Kesän bucket list ja paluu puntille

Blogeissa vilahteli alkukesästä bucket list-tyyppisiä postauksia, jossa tyypit listasivat mitä kaikkea kesän aikana pitää saada tehtyä. Innostuin tietysti miettimään omaani, mutta kun olen vähän hidas tarttumaan näihin trendeihin, niin ajauduin kirjoittamaan listaa vasta nyt. Siitä tuli hieno:

HIKOILE JA RAKASTA.

Lainaan tässä häpeilemättä Kukka Laaksoa, koska mimmillä on mielestäni hyvät teesit elämän suhteen. "Pölli tästä"  kehottaa myös markkinointiguruksi itsensä määritellyt Jari Parantainenkin. Miksipä pyörää pitäisikään keksiä uudelleen, jos näet jotain käyttökelpoista, niin siitä on hyvä rustata itselleen sopiva versio. Siksihän esimerkiksi aforismit ovat olemassa.

Päivän saliin kuului roikkumista ja vatsoja: siitä vaan jalat suorana 90 asteen kulmaan niin kauan kuin jaksaa roikkua. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

Olen ryhrynyt toteuttamaan listaa nyt kesälomalla kaikella antaumuksella. Viime aikoina sali onkin kutsunut yhä tiuhempaan -ja vielä tarkennettuna puntit ovat huudelleet entistä enemmän. Ja pitäähän sitä antaa kropalle mitä se pyytää! Olen aiheesta vähän hämmentynyt, mutta eittämättä iloinen.

Ihan peruspuntti x-jakoisella ohjelmalla ei vieläkään inspiroi, mutta isot liikkeet, koko kehoa rasittavat toiminnalliset harjoitukset painojen kanssa sekä erilaisia taitoja vaativat viritykset kiinnostavat. Yleensä yhdistän salitreeniin jonkun aerobisen harjoitteen (olen ihan ihastunut yhdistelmätreeneihin), tänäänkin esim. pyöräilin kevyesti 8 km ja sitten kävin kunnon salin ja lopuksi vielä rullailin pyörällä parisen kilsaa loppuverryttelyksi.

Olennainen jäi pois kuvasta: lapojen aktivointia roikkuen. 

Tällä hetkellä minulla ei (vielä) ole tämäntyyppiseen saliharjoitteluun varsinaista ohjelmaa, mutta olen yhdistellyt parhaimpia paloja viime talvisesta punttipainotteisesta sekä tämän kevään kehonpainolla tehtävästä ohjelmasta. En kuitenkaan koskaan tee kahta täysin samanlaista harjoitusta, vaan olen todennut inspiraation säilyvän paremmin, kun harjoitusta aina muuntelee vähän tunnelman ja kropan vaatimusten mukaan. Yleensä pääpaino on alakropassa, keskivartalossa tai yläkropassa, mutta kuitenkin niin, että koko keho kuormittuu joka harjoituksessa -siitä pitävät koko kehon toiminnalliset harjoitukset huolen!

Teen pääasiassa pitkiä sarjoja 12-15 toistoa vähintään) tai aikaa (1-2 min toistoja) sekä supersarjoja (liikesarjat peräkkäin ja vasta sen jälkeen tauko), jolloin hiki pysyy mukavasti yllä ja syke koholla. Leijonat nukahtaa-fiilikseen pääsee hyvin sitten tauoilla... joskaan kauhean pitkiä palautuksia en malta kovankaan rypistyksen jälkeen pitää. Aikaisempi mielikuvani salilla istuskelijoista pitää näköjään tiukasti pintansa :)

Vähän vauhtia ja keinuttelua. 

Olen pohdiskellut saliohjelman tarpeellisuutta ja käynyt lueskemassa eri blogeista, miten tyypit toimivat. Olen tullut siihen tulokseen, että saliohjelmaa tarvitaan ja ei tarvita. Viime talvena tarvitsin, ehdottomasti. Oli tärkeää opetella PT:n avustuksella oikeat ja turvalliset tavat tehdä liikkeitä ja päästä salilla käymisen rutiiniin kiinni. Siihen tarvitaan ohjelmaa, jonka voi tehdä aivot narikassa. Suorittaa vaan, tehdä sen penteleen treenin ja tähdätä mielessään sen jälkeiseen lämpimään suihkuun ja  herkulliseen ateriaan. Siinäkään ei ole mitään pahaa, tuleepahan tehtyä.

Lopuksi vähän käsilläseisontoja ja kärrynpyöriä. 

MUTTA silloin, kun inspiraatiota ja mielikuvitusta riittää ja ajatus on jälkeisten toimenpiteiden (= välillinen palkinto) sijaan itse treenissä (=treeni itsessään on se haluttu asia, välitön palkinto), saliohjelma ei ole mielestäni välttämätön. Nyt kun inspistä on, kokeilen mielelläni tehdä samasta harjoituksesta hiukan eri versioita, vääntää kroppaa erilaisille kiemuroille tai kokeilla jotain vaikeampaa/raskaampaa liikettä. Jos jossakin vaiheessa tavoitteena olikin tahkota se ohjelma läpi, nyt tuntuu että aika vaan hujahtaa ja vieläkin tekisi mieli kokeilla jotain uutta liikettä. Ihana tilanne, oikein herkuttelen sillä fiiliksellä, kun huomaa, että haluaa rasittaa kehoa vielä lisää -ja että se vastaa haasteeseen mukisematta. Minä sydän urheilu.