Pumped up kicks

Oi ilo ja onni tätä edistymistä tässä liikunnan riemullisessa maailmassa! Eipä riitä, että joulusaunassa löysin käsivarrestani ihan tunnistettavan lihaksen (habassa on nimittäin papua, kuulkaas!) mutta tänään tunsin ensimmäisen kerran pumpin. Siis mun järjenkäytön mukaan ei lihaksia --> ei pumppia. Joten lihas <3 treeni=pumppi. Hahaa, mikä tunne!

Tämä historiallinen hetki oli seurausta seuraavasta tapahtumien ketjusta: Olin tehnyt alkulämppärit (ensin juoksumatolla ja lisäksi crosstrainerissa, jossa minulle tosin tulee tosi tyhmä olo. Jalat ja kädet viuhtovat päättömästi, todella salipirkkomaista) ja penkin (miten saakelisti se tanko ja pari hassua donitsia voi painaa?!?) sekä pystypunnerruksen. Ja sitten, tadaa, se tapahtui: tein supersarjana dipit ja haukkarit, ja tauon aikana wutuuuum! Veri syöksyi käsivarsiin ja ymmärsin taas vähän enemmän. Tunsin itseni saliviisaaksi.

Belfie tämäkin? Kohde ja väline.

No asiasta kukkaruukkuun, treeni tuntuu nyt ottavan mainiosti. Siihen on suorastaan tullut himo! Kun kotona oleminen on semmoista pyöritystä ja "kato äitikatokato äitiäitiäiti"ä, niin salilla käynti on ihan oma pikku hetki... ja jotenkin henkisesti helppo perustella myös itselleni, sille joka yrittää vielä pienellä äänellä piipittää, miten itsekästä on ottaa omaa aikaa... Annan sille tyypille piut paut. Olen äiti joo, mutta olen myös minä. Ja jos näen itseni urheilullisena, mutta käytäntö ja peilikuva ei siltä vaikuta, niin asiaanhan on tultava muutos, myös ja ennen kaikkea henkisellä tasolla. Olen ehkä puolimatkassa sillä polulla. Tai kaksi kolmasosaa.

Joulu pyhineen ja syömisineen on onneksi ohi, samoin Uusi Vuosi ja sen herkut. Vaikka pääosin pysyin syömisten laadussa ihan tikissä, määrässä en sitten niinkään. Satsasin siis määrään, eli enemmän oli enemmän, tai ainakin siltä nyt tuntuu. Onpahan energiaa :D En kuitenkaan stressaa asiasta, mutta otan arjen vastaan suurella sydämellä. Kasviskeittoa ja smoothieta ja puhdasta ruokaa. Sydän sydän sydän.

Juhlat on ohi, arki ihanainen alkakoon!

Joulun aikaan kävi semmoinen juttu, että päätin lopettaa rintapumpun kanssa pelleilyn ja siihen loppui siis imettäminenkin, tai oikeastaan "imettäminen". Päätöksistä tulee aina seurauksia, niin tässäkin tapauksessa:

* imetyshormonit eivät enää auta yöheräilyn (sniif, snööf, krääk, ja äitiäitiäiti vesihörppy/mua pissattaa/mörkö/keltainen pupu on tippunut/vaaleanpunainen pupu on tippunut/kissa ei oo mikään unikaveri) aiheuttamaan nuutumiseen. Krooh, mutta onni on pääosin mainiosti nukkuvat typykät.
* rintavarustus on kutistunut jonnekin ajokoirankorvien ja nalle luppakorvan välimaastoon. Elän toivossa kiinteytymisestä, mutta urheilun kannalta on kivaa, ettei nestevarasto hölsky joka askeleella mukana.
* tajusin tänään, että en voi syödä enää "imetyksen" varjolla ylimääräistä. Viimeksi pari vuotta sitten tämä koitui kohtalokseni ja päätti onnistuneen raskauskilojen pudotuksen epätoivoiseen kahlaamiseen painonnousun vääjäämättömässä suossa.
* Edellisestä syystä siskon ei tarvinnut minua kovin kauaa houkutella kokeilemaan 5:2-dieettiä. Henkisen tuen vuoksi voin seisoa vaikka aidanseipäänä, ja ihmiskokeet ovat aina hauskoja. Pitää vaan pitää huoli, ettei treeni kärsi, koska se on ykkössijalla nyt. Mutta olen kuullut kyseisestä kevennyksestä vain hyvää, joten voihan sitä kokeilla. Treenin välipäivinä voi olla sopiva keventää, joka tapauksessa. Kutsutaan sitä vaikka 5:2:ksi sitten. Tämä siis ensi viikosta alkaen (nyt puhuu aito maanantaisoturi.)
* Kun ei tarvitse enää huolehtia omalla kropalla toisen ihmisen ravinnosta, treeni saa ihan uuden ulottuvuuden. Voipi myllyttää ittensä ihan pilliin hyvällä omatunnolla. Sitä olen pohtinut enemmänkin ja se saa lähiaikoina ihan oman kirjoituksensa.
* etuvarustuksen nestevarannon vähennyttyä juokseminen on alkanut kiinnostaa ja houkuttaa (ja miksi kelit ovat tuommoiset loskaiset juuri nyt, häh?). Tein vaan akuutin havainnon: ei ole juoksukenkiä ei. Paljasjalkakengät olen rauhoittanut salikäyttöön, ja edelliset lenkkarit lensivät viimeisimmän puolimaratonin jälkeen maaliviivalla roskikseen (note to self: kannattaa ehkä treenata jatkossa vähän enemmän, ottas vähemmän koville). Kysyin someystäviltä neuvoa: Icebugit mainittu. Pitänee käydä jossain testaamassa ennen kuin teen hankinnan. Sportamorella näkyi olevan hyviä alennuksia, jos uskaltaudun tekemään tilauksen niin kerron sitten. Oliskohan kellään kokemuksia?

Ei löytynyt pinkkiä salivihkoa kahvakuulan kuvilla, mutta joulupukin paketista löytyi tämä. Tämä alkaa nyt täyttyä sarjoista ja painoista ja lenkeistä. Mietelauseet kannustaa.

 

Tämän päivän saldo.