Nyt on tässä, ota tai jätä

Kun viime syksynä rohkaistuin ottamaan oman liikunnallisen elämän ja kropan haltuuni ostamalla ihkaensimmäisen salikorttini, minulla ei ollut aavistustakaan, mitä kaikkea siitä poikisi. Usein käy niin, että sinänsä sattumuksilta tuntuvat tapahtumat saattavat määrittää elämällemme täysin uuden suunnan. Monesti tapahtumien merkityksellisyyden tajuaa vasta jälkikäteen. Jos on ollut tarpeeksi onnekas, ajan kuluessa on jo tajunnut sen arvon, niin ettei tarvitse jäädä harmittelemaan mennyttä hetkeä.

Minulla on ollut ilo ja kunnia tehdä Kuntokeskus Huipun kanssa yhteistyötä sekä henkilökohtaisesti (viime talven PT-projekti mm.) että osaomistamani yrityksen Talentreen nimissä (Talentriathlon-valmennus). Yhteistyö senkun jalostuu, kun osapuolet oppii tuntemaan paremmin -ja mikä parasta, yhteistyö on vilpittömästi hauskaa ja monelle osapuolelle hyödyllistä.

Viimeisin pitkäkestoisempi yhteistyö kulminoitui viime lauantaina Kuopio Triathloniin, jonne Talentree ja Huippu järjestivät Talentriathlon-koulun. Positiivista palautetta ollaan saatu osallistujilta, asiakkailtamme ja aivan ulkopuolisilta -ei ole erikseen bisnestä ja vapaa-aikaa, ei ole jaottelua ihmisten työminän ja vapaa-ajan minän välillä: olemme kaikki ihmisiä, jotka tekevät asioita yhdessä. Miksei tekeminen voisi olla hauskaa, hyvödyllistä, viihdyttävää, tehokasta, kasvattavaa... erilaista? Kuka määrittää sen, millainen minä olen, töissä tai vapaalla?

Näistä lähtökodista kaikenlaista lähdetään kehittämään jatkossakin, stay tuned! Haluan kuitenkin haastaa jokaista lukijaa miettimään, miten itse haluaa työtään tehdä? Ja itse asiassa paljon laajemmin, miten haluat elämääsi elää? Sattumankaupalla, vai otatko kohtalon omiin käsiisi? Mitkä ovat tavoitteesi, mitä juuri sinä haluat?

Koska tuosta, silloin potentiaalisesta, mutta epävarmahkosta päätöksestä pimeänä syksynä on seurannut minun elämääni niin äärimmäisen paljon hyvää ja iloa, olen mitä suurimmissa määrin kiitollinen. Näistä ihmisistä saa olla iloinen!

Loppuun haluan kertoa valmentajanani ja yhteistyökumppani toimivan Kuntokeskus Huipun yrittäjän Hannu Airilan fiiliksiä loistavan MM-kisasuorituksen jälkeen.

"Olen todella tyytyväinen omaan suoritukseen. Oli todella hienoa tehdä kauden paras suoritus silloin kun sen paikka on :-)

Keväällä en ollut sellaisessa kunnossa kuin olisi pitänyt, ja sen takia piti kesäkuun alusta lähtien aloittaa määrällisesti ja tehollisesti kova treenijakso. Juhannuksen aikaan alkoi olla nousukunnon merkkejä ilmassa: vauhti oli hyvää ja jokaisessa kovassa treenissä kulki. Nousukunto on urheilijan parasta aikaa.

Katsastuksissa tein kohtuu hyvää työtä, mutta kisalippu oli kiikun kaakun. Onneksi sain edustuspaikan ja pääsin mukaan viimeistelyleirille. Siellä tein onnistuneet kilpailunomaiset viimeistelytreenit, joiden myötä itseluottamuksen sain kohdilleen.

Leirin jälkeen jatkoin normaalilla harjoitusohjelmalla siten, että kovat treenit olivat kestollisesti 50% totutusta. Näin treenit eivät kuormita liikaa ja niistä palautuu varmasti. Skotlannissa tein viimeiset herkistelyt, joiden myötä fyysinen vire oli kisapäivänä toivotun hyvä. Henkistä suoritusta hioin mielikuvaharjoituksilla.

Näiden valmisteluiden jälkeen itse kisasuorituksessa fyysinen ja psyykkinen tekeminen nivoutuivat hyväksi suoritukseksi: suunnistus sujui liki virheettä, juoksu kulki ja mieli oli rauhallinen. Flow oli päällä alusta maaliviivalle saakka. Ennen viimeistä rastia kuulin kannustushuudot, joista sain varmistuksen että kisa on mennyt hyvin. Maalissa oli hienoa tuulettaa onnistumista. Lopputuloksena ero maailman kärkeen oli pienin mitä itsellä arvokisoissa on ollut. Nämä fiilikset on parasta mitä urheilu voi tarjota :-)"

Hannu juoksee. Kuva siepattu Kuntokeskus Huipun Facebook-sivulta.

Välillä jatkuva omalla epämukavuusalueella seikkailu venyttää jaksamisen rajoja, mutta olen silti päättänyt nauttia tilanteesta täysillä: olen niin kiitollinen, että ympärilläni on älyttömän paljon minua lahjakkaampia ihmisiä, joka puolella on niin paljon mahdollisuuksia kasvaa! Niinkuin Hannunkin tarina kertoo, tie huipulle ei ole helppo, mutta harvoin sinne sattumankaan avulla päästään. (Paitsi tietysti Kuopiossa tie on niinkin helppo, kuin Maaherrankatua Pääkirjaston kohdalle, ja siinähän se on, Huippu, haha.)

Take it or leave it, the moment allready is.

Hurraa! Neulamäen huippu valloitettu!