Hyvä elämä, parempi mieli

Olipa kerran aarrekartta, jossa oli teksti "haluan kirjoittaa itse hyviksi havaitsemistani asioista." Teksti luki vaaleanpunaisella, ja se kummitteli mielessäni, pulpahdellen esille siellä sun täällä, aamuyöllä, lenkillä, raukeana auringossa makoillessa. Niinä hetkinä, jolloin tietoinen mieleni ei painanut päälle ja huudellut otsasuoni pullistellen "tee jotain järkevää!". Kun sitten itse olin coachattavana reilu vuosi sitten ja otin tavoitteekseni elämänilon löytämisen, pälkähti jossain keskustelussa päähäni oivallus: reflektoin asioita kirjoittamalla. Otin sitten työkaluksi elämänilon etsintään tämän blogin... ja tässä sitä ollaan, vaikka oivalluksesta kirjoittamisen aloittamiseen menikin vielä aika kauan aikaa. Kirjoitellaan ja pähkäillään samalla. Blogia on klikattu koko sen olemassaolon aikana pian 10 000 kertaa, mikä on aika huikeaa mielestäni. Olen nöyrä ja iloinen, ja toivon hartaasti, että lukijat voivat löytää omaan elämäänsä ilon pisaroita tämän kautta, tai ehkä alkaa välillä pähkäilemään omaa elämäänsä siltä kantilta, että mitäs kaikkea siinä voisikaan olla? Minä sydän elämä, ainakin pikkuhiljaa ja useimmiten.

Kevät, oi kevät!

Luin uusimmasta Oliviasta juttua Hanna Gullichsenista (tosi vaikea sukunimi kirjoittaa! Piti luntata.), joka summasi hyvän elämän näin: "pitää nukkua, urheilla, syödä ja  nähdä läheisiä." Muistan hänen myös jossain ohjelmassa kiteyttäneen ruokailufilosofiansa niin, että "syön, kun on nälkä, ja juoksen jotta nälkä tulisi." Kuulostaa hyvältä elämältä minustakin! Tosin, omalla kohdallani lisäisin listaan vielä työskentelyn intohimoisesti. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus tehdä työtään intohimolla, antaumuksella ja niin, että maanantai on siunaus, ei helvetillisen raadannan ensimmäinen askel.

Viikonloppuna kehtasi kyllä puistossa pällistellä kelin puolesta.

Pihasta löytyivät jo ensimmäiset nokkoset! Aion tänään käydä korjaamassa satoa ja tehdä vaikka nokkoslettuja. Metsästäjä-keräilijä herää minussa heti kevään tullen ja voi hyvin syksyn sienestyksen päätökseen saakka kunnes käy talviunille...

Koska haluan kirjoittaa itse hyviksi havaitsemistani asioista tässä blogissa, huomaan aihepiirien liikkuvan paljon Hannan kiteyttämien asioiden ympärillä: urheilua, hyvää ruokaa, läheisten tapaamista ja unta (tai oikeastaan sattuneesta syystä tällä hetkellä sen puutetta/katkonaisuutta/kaipuuta). Lisämausteena vähän työtä ja opintoja, jotka kokonaisuutena eivät ajallisesti tällä hetkellä haukkaa elämässäni suurinta osaa, mutta itse asiassa aika paljon kuitenkin. Tai mitä sitä nyt työksi laskee, eihän minulle mistään esimerkiksi tällä hetkellä makseta (paitsi kela leikkii maksavansa), mutta niin siinä käy, kun tekee työkseen sitä mitä haluaa: sitä vaan haluaa kehittyä, antaa itsestään ja ylläpitää osaamistaan. Coaching-valmentajaguruni Daniel sanoikin osuvasti: "jos ihminen on löytänyt oman intohimonsa, hän ei koskaan voi olla työtön. Maksetaanko hänelle tekemisistään palkkaa, on sitten aivan toinen juttu, mutta ratkaistavissa yhtä kaikki: intohimolla työtään tekevä usein kehittyy niin hyväksi, että hänen tekemisilleen on kysyntää.". Mikä on sinun intohimosi? Millä täyttäisit päiväsi, jos saisit päättää (älä kritisoi siellä! Ei muttia eikä sitkuja! Ihan oikeasti, mitä tekisit?)? Miten tekisit asioita? Ja olisiko tälle kysyntää?

