Viikon 29 treenit ja Joroisten triathlonturistimatka

Rakas treenipäiväkirja,

Kulunut viikko on ollut treenien suhteen aivan pyllystä. Vasta tämänpäiväinen aamulenkki käänsi kelkan, joka on saanut minut erittäin syvällisesti pohdiskelemaan sitä, miksi luontoäiti on tarkoittanut naisen (ja hänen lähipiirinsä) kärvistelemään noin viikon ajan kuukaudesta mielipahasta vääristyneenä, turvonneena, vihamiehenä vaa'an ja vatsan kanssa ja joka ainut kerta mikään ei suju ja olevinaan ilman mitään syytä. Sitten aivan puskista, syy kaikelle selviää ja kaikki alkaa taas mennä kuin Strömsössä. Usein pitää alkaa siivoamaan ja käymään kauheasti urheilemassa. Tiedättehän naiset, mistä puhun? Ensimmäisenä menkkapäivänä sitä näkee taas väreissä ja huomaa, ettei perhe, maailma ja etenkään mies niin toivottomia tapauksia olekaan. Kunnes taas. Onko täällä muita? Onko hyviä vinkkejä, miten sopu maailman kanssa säilyisi eikä vaaka lähtisi vääjäämättömään lentoon kohti seinää?

No, tämän viikon olin reissun takia suunnitellut palautusviikoksi muutenkin, joten liikunnan suhteen vedin matalalennolla.

ma: Salitreeni. Aivan hanurista, meni ihan leikkimiseksi. Takana tosi kiva ja kova treeniviikko, johtuisiko siitä? Kävin myös salilla eri aikaan kuin normaalisti ja ilman järkevää ohjelmaa mielessä. Liikaa tuttuja ja liian kiva oli rupatella. Tuli hiki, kai, mutta mitään hyötyä tuosta pelleilystä ei liene ollut.

ti: Autossa istumista.

" A moment on the lips, forever on the hips". 

Kyllä. Laatukonsultti on samaa mieltä. 

ke: Kevyt juoksulenkki noin 40 min. Kaverin kanssa höpötellessä tuo meni "pitää pystyä puhumaan"-alueella, mutta teki hyvää Muumimamman munkkien jälkeen. Lisäksi koko päivä käveleskelyä ensin muumimaailmassa ja sitten Naantalissa.

Pienin määrä ostaa näitä oli 10 kpl. WTF?! Söin 1,5, olo oli silti huono.

to: Kaupunkihengailua ja autossa istumista.

Naantalin vanhasta kaupungista. Muru alkoi vaineksia taloa täältä. Just.

pe: Autossa istumista, karkin syöntiä. Mies meni salille, maailma alkoi taistella kaikin voimin juoksulenkkiäni vastaan. Päädyin roikkumaan puistossa rekistä ja tekemään banaanipunnerruksia ja vatsalihaksia.

la: Palautusviikko MY ASS! Pää alkoi hajota ja tarkoitus oli käydä ennen Joroisten reissua juoksemassa, mutta lastenhoitokuvioiden myötä aika kävi juoksulenkille niukaksi. Tein siis keittiössä hillittömän tabata-HIIT-treenin. 5x30s kyykkyyn-ylös-hyppyjä, 5x30s burbees, 5x30s linkkuveitset, 6x30s kylkiliikkeet (kylkilankkuun, päällimmäinen jalka ylös, hitaasti eteen-ylös-taake-eteen ja sitten uudestaan kunnes aika loppuu). Välissä 30 s palautukset. Nopea treeni, tuli oikein kunnon hiki ja päänsisäinen tuska helpotti vähän.

Tabata. Hiki lentää, taatusti!

Lisäksi illalla reipasta hikitanssia Albassa tyttöjen illan tiimellyksessä. Join vain pari, nekin ennen ysiä ja loppuillan vettä. klo 12 kotiin. Huippuhauska ilta, mutta halusin olla aamulla juoksukunnossa.

su: Viimein juoksemaan! Serkun kanssa lähdettiin kympille, mutta vetäistiinkin 17 km keskivauhdilla 6min/km. Kulutus 1200 kcal. Meni tosi kepoisasti, olen tosi tyytyväinen. Ei mitään hätää Kuopion puolikkaalle!

Puijonsarven maisemia. Kyllä täällä kelpaa juoksennella, ja on muuten mäkiä!

Joroisten reissu

Muutama sananen tästä: oltiin Joroisten triathlonilla turisteina ekaa kertaa. Mukana oli Muru ja kuopus, sekä sporttipuudelit, sillä eräs pennunvaraaja oli tulossa Lappeenrannasta Joroisiin, ja katsoimme tutustumishetken Lillakoiraan onnistuvan samalla. Heh, se on kumma miten nykyisin laatuaika oman Murunkin kanssa pyörii urheilun ympärillä: kun saadaan omaa aikaa niin suunnataan monesti joko urheilemaan, ulkoilemaan tai seuraamaan muiden urheilua :) Aika ihanaa, mielestäni.

Murun kanssa kisaturistina Joroisissa. Jea we had fun!

Turistin näkökulmasta Joroisten systeemit toimivat hyvin, joskin ruokatarjonta kisa-alueella oli aika surkeaa. Ainakaan me emme harmiksemme löytäneet kuin pyttipannua ja suolaisia muikkuja, jotka olivat lisäksi aika kaamean hintaisia laatuun nähden. Urheilutapahtumassa toivoisi, että tarjolla olisi omasta hyvinvoinnistaan välittäville suht terveellistä/soveliasta ruokaa. Vai emmekö vaan löytäneet? No se siitä, seuraavan kerran tiedämme varata paremmat omat eväät.

Itseäni kiinnosti seurata itse kisaa omia koitoksia silmällä pitäen, sekä tietysti olla kannustamassa tuttuja kisaajia. Tyypit ovat ihan huikeita, tuosta vaan vetivät puolimatkan! Mikä sinnikkyys ja sisu, vau! Seurasin mielenkiinnolla etenkin vaihtopisteitä, eli miten uinnista vaihdetaan pyöräilyyn ja pyöräilystä juoksuun. Aika sutjakasti kilpailijat vaihdot hoitivat, vain muutaman näin hortoilevan pää pyörällä etsimässä itseään ja välineitään.

Vielä tällä puolen aitaa, mutta ensi vuonna ehkä toikkaroimassa tuolla toisella puolella?

Sää suosi koko päivän ja urheilukisan seuraaminen sai omatkin energiatasot nousemaan sfääreihin. Tänä vuonna olin vielä aidan tällä puolen, mutta ensi vuonna.... Pitäisikö? Riittäisivätköhän rahkeet Joroisiin? Alkoi kyllä kutkutella!