Eilenhän kerroin blogissa, miten siskon kanssa juteltiin puhelimessa 5:2:sta ja auttaisiko se ratsareihin. Totesimme ylikilojen liimaantuvan hasardi-alueelle tiukemmin kuin iilimadot (ja tietysti toive oli, että mahdollinen lisä asettuisi enemmin rintavarustukseen, kuin maadoituslinnakkeeseen. Näin ei tietenkään ole, josta syystä lihomis-laihtumiskierre saa pitkässä juoksussa aikaan kolmiomaisen vartalonmuodon. Tässä voinemme syyttää geenejä, sama vika kun suksi ei luista.) Olimme molemmat nähneet kuvan Project Maman postauksessa ja lukeneet ylisanat dieetin toimivuudesta. Yhteistuumin, innostujia kun olemme, päätimme testata. Itse ajattelin lähinnä keventää viikosta lepopäivät, ettei treeni kärsi. Kirjoitin tästä blogiin (eilen illalla).
 |
| Myönnettäköön, ei ole mun vatsikset. Vielä. |
PT soitti heti tänään aamupäivällä ja kyseli fiiliksiä treenistä. "Hyvin menee, nytkin oon salilla ja on painoja lisätty. Lihaskin on näyttäytynyt melko luotettavan todistajan läsnäollessa." (Toim. Huom. Itse asiassa kävin tänään salilla kokeneen kaverin kanssa, ja taas sai tosi hyviä vinkkejä omaan tekniikkaan. Kyllä monet silmät vaan on paremmat kuin yhdet.) Koska edistyminen on ollut jees, päätettiin PT:n kanssa vetää vielä ensi viikolla treenit normaalisti ja pitää palautusviikko vasta seuraavalla viikolla. Hän kuitenkin otti napakasti puheeksi tämän ruoka-asian, ja perusteli oikein jämäkästi, miksi tässä vaiheessa moinen dieettikokeilu ajaisi luultavasti koko urakan päin seiniä. Sanon vain tämän: perustelut olivat uskottavat, ja luovuin (helpotuksekseni) keventämisajatuksista. Jotenkin huomasin olevani ihan äärimäisen otettu ja hyvilläni: PT puuttui höyrähdykseeni heti ja järkevästi palautti minut ruotuun ennen kuin vahinkoa olin saanut aikaiseksi. Koska milläpä se keho voimaa kehittää, jos ei syö tarpeeksi ja oikein? Nimenomaan kuulemma lepopäivinä pitäisi syödä samanverran tai vaikka enemmänkin, koska silloin sitä voimaa kehitetään ja kroppaa korjataan. (Toim. huom. Oikeaa, puhdasta ruokaa. Kyse ei ole yltiöpäisestä mässäilystä.) Kiitos Marko, ymmärrys laajeni taas preerian verran.
Jäin vaan keskustelun jälkeen pohtimaan, miksi en vieläkään ole kunnolla sisäistänyt "kehitä, älä kuihduta"-ajatusta? Vaikka olen päästänyt laihdutusajatuksen menemään ja keskittynyt voimaantumiseen niin fyysisesti kuin korvien välissäkin, mikä saa höyrähtämään automaattisesti ajattelematta suurempaa kokonaisuutta? Epävarma pirulainen huutaa olkapäällä ja viekoittelee tavoittelemaan hoikkaa vartta, mitä helpommalla sen parempi. Fitit ja sportit on luettu, ja nyt ne lukemattomat jutut laihduttamisesta puskevat alitajunnasta pintaan kriittisillä päätöksenteon hetkillä. Olet, millä ympäröit itsesi. Suurin osa ajatuksista on automaattisia ja itseasiassa täysin samoja kuin eilen ja toissapäivänä, tiesittekö sitä? (Lukekaa vaikka Tee itsestäsi mestariajattelija, Lauri Järvilehdon opus). Joten kun olen kaksitoista vuotta laihduttanut vääjäämättä ja siinä onnistumatta, lukenut laihdutuksesta ja kokeillut kaikenlaista, on reilu kuukauden matka tiedostettuna normaalipainoisena ja kehitykseen ajatukset suuntaavana aika heppoinen... Jatkuvaa opettelua siis, mutta järkyttävää (hienolla tavalla), mitä yksi puhelu voi saada aikaan. Olen liikuttunut (hienolla tavalla). Voi tätä hämmennyksen ja ajattelun skaalaa. En minä tätä nähnyt tulevaksi, kun rustasin ruokavaliota vähän ja otin salikortin.
Emme kuitenkaan jää täysin ilman 5:2-ihmiskoetta, koska rakas siskoni on päättänyt ihanasti uhrata itsensä ja kehonsa empiirisen tieteen nimissä hyötykäyttöön ja alkaa ensi viikon maanantaista lähtien kokeilun, jossa ei nälkää säästellä eikä pääsärkyä pelätä! Hän on ystävällisesti luvannut vieraskynäillä kokemuksiaan tänne blogiin, jee!
Loppuun vielä lyhyt pohdinta. Olen havainnut, että tästä blogista meinaa tulla liikuntaan ja hyvinvointiin painottuva itsearvioinnin työkalu. Muutakin toki elämässä on, mutta kun päätarkoitus on mennä ilon kautta ja voida hyvin, niin liikunta näemmä ainakin meikäläisellä vaan näyttelee pääroolia kehittämisessä, kun muut elämän palikat on mallillaan. La vie est belle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa, beibi!