Lusikka kauniiseen käteen ja syömään

Osana Suvikuntoon-projektia meille Suveille annetaan asiantuntemusta ja ohjeistusta kehityksen pyhän kolminaisuuden piiriin kuuluvissa asioissa. Hyvinvoinnin ja kehittymisen peruspilarit ovat harjoittelu, ravinto ja lepo; jos yksikin kyykkää, tulee lunta tupaan myös kahdella muulla osa-alueella. Eilen lauantaina vuorossa oli PT-tapaaminen, jossa käsiteltiin ruokailua ja ravintoa.

Pohjustukseksi me Suvit olimme pitäneet pari viikkoa sitten säntillistä ruokapäiväkirjaa, jossa kirjattiin ylös mitä syötiin ja mihin aikaan, mutta myös miten kova nälkä tuolloin vallitsi ja oliko vallassa jokin erityinen tunnetila. Myös päivän liikunnalliset aktiviteetit otettiin huomioon. Pohjustus oli kaksijakoinen jo sinällään, että se antoi PT:lle faktaa ruokailujemme analysointiin ja kehitysvinkkien laatimiseen juuri meille sopivasti (kummallekin siis erikseen, mutta yhteneväistä löytyi), lisäksi tuli itsekin havahduttua omiin syömisiinsä.

Hyvinvoinnin ja kehittymisen peruspilarit ovat harjoittelu, ravinto ja lepo; jos yksikin kyykkää, tulee lunta tupaan myös kahdella muulla osa-alueella.

Tapaamisen aluksi käytiin läpi yleisiä asioita liikunnallisen ihmisen ravinnosta sekä yleisellä tasolla makroravintoaineista (protskut, hiilarit ja rasvat). Myös ruokailujen rytmittäminen käytiin läpi, ja keskusteltiin näiden osa-alueiden näkymisestä nykyelämässämme (ensimmäinen auts).

Sitten mentiin ruokapäiväkirjoihin ja perattiin ne läpi. Mitä hyvää, mitä kehitettävää. Paljonko ja mitä ravintoaineita on kerääntynyt. Onko energiaa ylipäätään tarpeeksi (auts, auts ja auts).

Alijäämäenergia aiheuttaa vääjäämättömän rasvaprosentin kasvun

Meidän molempien syömisissä näkyi samanlaisia kehityskohteita. Suvi kertoo varmasti itse Sisublogin puolella, minä keskityn omaan osuuteeni. Nyt kävi nimittäin sitten niin, että mitä ilmeisemmin olen langennut samaan alisyömisen ansaan, kun niin monet kanssasisaret ennen minua. Protskut ja rasvat olivat kohdallani aika hyvällä tolalla, mutta parhaankin päivän energiamäärä (jona päivänä minusta tuntui lähtökohtaisesti, että olin syönyt koko ajan ja varmaan kamalasti liikaa) oli pahasti alijäämäinen. Hiilareita ja niiden mukanaantuomaa energiaa uupui ihan jäätävä määrä!

Tilanne on siis tämä: treenaan määrällisesti ihan kohtuupaljon alienergialla, jolloin kroppa on tottunut pitämään kaikesta energiasta kiinni kynsin hampain. Sitten kun energiaa joinain päivinä tulee edes lähelle tarvittava määrä tai sen yli, kehoparka täräyttää kaiken suoraan kankkuihin ja jenkkiksiin pahan päivän varalle. Näin siis negatiivinen oravanpyörä pyörii: rasvaprosentti kohoaa kuukausi kuukauden jälkeen hitaasti ja vääjäämättömästi.

Nyt olen joitain kuukausia sitten aktiivisesti vapauttanut syömistäni (ei kieltoja, ei rajoituksia, mittarina ruoka-aineiden sopivuudelle on lähtökohtaisesti oma olo), en ole tietoisesti välttänytkään hiilareita; en vaan muista syödä niitä vuosien karppaus/paleo/rajoituskierteen peruilta. Tähän asiaan liittyy siis suurin skarppaus. Kun saan hiilaria kehoon energianlähteeksi, saan tehoja treeniin ja keho voi säästää tärkeät, kukkarollekin kalliimmat protskut rakennusaineeksi. Tällöin alienergiaa ei paikata lihaksista purettavilla protskuilla.