Sunnuntain juoksulenkin (8km) jälkeen vedin pienet puistojumpat: eksentrisiä leuanvetoharjoituksia (ekaa kertaa romahtamatta suin päin alas, eli ilmeisesti kehitystä tapahtuu!)...

...erilaisia punnerruksia,...

...ja käsilläseisonta/liikkuvuusharjoittelua yläkropalle. Sitten suihkuun ja syömään perheen kanssa, kyllä tuntui elämä ihanalta <3

Mitä ajatuksia tai tunteita tämä herättää? Oman kokemukseni mukaan ajatusta vastustetaan aggressiivisesti ensikuulemalta. En syytä vastustajia, mutta olen herännyt pohtimaan, mitä se kertoo meidän yhteiskunnastamme? Olen kysynyt edellä olevia kysymyksiä monelta asiakkaaltani, ja saanut monenmoisia vastauksia. Kaikki yhtä oikeita, eihän tällaiseen kysymykseen ole väärää vastausta. "Ei pidä opettaa työnantajia saamaan ilmaista työtä", "ei kannata tehdä mitään, kun saa paremmin rahaa tekemättä mitään", "ei minusta ole yrittäjäksi", "pitäisi ensin keksiä hyvä idea", "en uskalla, se olen vain minä", "mahtava ajatus, mutta utopiaa". Kun esitän yllä olevan Danielin näkemyksen ja alamme siitä keskustella, ihmiset ovat kovin hanakoita heti kieltämään omat haaveensa tai intohimonsa. Ihan kuin ne eivät olisi tarpeeksi oikeita tai hyviä tai sosiaalisesti hyväksyttyjä. Kenen mielestä? Kenen ääni sinun sisälläsi kritisoi, vähättelee tai kehottaa hankkimaan "oikean" ammatin?

Olen ottanut näköjään tavaksi leipoa viikonlopuksi raakakakun. Tällä kertaa tuli leivoksia, joissa raakasuklaa-mantelipohja, päällä mustikka-mustaherukkamousseja ja koristeena lakritsinjuurijauhetta.

Minulle tuo Danielin lause iski syvälle sydämeen ja sieluun kuin tuhat volttia. Siinä pienessä luokkahuoneessa Arcadialla, muiden master coach-opiskelijoiden ympäröimänä, pahin pelkoni, "työttömyys" ja elämässä taloudellisesti pärjääminen, saivat kyytiä. Väliäkö sillä, oliko ajatus alun perin hänen omansa vai lainattu, minulle se hetki oli käänteen tekevä. Sillä hetkellä minä päästin irti pelosta ja aloin luottaa siihen, että elämä kantaa kyllä. Että minun tekemisilläni on jotain merkitystä tässä maailmassa.

Kenen äänen sinä voisit hiljentää tänään, ja miettiä mitä mieltä itse olet tästä ja tästä asiasta?

Ihanaa viikon alkua ja intohimoista maanantaita!

(Vinkkivinkkinen, mikäli konkreettista intohimoa kaipaa, suosittelen macaa kuuriluontoisesti. Testattu on, toimii. Olen myös lukenut, että saliharjoittelu painoilla edesauttaa naisilla testosteronin erittymistä, mikä taas vaikuttaa buustaavasti muuhun aktiivisuuteen. Tälläkin saattaa siis olla tekemistä asian kanssa. Luultavasti tällä pelastettaisiin monta väljähtynyttä suhdetta;) )