Tiistai olikin aikamoinen päivä liikunnan suhteen. aamulla piti mennä ihan vaan leikkimään tatamille lasten kanssa. mutta vahingossa tuli järkyttävä hiki. Neiti kolmevee on kyllä mainio keksimään uusia muuveja kehonpainoharjoitteluun ja uusia käyttötarkoituksia tatamilta löytyvälle välineistölle. Eilen laitettiin spotifysta soimaan neidin lempibiisit (Barbie girl, Risto Räppääjiä, Isaac Elliot ja Robin) ja annettiin mennä ihan täysii: no hikihän siinä tuli, huh huh!
Illalla oli taas kolmisen tuntia silkkaa euforiaa: pyöräiltiin ensin serkun kanssa kotoa Päivärantaan, sitten polkujuoksu Puijonsarven jylhissä maisemissa ja lopulta vielä reipas pyöräily kotiin. Note to self: tällaisina päivinä salaattilounas ei ole vaihtoehto! Puijonsarven maasto oli muuten aika vaikeaa osittain, sen huomasi mm. hiljaisesta porukasta :D Mieli tyhjentyi tehokkaasti, kun sai kieli keskellä suuta tarkkailla seuraavia jalansijoja. Mukana oli taas varmaan nelisenkymmentä juoksijaa, joista iso osa uusia. Miten riemukasta! Ja joka kerta kuulee (itikan ininän läpi) suoria toiveita: tätä lisää, ihan mahtavaa, olo on taivaallinen. Ja mikäs ettei ollessa, niin korkealla juostiin että melkein olisi voinut taivasta koskettaakin. Ja kun Hannun ja Aapon ohjeiden mukaan pyrkii juoksemaan maaston "ylemmällä tasolla" (eli siis ei monttujen kautta, vaan ponnistaen kiviltä ja kannoilta seuraaville korkeammille kohdille) hippulat vinkuen, tuntuu kuin voisi lentää aina pari askelta (jostain syystä sileällä ei tunnu yhtään lentävältä, vaikka juoksisi kuinka kovaa omasta mielestään).
Manasin muutamaan otteeseen mielessäni uskollisia paljasjalkakenkiäni; tuollaisessa maastossa ja vähän märän niljakkaalla pinnalla eivät tosiaankaan ole parhaat mahdolliset, vaikka muuten niistä tykkäänkin. Poluilla tuntuu myös välillä, että ehkä saattaisi tarvita hiukan enemmän tukea jalkapohjalle, nimittäin kiviltä ja juurilta ponnistaessa oikeassa jalkapohjassa holvikaaren alla vihlaisee välillä ikävästi. Hieroja sanoi, että saattaapi olla tulehdustila ja ylirasitustila aluillaan, mutta lopetin sellaiset puheet alkuunsa. Anna ratkaisuja kiitos, lepo ei ole mikään vaihtoehto nyt, kun viimein olen saanut treenata terveenä ja ilman jalkavaivoja jo näin pitkään! Kylmää kuulemma, ja tulehduskipuvoidetta yöksi. Eli näillä mennään, ja onnekseni jalkapohja ei muuten kipuile laisinkaan, ihan yksittäisiä vihlaisuja vaan. Tikut ristiin, ettei tilanne ota kipinää. Lisäksi lienee syytä tosimielellä katsastaa uusia polkujuoksuun soveltuvia kenkiä. Tunnin lopuksi saatiinkiin hypistellä muutamia vaihtoehtoja, joita markkinat tarjoavat.
Kiitos taas Hannulle wöörkshopista, oli ihanaa. Ja Aapolle kiitos upeista polkujuoksukuvista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa, beibi!