Ruokarytmistä roihua rasvanpolttoon 

Toinen kehityskohde löytyi ateriarytmistä. esimerkkipäivinä olin oikein muistanut iltapäivän välipalan, mutta silti ateriavälit ja niiden myötä nälkä meinasivat venyä, mikä taas aiheuttaa liian isoja annoskokoja --> täyttä mahaa --> insuliinipiikkiä --> hetken päästä välikuolemaa. Kuulostaako tutulta? Niin minustakin. Kuinkahan monta kertaa olen noin klo 13 ollut kyseenalaistamassa jokaisen homman (paitsi päiväunien) mielekkyyttä? Vastauksena haasteeseen Marko ohjeisti varautumaan aamupäivään pienellä välipalalla (ja herranjestas, kun katsottiin Finellin avulla esimerkkitapauksia, niin ei se niin kovin pieneltä minusta vaikuttanut...). Ruokailun rytmittämiseksi kaavailtiin seuraavaa raamitusta:

•  aamiainen klo 6-7
•  aamupäivän välipala klo 9-10
• lounas klo 11-13
• iltapäivän välipala klo 14-15
• päivällinen klo 17-19
• iltapala klo 20-22

Treenin paikka sitten vaikuttaa vähän järjestykseen siinä mielessä, että isompi ruoka olisi hyvä tulla treenin jälkeen. Tämä toimii itselläni, mutta jollakin toki isompi eväs ennen treeniä antaa enemmän voimia. Ehkä näin esimerkiksi kuntosalihommissa? Juostessa ainakin kaikki sulamaton ylimääräinen vaikeuttaa hengiystä ja siten menoa. 

Jotenkin meillä naisilla on niin iskostettu mieliharha päässämme, että aina pitäisi vaan syödä vähemmän ja vähemmän. Miksi hitossa? 

Mieleni avartui kyllä taas aikamoisin harppauksin, kun asioita käytiin läpi tosi perusteellisesti ja keskustellen. Markolla oli hyvät perustelut valmiina kysymyksiimme, joten epätietoisena ei tarvinnut tapaamisesta lähteä. Itse asiassa mielessä oli leveä hymy, kun ajattelin, miten paljon saa jatkossa syödä!! Jotenkin meillä naisilla on niin iskostettu mieliharha päässämme, että aina pitäisi vaan syödä vähemmän ja vähemmän. Miksi hitossa? Yksi parhaista ystävistäni on opetellut syömään kunnolla erinomaisin tuloksin ja yrittänyt iskostaa syömisen ilosanomaa meihin muihinkin. Taidan liittyä kuoroon :)

Marko kertoi myös etukäteen varoittavan ja samaan aikaan kannustavan asiakastarinan siitä, mitä saattaa olla odotettavissa, kun energiamäärää nyt lisätään tarpeelliselle tasolle. Luultavasti paino lähtee ensin nousuun, koska kroppa toimii vielä niinkuin se on tottunut: ylijäämä pistetään kankkuihin, koska eihän sitä tiedä milloin kitkuttelu taas alkaa (kuka jojo-laihduttaja tunnistaa itsensä?!). Pariin viikkoon ei siis ole vaa'alle asiaa, mikäli asia ahdistaa. Täytyy vaan olla luottavainen ja antaa keholle aikaa yllättyä iloisesti: todeta, että energiaa tulee kyllä tasaiseen, saa sitä käyttääkin. Sitten alkaa treeni kulkea ja rasva palaa, kun energiataso pidetään vakaana aivan pienen himpun verran alle tarpeellisen 0-tason. 

Mikä toi minut tähän tilaan, ei vie minua tavoitteeseen.

Painon nousu alkuun kuulostaa juuri siltä, mikä saisi minut ilman tätä tiimiryhmää kavahtamaan kannoillani ja välttämään hiilareita kuin itse paholaista konsanaan. Koska olen tässä julkisesti mukana ja etenkin koska olen epäonnekkaasti räpeltänyt keskenäni jo aikani painon vaan noustessa, on syytä luottaa PT:n ammattitaitoon.  Mikä toi minut tähän tilaan, ei vie minua tavoitteeseen. I've done that and been here. Eli nyt kokeillaan jotain uutta. Eli lusikka kauniiseen käteen ja syömään. Ja kohta taas uudelleen.