Leaders eat last? Kohennetun ruokavalion havaitut pikahyödyt

Terveiset junasta jostain Kuopion ja Helsingin väliseltä maaseudulta. Otsikko on suora lainaus Simon Sinekin uusimmasta kirjasta, jossa pohdiskellaan sitä, miten jotkut organisaatiot onnistuvat puhaltamaan siihen kuuluisaan yhteen hiileen ja toiset eivät. Olen matkalla Helsinkiin osallistuakseni Nordic Business Forumille, jossa Sinek on puhumassa, siksi hänen ajatuksensa on ajankohtainen. Olen odottanut tätä reissua innoissani; kerrankin pari päivää putkeen upeiden kollegojeni kanssa laatuseurassa! Lisäksi saa kunnon inspiraatiotujauksen maailman parhailta ajattelijoilta; mahtavaa!

Otsikko ja matkan tarkoitus nivoutuvat yhdeksi, sillä olen Suvikuntoon-treeni/ruokailuproggiksessani uuden haasteen edessä. Kaikki on sujunut mainiosti kotikentällä, mutta nyt kun ollaan reissun päällä, niin epäilen tilanteen olevan tämän: kyse ei ole siitä, ratkeaako homma vai ei, vaan pikemminkin missä vaiheessa näin tapahtuu. Kyse on tosin vain parin päivän reissusta, joten homma ei kaadu vaikka metsään mentäisiin rytinälläkin, mutta tähän mennessä tulokset ovat olleet niin hyviä, että viikon överiputkea ei oikein huvita aloittaa. Parin päivän vapaa hurvittelu kuitenkin sallittakoon, vai mitä ;)

Junaeväät. Kotona tehty salaatti, jossa eilistä pihviä protskuna (n. 100 g) ja rasvana avokadoa ja pikkupala halloumia, nam! Ohessa sit pala porkkanapatonkia. Aloitin eväiden syönnin jo asemalla, se on parasta junamatkassa ;)  Onko muita samanlaisia?

Uutta ruokavaliota olen noudattanut nyt noin 1,5 viikkoa. PT:n neuvot olivat yksiselitteiset: ruokaa useammin pienissä erissä, ja puuttuvaa energiaa lisätään hiilareista. Käytäntöönvienti on osoittautunut mielyttäväksi; nälkä ei kyllä todellakaan pääse tulemaan! Syön nykyisin kuusi kertaa päivässä (aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala), mikä on osoittaunut pienellä suunnittelulla ihan mahdolliseksi. Olen yrittänyt kehdata ja muistaa ottaa mukaan edes pienen välipalan myös pitkiin aamu/iltapäivän workshoppeihin tuttujen asiakkaiden luo. Hyvin on mennyt, ja aina voi suositella samaa tapaa kaikille muille osallistujille. Näinhän varmistetaan, etä jokainen osallistuja jaksaa antaa parhaansa yhteiselle tapaamiselle myös oman energiatasonsa tiimoilta.

Reilussa viikossa olen ehtinyt tehdä jo joitain havaintoja, minkä ällistykseltäni olen kyennyt:

• Kun ruokaa tulee säännöllisesti koko päivän ajan n, 3 tunnin välein, nälkä ei ehdi tulemaan, joten annoskoot ovat pienentyneet automaattisesti ilman, että olen kiinnittänyt siihen mitään aktiivista huomiota.
• Minun kohdallani hiilarilisäys oli aika mojova, mikä on tarkoittanut myös aika paljon lisää kuituja ruuan mukana. HUOM! Jos suunnittelet samaa, aloita toki lisäämällä vähitellen. Olin jokseenkin... tukossa ja maha kivuliaana melkein koko ekan viikon. Sitten ruuansulatus ilmeisesti tottui, ja olo on ollut mainio.
• Herkuttelunhimo on jäänyt kokonaan pois. Siis ihan kokonaan. Minä, joka vannoin ruokarempan alussa, että suklaata pitää saada syödä joka päivä edes pieni pala, en ole tummaan herkkuun juuri koskenut: ei vaan ole tehnyt mieli. Jotain "herkkuja" olen kyläreissulla toki syönyt, mutta mielitekoja siis ei ole ollut, olisin voinut elää ilmankin.
• Iltasyöpöttely on jäänyt pois. Melkein joka ilta joudun miettimään, että huoh, vielä pitäisi iltapala syödä. Tulee syötyä sitten ohjeen mukaan kaikkia makroja (proteeinit, hiilarit, rasvat) sisältävä pikkuannos jotain, mutta pieni.
• Vettä tulee juotua huomattavan paljon enemmän. Ilmeisesti hiilarit sitovat vettä, joten sitä tarvitaan.
• Olen alkanut hikoilla saunassa ja lenkillä. Ennen sai urheilla ihan tosissaan, että hiki tuli. Saunassa olen yleensä ollut lähinnä kuiva ja punainen.
• Juoksulenkillä on ihan kevyttä menoa. Tosin harjoitusohjelmassa on aerobista liikuntaa paljon ja matalahkolla sykkeellä, mutta silti: jalka vaan nousee kevyesti, se on pakko myöntää.
• Kirsikkana kakussa: vaikka takana on alle kaksi viikkoa ja olen syönyt mielestäni koko ajan, paino on kääntynyt laskuun :) Koska olo on mainio ja virkeä, olisin toki tyytyväinen tässä vaiheessa jo muutenkin, mutta tämä vielä lisäbonuksena. 

Miten siis on syömisen tärkeyden kanssa? Onko mukavien johtajien ja esimerkkiasemassa olevien syytä syödä viimeiseksi (jos ehtii ylipäätään?). Mitä hyvinvointiin tulee, lainaisin tässä mieluusti myös kriisiohjeistusta: "Hätätilanteessa pelasta itsesi ensin, jotta voit auttaa muita". Energinen, ruokailuistaan huolehtiva ihminen voi paremmin ja voi siten inspiroida, ohjata ja johtaa myös muita paremmin. Hän näkee mahdollisuuksia ja ratkaisuja uhkien sijaan ja tarttuu mielellään uusiin ideoihin. Syöminen on oleellinen osa työelämää ja työssäjaksamista. Pidäthän sinä huolen omasta syömisestäsi? Niin kiire ei voi olla, ettet ehdi.