lauantai 25. heinäkuuta 2015

Sisäinen Martta heräsi hetkeksi

Suuressa viisaudessani pysähdyin, mietin ja lopulta päädyin kapinoimaan sukupolvien mittaisen naisten ketjun toimintaa vastaan. Syntyneen toiminnan avulla säästin itseni talvella vääjäämättömästi uhkaavalta hermoromahdukselta, parisuhdekriisiltä ja kaappien tilaongelmalta. Kokemukseni mukaan pysähtyminen miettimään ei ole toistaiseksi aiheuttanut mitään harmia. Pitäisikö kokeilla useammin?

Kokemukseni mukaan mikään ei rasita parisuhdetta ja omaa sekä mieheni henkilökohtaista mielenrauhaa niin paljon, kuin kevättalvella joka paikasta pursuavat tyhjät pakasterasiat. Onko muita hamstereita, joita tämä sama asia mietityttää? Säilöminen on kirjattu meidän naisten geeneihin niin voimakkaasti, että kesän kääntyessä kypsemmälle puolelleen pakkaset alkavat täyttyä marjoista, sienistä ja muista luonnonantimista. Koska säästäväisyys on hyve ja pakastin mahdollistaa jokamiehen oikeuksien täysimittaisen hyödyntämisen (vaikka jokanaisen oikeudet toteutettaisiinkin lähinnä torin marjakojulla asioimalla).

Osta mansikat. Puritaanisimmat käyvät itsepoimimassa, mutta nuoruuden kesätyöt mansikanpoimijana ovat ilmeisesti vielä liian tuoreessa muistissa. 

Syö niin paljon kuin napa vetää. Juokse koko seuraava yö vessassa.


Keittiön kaapit ovat muutenkin jo täydenlivakat, joten niille on parempaakin käyttöä, kuin säilöä rumia, loputtomia pinoja (olisivatkin pinoissa, meillä tuppaavat olemaan tehottomissa kasoissa) muovipurnukoita.

Siivoa mansikat suoraan hyvään pakastepussiin. Pilko muutamaan osaan, jotta käyttö jatkossa helpottuu. Kokonaiset isot mansikat kun ovat jäisenä vähän kenkkuja.

Täytä pussi sopivasti, vähän reilut puolet. Sen jälkeen sulje pussi melkein, purista hellästi kaikki ilmat pois ja sulje pussi. Asettele marjat litteäksi (tämän vuoksi puolilleen!) pussiin ja laita pakkaseen. 

Pakastinlokero vetää uskomattoman määrän marjoja näin pakattuna ja pakastuminen on ohuena kerroksena nopeaa, mikä takaa vitamiinien säilymisen. Sisäinen marttani hurraa!


Mitä viittaukseen parisuhdekriisistä tulee, muovipurkkien määrä tuntuu olevan viimeinen seikka muutoissa ja keittiöissä, joita muuten niin rauhallinen Muruseni käsittää.

Mutta onneksi on IKEA, tuo kätevien ratkaisujen tyyssija, joka auttaa ratkomaan perheiden pulmia siinä missä Martatkin. Eli kunnollisia pakastepusseja kehiin ja hommiin. Muoviset pakasterasiat, te olette historiaa!

Ihanaa säilömistä kaikille! Päivän Hesari muuten vinkkaa menemään metsään, mustikkasato alkaa olla hyvällä mallilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna palaa, beibi!