Vähänkö olis siistii

Kuinkahan monesti tulee sanottua "vähänkö olis siistii, jos..." tai vaikka ajateltua niin? Yleensä edellisen jälkeen seuraava lauselma alkaa sanalla MUTKU. Tai jos oikein villiksi heittäydytään, SITKU. Mutku sysää syyn haaveiden toteutumattomuudesta olosuhteille (raha, puoliso, lapset, kiire, työ, sisko, äiti, mummo, keli jne. Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia kurjaa lapsuutta, näinhän sitä sanotaan.), sitku taas sysää haaveiden toteuttamisen jonnekin hamaan määrittelemättömään tulevaisuuteen, josta ei tarvitse ottaa vastuuta juuri nyt. Molemmissa tapauksissa henkilö ei luota itseensä tai ei oikein tiedä mitä lopulta haluakaan. Omat tarpeet ja haaveet tuntuvat ehkä toisarvoisilta, omia ajatuksia ja unelmia vähätellään. Ehkä omat unelmat on sysätty syrjään niin kauan, ettei enää edes tiedä mitä sitä elämässään haluaa?

Tai kuinka monella on sellainen olo, että voisi ehkä olla jollain epämääräisellä tavalla onnellisempi? Että kaikki palikat elämässä ovat oikeastaan ihan kohdillaan ja "kaikki on tosi hyvin", muttei sitten oikein kuitenkaan saa kiinni siitä paljonpuhutusta onnen tunteesta. On epämääräisesti levoton, ihan kuin "jotain" puuttuisi?

Life coachingssa voidaan käsitellä juurikin näitä asioita, tai vaikka jotain tiettyä mielessä olevaa konkreettista tavoitetta. Yhtenäistä tälle kaikelle on kuitenkin se, että ensin tulee tietää mitä haluaa, vasta sen jälkeen sitä voi tavoitella. Jokainen on koutsi tavallaan, ja jokainen osaa sysätä itsensä unelmiensa polulle, kun vain pääsee alkuun!

Aarrekarttatyöskentely on yksi tavoitteen visualisoinnin muoto. Siinä kerätään lehdistä/netistä/piirtämällä kuvia ja tekstejä, jotka jostain syystä puhuttelevat juuri sillä hetkellä. Omia ajatuksia ei kritisoida, vaan sen sijaan herkistytään kuuntelemaan itseä ja tartutaan niihin kuviin, jotka tuntuvat oikealta. Kun kuvia ja tekstinpätkiä on kertynyt jonkinmoinen kasa, niistä sommitellaan kollaasi isolle paperille. Jokainen tekee siitä juuri oman näköisensä, olen nähnyt niin excel-taulukkoratkaisuja kuin vapaasti piirrettyjäkin, tietokoneella tehtyjä, lehtikuvia leikkaamalla ja liimaamalla kerättyjä... Kun kollaasi alkaa muotoutua, henkilö voi samalla miettiä, miksi mikäkin kuva on herättänyt huomion. Tulokset voivat olla hyvin odottamattomia! Keskustelemalla ja/tai kirjoittamalla saadaan sitten konkretisoitua haavekuvaa ja tavoitetta. Mistä haaveilen? Mitä tämä ja tämä asia voisivat minulle tarkoittaa?

Aarrekarttatyöskentelyssä on mielestäni monia hyviä puolia, joista tässä muutama:
- Henkilö saa visualisoitua ja tarkennettua kenties tiedostamattomiakin toiveitaan
- Kuvien avulla toiveesta on helpompi keskustella ja sanoa se ääneen. On jotain, johon tukeutua. Tärkeintä on kuitenkin ehdottomasti se, että ymmärrät itse mitä mikäkin kuva sinulle tarkoittaa.
- Ääneen sanominen ja asian konkreettiseksi tekeminen saa sen tuntumaan todemmalta. Näin valjastat tietoisen mielesi lisäksi myös alitajuntasi työskentelemään tavoitteesi puolesta: intuitiivinen päätöksentekosi alkaa viedä sinua kohti tavoitettasi.
- Saatat tunnistaa itsestäsi asioita, joita tietoinen mielesi on painanut pois aktiivisista ajatuksista
- Voit laittaa aarrekartan jonnekin näkyvälle paikalle muistuttamaan tavoitteestasi tai ottaa siitä vaikka kuvan ja laittaa kännykän ja/tai tietokoneen taustakuvaksi. Näin tavoitteesi muistuttaa olemassaolostaan monta kertaa päivässä ja mielesi työskentelee entistä aktiivisemmin saavuttaakseen päämääräsi.

Kuntokeskus Huippu järjestää ensi sunnuntaina naistenpäivän kunniaksi kaikille avoimen tapahtuman klo 15-18, jossa on esillä kaikenlaista hyvinvointiin liittyvää ohjelmaa. Lisää kannattaa tsekkailla Facebookista ja Huipun nettisivuilta. Minä sain kutsun ja kunnian vetää aarrekarttatyöpajaa! Sakset viuhuvat ja liimapuikko liukuu klo 15-16 tai sitä luokkaa. Jee! Olen jo koonnut ison pinon lehtiä, liimaa ja tusseja sekä tehnyt soittolistaa. Tavoitteeni on järjestää mukava askartelutuokio, josta jokainen lähtee pois oman aarrekartan kanssa, jossa paitsi on visualisoituna oma ihana, uskalias, jännittävä, innostava ja ehkä vähän pelottavakin unelma, päivämäärä sen toteutumiseen sekä ensimmäiset konkreettiset askelet kohti tavoitetilaa. Tervetuloa mukaan sankoin joukoin! (Tarkoittaako sanonta, että jokainen ottakoon mukaan omat sangot ja Joukot? No, tässä tapauksessa paikan päälle saa tulla vaikka kahta kättä heilutellen, kaikki tarpeellinen löytyy paikan päältä!).

Lämpimästi tervetuloa!

PS. Muistan sanoneeni tässä muutama vuosi sitten, että "vähänkö olis siistii joskus vetää aarrekarttatyöpajaa joillekin porukoille...". Ja tässä sitä ollaan :)