Luova harjoitus: kulinaari-iloittelu

Ruoka olkoon lääkkeesi, sanoi viisas Hippokrates aikoinaan. (Nykyisen vallalla olevan markkinataloudellisen tietämyksen mukaan tosin sanonta taitaa kuulua "lääke olkoon lääkkeesi"). Olen itse elävä esimerkki siitä, miten ruokavaliolla voi korjata epätoivoiselta tuntuvia asioita, ja Alku-valmennuksen yhteisössä eläviä esimerkkejä piisaa vaikka kuinka paljon. Ruoka olkoon siis lääkkeemme ja hyvinvointimme lähde. Minulle siihen kuuluu muutakin, kuin protskuja, hiilareita ja rasvaa.

Ruoka on minulle ilon lähde ja rakkaudella tehty ruoka on aina herkullisempaa (tästä syystä mummojen ruuat maistuvat niin mielettömän hyviltä, olen vakuuttunut). "Äitien tekemää ruokaa" on mielestäni nokkela, mutta kontekstissaan karmaiseva hokema: äidin ruoka jos mikä muokkaa lasten makutottumuksia ja käsityksiä ravinnosta. Tässä "äitien tekemässä ruuassa" ei ainakaan ainesosaluetteloiden perusteella ole mukana teelusikallistakaan rakkautta. Mutta tämä on taas ihan toinen tarina kerrottavaksi...

Tänään ajattelin nimittäin ylistää hieman kulinaarista ilottelua. Asia liittyy läheisesti ruokavalioon ja rakkauteen... ja myös omaan naisena olemiseeni. Jumalatar-postauksessa kerroin naiseuden käskyistä, joista yhdessä kannustetaan säännölliseen luovaan harjoitukseen (mitä se kenellekin on). Minulle yksi mieluisimmasta (yksin kotona tapahtuvan kreisibailauksen lisäksi) ruuanlaitto ja etenkin leivonta!

Alku-ryhmässä moni on kokenut mahdotonta luopumisen tuskaa juuri leivontaan liittyen. Mutta hoi! Raakaleivonta on mainittu! Viljaton leivonta ihan uuninkin kanssa on aivan mahdollista, kun käyttää mantelijauhoja ja kookosjauhoja, sokerin tilalla vaikkapa hunajaa tai taatelia sekä banaania jne. Kaikki on mahdollista, ja mikä ilo siitä syntyykään, kun pääsee opettelemaan uutta! Tämä liittyy osittain eiliseen postaukseen uskaltamisesta... mikä on pahinta, mitä uutta leivontatapaa opetellessa voi käydä? No, leipomus voi tietysti läsähtää, mutta ei se niin kovin vaarallista ole :) (hyvältä se massa maistuu siitä kulhosta nuoltunakin... nimim. kokeiltu on.). Aivot tykkäävät, kun kokeilee ja opettelee uutta. Ja hitunen rakkautta ainesosana kuuluu kaikkiin ruokavalioihin!


Me ollaan otettu siskon kanssa tavaksi leipoa raakakakkuja yhdessä aina kun tavataan. Nyt seuraavana proggiksena on leipoa läpi Virpi Mikkosen uusi Kiitos hyvää -kirja, jonka ostin hänelle joululahjaksi (siskolle siis, Virpillä lienee kirjojaan omasta takaa). Itselleni taas hankin  Karita Tykän Raakaa ja makeaa-opuksen. Matkaan kyllä pääsee ilman kirjojakin, esimerkiksi vanelja.com sekä wellberries.com sisältävät äimistyttävän hyviä ja helppoja reseptejä leivontaan, joka tekee hyvää niin kropalle kuin mielellekin.

Yllä viime kesän tekeleitä siskokullan kanssa. Leivontako muka mahdotonta tällä ruokafilosofialla?

Alla suuntaa antava ohje tämän päivän jälkkäriin, meillä tästä tuli noin 3 annosta, mutta koskapa raakasuklaa on aika tujua, ei suurempaa annosta tunnu tarvitsevankaan. Ei varsinaisesti leivontaa, mutta niin hyvää, että lapsi nuoli kuppinsa ja mieskin söi mukisematta. Ajattelin, että jos nuo kaksi makumaisteria tykkäävät, niin joku muukin voisi ilahtua ja inspiroitua.

Raakasuklaa-lakritsivanukas
5 reilua rkl chia-siemeniä
4 dl mantelimaitoa
1 banaani
2 kukkurallista rkl raakakaakaojauhetta
1 kukkurallinen rkl lakritsijauhetta
1 reilu rkl hunajaa
1 reilu rkl kookosöljyä
koristeeksi kaikenlaisia hilppeitä, minä laitoin mantelilastuja ja puolukoita

Liota chiasiemeniä mantelimaidossa noin vartti. Lisää kaikki ainekset blenderiin ja surauta (tai suristele sauvasekoittimella sekaisin). Anna seistä viileässä noin vartti-puoli tuntia (chia jatkaa geeliytymistään ja samoin kookosöljy tuo lisää vanukasmaisuutta), laita kulhoihin ja koristele nautiskeltavaksi. Voiko olla helpompaa?

Kun lusikoitava loppu, piti kuulemma tarkastaa kuppi, ettei jää "suklaamaukasta" yhtään hukkaan, sanoi neiti kaksvee.

PS. Raakakakkuasioista tulee jatkossa varmasti lisää juttuja, kivoja asioita on nimittäin suunnittelussa ja tapahtumassa sen asian tiimoilta. <3