Kel onni on... se onnen löytäköön

Tiesitkö, että tänään vietetään YK:n lanseeraamaa järjestyksessään neljättä onnellisuuden päivää. Päivä on jäänyt paitsioon kaikkien kumisaappaanheitonpäivien, korvapuustipäivien ja peräpukamapäivien joukkoon, mutta mielestäni onnellisuuspäivän aihe poikkeaa muista ratkaisevasti: tämän kaikessa pehmeydessään helposti höttöisen aiheen ympärille koostuu koko ihmiselämä, yhteiskuntien nousu ja tuho - ja siten se on epäselvyydessäänkin yksi kovimmista olemassa olevista mittareista. Tai ainakin pitäisi olla.

Aiheelle on antiikin ajoista asti omistettu puheita, runoja, ajatelmia. Omassa suo, kuokka ja Jussi -kulttuurissamme on nojattu enemmän selkä hiessä ja veressä rakennettuun, astetta kouriintuntuvampaan onneen siinä missä Etelä-Eurooppalaiset ovat ennemmin antautuneet hetkeen ja panostaneet aistinautintojen tuottamaan euforiaan. Kuitenkin tietyt peruspilarit ovat ihmisillä samat; kun elämän jatkumoon liittyvät perusasiat, nälkä, jano, kylmä, uni ja suvunjatkumiseen liittyvät aktiviteetit on saatu hoidettua siedettävälle tasolle, alkaa onnen tavoittelu.

Onni on kuitenkin ovela, koska abstraktiudessaan se karkaa kuin se kuuluisan punaisen langan pää. Nykyajan länsimaisille ihmisille on ominaista ajatus, jossa "kaikki on oikeastaan tosi hyvin, mutta en oikein ole onnellinen." Tunnistatko ajatuksen? Että jotenkin "pitäisi" olla onnellisempi? Tai ainakin siitä pitää puhua, miksi mikään ei tunnu miltään. Vai olisiko joku asia paremmin jotenkin toisin? Tämä pohdinta vie kuitenkin usein ojasta allikkoon. Niin kauan kun henkilö ei tiedä, mitkä tekijät ovat oman onnen ratkaisevia tekijöitä, ei onnea pysty saavuttamaan. Onni katoaa kuin pieru Saharaan, jos sitä yrittää tavoitella tietämättä mitä tavoittelee.

Onnellisuustutkimukset ovat moneen kertaan osoittaneet, että esimerkiksi varallisuus ei lisää onnellisuuden määrää -tietyn tason jälkeen. Kansaomaisemmin sanottuna raha menettää merkityksensä sen jälkeen, kun sitä on tietyn verran. Absoluuttista lukua on tietenkin mahdotonta sanoa, tason määrittää jokainen itse. Perushyvin toimeentulevilla ihmisillä asiat ovatkin niin hyvin, että onnellisuuden pohtimiselle on aikaa. Ja siitä löytyykin jo yksi avain onneen: tiedostamalla oman hyväosaisuutensa voi todeta, että ainekset perusonnellisuuden rakentamiseen ovat kasassa, kaikki mahdolliset onnistua ovat siis olemassa. Esimerkiksi päivän Hesarin haastattelemat henkilöt muutamasta maailman metropolista (Helsinki (kröhöm, metropoli?), Lontoo, Köpis) totesivat melkein yhdestä suusta asuinmaansa olosuhteiden vaikuttavan onnellisuuteensa. Olisipa kysytty myös vähemmän hyväosaisilta, oltaisiin saatu hiukan perspektiiviä.

Yksi yleisemmistä syistä heittäytyä life coachingin prosessiin on onnellisuuden tavoittelu. Ihmiset tulevat eri lähtökohdista, kaikilla on erilainen tausta ja omat kokemuksensa kannettavinaan. Onnellisuuden elementit ovat kaikilla kuitenkin lähtökohtaisesti samat: mahdollisuus toteuttaa itseään, tunne oman ajan hallinnasta (itsemääräämisoikeus), tunne perusturvallisuudesta, läheiset ihmissuhteet (parisuhde, perhe, läheiset ystävät -kullekin itselle sopivalla tasolla).

Coachina olen huomannut yhdeksi kaikkein toimivimmista onnellisuuden tavoittelun työkaluista kiitollisuuspäiväkirjan pidon säännöllisesti. Siinä henkilö hiljentyy joka ilta hetkeksi ja kirjoittaa ylös asioita, jotka ovat saaneet hänet kiitolliseksi sinä päivänä. Kannustan jatkamaan päiväkirjan pitoa alkuvaikeuksista huolimatta: kiitollisuuden aiheita kun voi olla vaikea keksiä tai nimetä. Tyypillisesti ensimmäisinä päivinä ja ehkä viikkoinakin listalla on konkreettisia asioita ja ehkä itsestään selvyyksiäkin. Sille on kuitenkin syynsä: jos vuositolkulla on kuluttanut aikaa sen miettimiseen, mitä itsellä ei vielä ole, voi olla vaikeaa kääntää katsetta astetta lähemmäs ja alkaakin kuunnella sisintään: mitä minulla jo on? Oman itsen heiveröinen ääni alkaa kuitenkin vahvistua, kun sitä kuuntelee. Jossain vaiheessa kiitollisuuden aiheita alkaa huomata jo päivän aikana, huomaa pysähtyvänsä hetkeen -lyhyeenkin- ja onnellisuus on kasvanut ainakin yhden askelen verran.

Jos tarkastelet listaa laajemmista onnen avaimista (mahdollisuus toteuttaa itseään, tunne oman ajan hallinnasta (itsemääräämisoikeus?), tunne perusturvallisuudesta, läheiset ihmissuhteet (parisuhde, perhe, läheiset ystävät -kullekin itselle sopivalla tasolla) saatat huomata yhteyden vielä yhteen isompaan asiaan: arvoihin. Perusarvot ovat ihmisillä yleensä samat, niiden tärkeysjärjestys vaan vaihtelee elämäntilanteen ja taustan mukaan. Omia arvojaan tarkastelemalla pääsee siis käsiksi oman onnellisuutensa ytimeen. Mitä enemmän omien arvojensa mukaan ihmisellä on mahdollisuus elää, sitä onnellisemmaksi hän itsensä todennäköiseksi tuntee. Tunnistamalla nämä oman onnellisuutensa osatekijät ja näkemällä niiden ilmenemisen omassa elämässään, on ihmisellä käsissään onni. Onni ei siis pysy pivossa kätkemällä, vaan näkemällä ja vaalimalla.

Onnellista onnellisuuden päivää!