Liikunnallinen päiväni 3/5

Ja taas liikuntakuvia, tämä on siis perjantai. Torstain totaalisen hyytymisen takia päätin pitää lepopäivän, vaikka olin ajatellut yläkroppatreeniä. Kutsuin hiilarit lisäksi lautaselle, huomasin, että olin taas unohtanut niitä syödä tarpeeksi. Riisikakkua, banskua ja bataattia löytyi annoksista... mutta myös hiilareita seuraa mulla sellainen ärsyttävä lieveilmiö, kuin sokerihimo. Illalla oli siinä tilassa, että olisin voinut syödä kaapeista karmit ja lapsen kaulanauhasta helmet, mutta onneksi kotona ei ollut mitään sokerivarantoja.

...Ennen kuin... Miehenpentele lähti kattilapopparimieliteossaan kauppaan ja tuli takaisin sipsipussin, dipin, karkkipussin ja juuston kanssa. Tarina ei edes kerro, mahtoiko ostaa niitä poppareita mitä meni hakemaan, koska kahlitsin itseni rautaketjuilla tosi kauas herkuista, otin ison kupillisen teetä ja hunajaa, ja päätin kirjoittaa päiväkirjaa niin kauan, että mieliteot menevät ohi. No päädyin sitten lopulta nukkumaan, koska eivät menneet. Todella ärsyttää, tästä syystä hiilarien pupellus ärsyttää ihan sikana, mutta ymmärränhän minä miksi se kroppa sitä tarvitsee...aika kovaa treeniä vedän kuitenkin sen viitisen kertaa viikossa + normiliikunnat päälle.

Olin pikkumimmien kanssa aamulla puistossa, kun pahaa (tai hyvää-) aavistamatta silmäni avautuivat ja huomasin tämmöisten lenkuroiden yhdennäköisyyden TRX-nauhojen kanssa. Noh, tuli siinä sitten pikkuisen kokeiltua.... Soutua ja taljasysteemejä, lankkuja, punnerruksia. Sitten näin rekin ja aloin siinä tasapainoilla, että tulipa selkä- ja keskivartalotreeni siinä sitten. Reipas puoli tuntia vierähti, eikä niin kovassa pakkasessa kauhea hikikään tullut. Seuraavana päivänä, eli tänään, sitten vaan huomasin vaikutukset: käsivarret varsinkin olivat aivan älyttömän järkyttyneet ja moittivat minua vakavasti moisesta kylmiltään alkaneesta äkkiliikunnasta. MUTTA täten todistin itselleni ja muille, että lapset eivät ole mikään syy liikkumattomuudelle. Korkeintaan tekosyy. Ne epelithän itse liikkuvat ihan koko ajan, miksi ei sitten heidän seurassaan oleva aikuinen??

Alan myös huomata, että Suomen talvessa ihminen tarvitsee useampia talvipäällysvaatteita. alan jo itsekin luulla, että olen ottanut nämä kaikki ulkokuvat samana päivänä.

Päivällä meillä oli Fannyn kanssa tylsää, joten aloimme toteuttaa salaista huippuharrastustani kotikreisibailausta (joka siis ei ole enää tämän jälkeen kovin salainen). Vauva antoi hyvän vähän alle kymppikilon lisäpainon hetkutuksiin ja twerkkauksiin. Harrastus edellyttää, että koti on tyhjä, sitten vaan spotify tulille ja fiilistelemään. Suosittelen, aika vapauttavaa. Toisin kuin aamulla pakkasessa, tässä tuli kyllä hiki. Reilu puoli tuntia tässäkin tuli huhkittua, sitten muu perhe saapui kotiin ja esitin leikittäväni vauvaa lattialla, niin kuin kunnon äidin kuuluukin.

Kun lapset saatiin nukkumaan kasilta (tämä kuulostaa aina hirmuiselta voitolta, mutta oikeasti, mitä lapsiin tulee, minä sydän rutiinit. Näin ollen jälkikasvu on nakutettuna kasilta nukkumassa ja ah autuasta rauhaa on aamuun asti useimmiten), koitti odotettu hetki: napit korviin ja koirien kanssa rivakalle kävelylenkille. Melkein 45 minsaa reippailtiin, kunnes mies soitti, että "vauva vaan huutaa, mitä teen" ja minulta loppui juuri silloin taktisesti akku (syytin pakkasta). Mitä lie mies tehnytkään, sillä kun saavuin kotiin, oli hiljaista ja rauhallista.