Tadaa! (Rumpujen pärinää ja fanfaareja) Olen jo useaan kertaan vihjaillutkin, että ensi talven ajan on tarkoitus pistää Suvia kuntoon ihan eri malliin. On siis aika julkistaa ensi kesän tavoitteet ja metodit sinne pääsemiseksi! Projekti toimitetaan yhteistyössä Kuntokeskus Huipun kanssa, jossa kopin on ottanut päävalmentaja Marko Savolainen. Suvikuntoon!-projektissa on mukana läheisesti myös Sisublogin Suvi, joten pääsette tutkailemaan treeninäkökulmia myös toisen blogin puolelta. Ah! Sitten mennään:
Ensi talven aikana kestävyyskuntoni on tarkoitus nostaa uudelle tasolle. Tähtäimessä on juoksutapahtumia 10km ja puolimaratonin matkoilla, joissa puolimaraton olisi tavoitteena taittaa aikaan 1.3x (nyt viimeisin aika tältä kesältä on 1.42). Lisäksi päämääränäni on osallistua Kuopio Triathlonilla astetta pidemmälle matkalle (uinti 1500 m, pyöräily 40 km ja juoksu 10 km). Aikamoisia tavoitteita minulle, mutta innostavia!
Yksi tavoite, joka on sinänsä välillinen mutta tärkeässä roolissa kokonaisuuden kannalta, on painonpudotus. Kävin pari viikkoa sitten Inbody-mittauksessa, jonka mukaan kehossani on 69,2 kg kannettavaa, joista 15,5 kg silkkaa rasvaa. Mietteliääksi pistää. Paitsi että mukana kannettava epämääräinen aines nostaa pidemmillä matkoilla energiankulutusta ja huonontaa hapenkäyttöä elimistössä, rassaa päätäni rehellisesti myös paino, joka on hiipinyt vuosi vuodelta koko ajan korkeampiin lukemiin. Naisille rasva oikeissa paikoissa on sinänsä hyvästä enkä missään nimessä ihan luuviuluksi itseäni haluakaan. Siinähän se temppu seisoo ja häntäänsä heiluttaa, kun kovalla työllä rakennetut lihakset on tärkeää saada säilymään mukana menossa. Mutta onhan tuossa 30 voipaketin verran tavaraa, joka ei noissa kestävyystavoitteissa minua varsinaisesti eteenpäin auta, joten eiköhän siitä vähän liikene irtoamaankin.
Olen käynyt keskusteluja valmentajan kanssa, joka on laatinut minulle harjoitusohjelman. Ensimmäinen osio kestää marraskuun loppuun asti, ja koostuu seuraavasti:
* ryhmäliikuntatunneista halusin säilyttää kuntonyrkkeilyn, kahvakuulan ja kehonpainoharjoittelun ihan mielenterveyden kannalta: näistä viikoittaiseen ohjelmaan kuuluu 1-2 h.
* salitreeniä tulee viikoittain tässä vaiheessa vain 1 (tai jos en ehdi ryhmätunneille, lisäksi toinen). Koko kroppa treenataan läpikotaisin vaihtelevilla toiminnallisilla, koko kehoa kuormittavilla harjoituksilla, jossa tähtäimenä on kestävyyskunnon nostaminen: pitkää sarjaa, lyhyitä palautuksia ja siten maltillisia painoja. Yhtä ainutta saliohjelmaa minulla siis ei ole, vaan Marko koosti minulle laajan pankin soveltuvita liikkeistä, joista koostan sopivan treenin (6-8 liikettä/treeni). Jos olen ulalla tai haahuilen, voin pyytää täsmennyksiä ;)
*kaksi tai useampia aerobisia harjoituksia, kuitenkin niin, että määrällisesti potti on vähintään 50 % koko harjoitteluajasta. Ensimmäisessä osiossa on tärkeää, että tätä tulee matalalla sykkeellä, paljon, ja lajit saavat ja on suositeltavaa vaihdella: Juoksu, uinti, pyöräily (sisällä ja ulkona), soutu, jne... Juoksua pitää kuitenkin olla viikoittain mukana lajinomaisena harjoituksena.
Tiedossa on siis tosi vaihteleva ohjelma! Oon jo ihan innolla menossa, testaillut pyöräilyn ja kävelyn sykerajoja, suunnitellut treenejä ja muuta kivaa siihen ympärille.
Koska treenimäärät ovat minulla jo nyt aikalailla samat määrällisesti (suuntaus vaan täsmentyy), kroppaa ryhdytään laittamaan pienenmpään kokoon keittiössä. Tällä viikolla pidän ruokapäiväkirjaa, jonka perusteella katsotaan nykytilaa vs. tavoitetilaa ja ryhdytään hitaasti houkuttelemaan kroppaa päästämään irti ylimääräisestä. Tämä on mielenkiintoista, ja olenkin pohdiskellut paljon viime päivinä, mitä eroa on seuraavilla asioilla:
"Laidutan 5 kg" (human doing) vs. "Olen pienempikokoinen" (human being).
Asenne, mielentila ja tavoite on oltava jälkimmäisessä, jotta tilanteesta tulee pysyvä. Tätä tulen käsittelemään coachingin näkökulmasta projektin aikana varmasti useampaankin otteeseen.
Treenin ja ruuan lisäksi kehittymisen pyhään kolmioon kuuluu olennaisena osana lepo. Palautumista seurataankin osana projektia Jamosportin mahdollistamana; eli säännöllisin väliajoin tiukemman rypistyksen ympärillä saan pitää First beat-mittareita keräämässä infoa elimistön toiminnoista ja palautumisesta. Ensimmäinen urheiluun suunnattu testi olikin nyt Kuopio Maratonin ympärillä. Siitä lisää myöhemmin. Vähänkö siistiä!
Toivon, että tämä projekti valaa uskoa ja mahdollisesti antaa tietoa ja inspiraatiota monelle meille ihan tavalliselle naiselle, jotka kamppailemme arjen kiireessä ja haasteessa, jotka eivät halua unohtaa itseään vaan ehkä kehittyäkin urheilijana, voida hyvin ja ennen kaikkea ottaa elämässään ohjat omiin käsiinsä. Jos minä pystyn, niin pystyy kuka vain muukin. Jos et itse tavoittele omia päämääriäsi, joku muu palkkaa sinut rakentamaan omiaan. Otatko ohjat? Hyppää mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa, beibi!