Päätöksenteon logiikka - otsis 0 - 1

Päiväkausia mietin ja pähkäilin. Tänä aamuna olin vielä kahden vaiheilla. Vatuloin viimeiseen tinkaan asti päätöstä. Kyllä vai ei? Mitä jos en tykkäisikään? Entä jos en jaksa huolehtia siitä? Entä jos se luuhottaa? Miten se käyttäytyy hiotessa, salilla, tatamilla? Inspiraatiokuva oli kummitellut työpöydän nurkalla viikkokausia.

Lähtötilanne

Lopulta torhistauduin. Arvelin, että saattaahan olla, että ihmisellä on elämässä kaikki aika hyvin, jos pystyy uhraamaan näin eeppisen paljon energiaa ja ajatuksia sen yksinkertaisen asian jahkailuun, leikkauttaako otsatukkaa vai ei. Päättelin, että olin jo päättänyt otsiksen kohtalon siinä vaiheessa, kun se ensi kertaa pälkähti päähäni. Koska sellainen minä olen, koska sellaisia useimmat tuntemani ihmiset ovat. Pähkäilyn, jahkailun, toimeen tulemisen yrittäminen ilman ja vertailun tarkoituksena on vain perustella päätös järkevälle minällemme tai ehkä lähipiirillemme. Perustella se päätös, jonka tunne ja intuitio teki jo aikaa sitten, mutta jonka jostain kumman syystä koimme sosiaalisessa kontekstissa epäilyttäväksi tai sisäisesti ristiriitaiseksi. Pätee myös muuhun kuin otsatukkaan.

Syy, miksi otsis kovasti alkoi houkutella. Geeniarvonnassa ei ollut onnea paksun hiusrajan suhteen. Muodikas töpökampaus ei siis ole kovin imarteleva meikämimmillä. Mutta: muotihan ei ole sama asia kuin tyyli....

Note to self: ei auta, jos sitä nappia painaa kovemmin. (Harmi, jos puhelin olisi vahingossa melkein lentänyt seinään, tosi harmi.)

Joka tapauksessa, tukka lähtötilanteessa, kun sain aikuismaisesti hermoni hallittua. Suihkusta tullut ja auki harjattu malli, värjätty viimeksi yli 4 vuotta sitten, eli väri täysin oma. Kampaamossa oon käynyt syyskuun alussa (koska kasvatus, joten se senttikin pois kirpaisee, jokainen nainen tietänee tämän).

Joka tapauksessa, kun tämän tajusin, oli helppo kiikuttaa lehdestä repäisty sivu kaimalleni Suville Parturi-kampaamo Savoyhin ja kehottaa pistämään sakset naksumaan!

Ta-daa! Valmis! Harkitsen vielä raitoja piristämään ilmettä siihen saakka, kun aurinko taas luonnostaan vaalentaa. Nyt oli neiti nollavee mukana kannustamassa, joten...

Olen käynyt Suvin luona jo useamman vuoden. Savoy on ihana paikka ja Suvi on äärimmäisen taitava ammatissaan! Oma tukkani ei ehkä ole ollut vaativimmasta päästä, suurimmat haasteet liittyvät aina linjalle kasvatanko vai lyhennänkö (sentin) tai leikataanko otsis vai ei. Olen kuitenkin suositellut Suvia jo useammalle vaativammallekin kaverilleni, ja ovat tykänneet kovasti! Suosittelen siis myös teille kaikille lämmöllä, luottokampaja on naiselle yhtä tärkeä kuin punaiset korkkarit ja asiantunteva suutari (ja ystävä, jolla on hoviompelijan taidot).

Vielä pikatreffit kevään ensimmäisten torijätskien merkeissä Murun kanssa <3 Jotain ihanaa itselle -teema, check!

Miten teidän ihanaa itselle -tehtävänne etenevät? Omista ihanuuksista on aika helppo tinkiä tiukan paikan tullen, eikö vain? Mutta onko pakko? Onko se jatkuva toissijaisuus sen arvoista?