Aamujen eliksiiri

Kahvi, tuo armoitettu aamujen aloittaja. Sitä on aikojen saatossa haluttu, vaalittu, korvattu. Sen vuoksi on käyty sotia ja rakastettu, on pilattu maita ja pelastettu perheitä. On tummaa, vaaleaa, reilua, luomua, jokaiselle jotakin. Facebookissa kulkee kuppihaaste, jossa pitää esitellä kaikelle kansalle joka päivä eri kuppi ja siihen liittyvä tarina. Osallistuin ja siitä inspiraatio siirtyi tänne bloginkin puolelle. Kuvituksena siis rakkaimmat kupit. Täten kehotan kaikkia silmäilemään, minkälaisen kupin kanssa aamunsa aloittaa ja mihin sen päivänsä lopettaa. Nostalgiaa ja psykologiaa, sydän.

Ensikosketuksen kahviin sain lukioaikoina Lyseon vieressä sijainneessa Burtsin kahvilassa. Meidän jengillä oli tapana käydä perjantaisin viikonlopun aloittajaiseksi juomassa latet ja syömässä isot korvapuustit. (En ollut ajatellut tätä aikoihin. Tuli ihanat muistot mieleen). Samoissa tiloissa toimii nyt ravintola Urban. Pitäisiköhän herätellä tapa henkiin ja käydä vaikka perjantailounaalla? Ainut vaan, että se paras -eli meidän jengi -on hajallaan ympäri maailmaa.

Mutta kahvi. Ensin olivat erikoiskahvit (sokeria!). Yliopistoaikaan aloin keitellä silloin tällöin kahvia tahmeisiin aamuihin (maitoa kahvilla, pikemminkin). Syy tahmeuteen selvisi myöhemmin, hemoglobiini oli painunut alle sadan, joten ei ihmekään, jos väsytti. Siemen oli kuitenkin jo kylvetty: kahvia oli saatava aamuisin ja lounaan jälkeen pelastamaan iltapäiväkuolemalta luennolla (no ei se kyllä aina auttanut). Opiskeluaikoina tuli syötyä yliopistolla edullisesti jäätävän kokoinen lounas ja kylkiäisenä monta siivua tuoretta vaaleaa leipää ja margariinia (nyt naurattaa, voi jestas mikä ruokavalio), joten ei ihmekään, että siesta olisi ollut paikallaan.

1. Lempihahmoni muumeista on Niiskuneiti. Porukoiden luona minulla on se keltainen versio, kotona vaaleanpunainen. Taisi olla ensimmäinen muumimukihankintani. 2. Sitten rakastuin tulisesti. Sain rakkausmuumimukin Murultani osana muuta settiä. Sen avulla muistaa tahtoa aina joka päivä uudestaan. 3. Parin vuoden sisällä saimme pari lasta. Tyttäret ovat suloisia, mutta olo epämääräisten öiden jälkeen on usein kuin hattivatilla. Lisäksi mukana on ainainen epävarmuus siitä, milloin ehkä mahdollisesti saa nukkua? (Ja kahvia kuluu, koska...?) 4. Viimeinen, muumimamma-muki, on tahtotilamuki hetkiin, jolloin olo on kuin pikkumyyllä, mutta vastuu ja velvollisuudentunto äitinä ei anna mahdollisuutta mesota ja pomppia tasajalkaa. Se muistuttaa olemaan arkipäivän zen, laskemaan kymmeneen ja leipomaan vaikka kakun.

Kahvi kuitenkin auttoi ainakin henkisesti, ja sillä tiellä nyt ollaan. Toisaalta se on aika pelottavaa, miten riippuvaiseksi ihminen helposti tulee. Olen välillä lopettanut kahvin juonnin kokonaan: raskauksien alkuvaiheessa ei vaan maistunut, ja yhden kerran muuten vain loman alkajaisiksi. No, koko loma meni jonkinlaisessa tahmeassa horteessa ja päänsäryssä. Lopulta join ihanassa kahvilassa yhden kupillisen capuccinoa (koska ei se nyt yhdestä, jos silloin tällöin...), ja yhtäkkiä näin taas väreissä. Kirjaimellisesti, utu haihtui, ja pystyin taas ajattelemaan järkevästi. Ensimmäinen kirkas ajatukseni oli googlata "kahvinjuonnin hyödyt". Ne ovat esim. Duodecim Terveyskirjaston mukaan seuraavat (olin sentään lähdekriittinen, kahvinkeitin.fi- sivusto olisi voinut olla puolueellinen argumenteissaan):

Huomioi etenkin viimeinen kohta. Juomattomuus ei tunnut hyvältä, ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Lisäksi kannan geneettistä riskiä diabetekseen, joten kaikki keinot ovat sallittuja ehkäisyssä.

Olen sittemmin pysynyt kahvinjuonnissa kohtuudessa; aamulla pari kupillista, lounaan jälkeen tai päiväkahvilla kupillinen tai pari. Klo 14-15 jälkeen en enää juo kahvia, en edes erikoiskahveja. Arvostan yöunta liikaa ja olen huomannut kofeiinin saavan minut ihan kukkuu-tilaan illalla. Nykyisin juon kotona reilua, luomua ja tummapaahtoista (tummapaahtoinen on niin hyvää, toisin kuin vaalea kuravesi, lisäksi reiluus ja luomuus ehkäisevät muita kahvin ryystämisestä maailmalle koituvia negatiivissävytteisiä sivuvaikutuksia). Karpatessa lorautin kahviin kermaa, nyt Alun jälkeen opettelin juomaan kahvin mustana. Mielenkiintoisena huomiona: vatsa kestää mustan tummapaahdon ensiluokkaisesti verrattuna maitokahviin. Maitokahvia juovat; tiedätte mistä puhun.

Nyt julkisessa keskustelussa on ollut tämä rasvakahvin nimellä kulkeva aamiaisenkorvike. Tänään viimeksi töllössä näytettiin, kun Jaakko Halmetoja suorautteli kahvista ja voikimpaleesta "aamulaten". Olen epäileväinen kunnes itse maistan. Voita? (Ja kuka skippaa aamiaisen anyway?? Itse olen tyyppiä "aamulla.paljon.kunnolla.kaikkea.heti."). Totuuden nimessä on kerrottava, että kookosöljyä ja raakakaakaojauhetta tulee joskus lisättyä kahviin herkuttelumielessä. ja tapahtuu tsing-efekti! Kroppa saa semmoisen piristysruiskeen, että tulee siivottua, touhuttua, pestyä koirat, viikattua pyykit, tehtyä työt samalla istumalla. Väikkäri tai opinnot eivät kuitenkaan etene siinä(kään) puuskassa, kumma ja tuttu ilmiö tenttiviikoilta.

Noo...ehkä vielä jossakin vaiheessa voin testata rasvalattea. Viimeistään siinä vaiheessa, kun saan kehiteltyä viljattoman, sokerittoman ja maidottoman uskottavan korvapuustin sekä jengin kasaan.