin avulla peusteita kolmatta viikkoa, ja vaikka osa asioista on tuttua, kuuntelen äänitteitä korva pitkänä: kerro lisää, vau mitä juttua! Menemättä sen kummemmin äänitteiden tasoon tai muuhun, asia on mielenkiintoista ja tässä siihen liittyen pari pointtia.

Aivot tarvitsevat suunnan, sen jälkeen pitää antaa alitajunnalle aikaa toimia.

Tähän perustuu esimerkiksi aarrekarttatekniikan käyttö tai omien tavoitteiden tekeminen näkyväksi muulla tavoin, esimerkiksi ääneen sanomala tai kirjoittamalla. Se on vähän kuin tekisi tilauksen ja antaisi energian tehdä tehtävänsä, kuin kertoisi itselleen ja universumille, että tätähän mä haluaisinkin, kiitos!

Yksi tähdellinen seikka tähän liittyen on, että aivot eivät ymmärrä negaatioita, siis negatiivisesti ilmaistu tavoite vie meitä täysin väärään suuntaan. Esimerkki: en halua olla lihava saa aivomme ajattelemaan lihavaa. Ja mitä ajattelet, se lisääntyy. Jos käsken sinua: älä ajattele irtokarkkeja, niin et sinä ainakaan kurkkuviipaleita näe mielessäsi. Asiaa voisi tuon äskeisen tilausesimerkin kautta havainnollistaa myös näin: mitä tapahtuisi, jos soittaisiin taksikeskukseen tilataksesi taksin johonkin osoitteeseen, mutta esittäisit asian "haluaisin taksin, kiitos, mutta osoite ei ole Siltakatu. Se ei ole myöskään Prisman piha". Ymmärrät varmaan siis, että saisit odottaa kyytiä aika kauan ennen kuin edes pääset ilmoittamaan, minne alunperin olit matkalla. Sama sopii aivoihin.

Tämän vuoksi tavoitteen tulee olla positiivisesti määritelty ja itselle merkityksellinen. 

Tavoitteet ovat minulle ajankohtaisia parhaillaan, sillä Suvikuntoon-projektimme kuntokeskus Huipun kanssa alkaa syyskuun alusta. Minulla on tiistaina alkutapaaminen päävalmentan kanssa, jossa käydän läpi omat tavoitteeni ja lähtökohtani projektille. Tämä on innostava vaihe ja vain mielikuvitus on rajana, sittenhän homma on vain universumin haltuun, eikö? Vai oliko se niin, että aloittamista vaille valmis? Tai ehkä se olikin niin, että siitähän se homma lähtee!  Mutta se on sinänsä helppo homma, suorittamisessahan meitsi on perinteisesti ollut vahvoilla...

Minulla on lähtötilan kartoittamiseksi jo aika paljon materiaalia. On testituloksia (kunto + laktaatti) triathlonkoulusta, first beat -analyysi (kohta menen kuuntelemaan itse analyysin tuloksen, jes!), Inbody-mittaus (toteutettiin Huipun synttäreillä pari viikkoa sitten), lisäksi matskua tulee vielä Kuopio maratonin puolikkaalta ensi lauantailta. Haa! On siis paljon faktaa.

Ja fiilikset? Vain mielikuvitus on rajana, oon niin innoissani!