PT sarja alkaa! osa 1: Raakile pilvilinnoissa

Taannoin kirjoitin jokseenkin epäortodoksista tekstiä kuntosaliharjoittelusta, ja siitä etten oikein tiedä  mitä siellä kannattaisi tehdä, jotta harjoituksesta olisi muutakin hyötyä kuin ihohuokosien puhdistaminen hikikarpaloiden avulla. Tilanteeseen tulee nyt muutos, koska huutoni on kuultu ja sain todella innostavan mahdollisuuden: napakan kahdeksan viikon paketin personaalia treenausta kuntokeskus Huipun Marko Savolaiselta. Jestas, antaudun mielelläni tähän ihmiskokeeseen, ja annan sille kaikkeni.

Tänään oli ensimmäinen tapaaminen, johon olin valmistautunut pohtimalla tavoitteitani lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, kiinnostuksen kohteitani urheilun saralla sekä täyttänyt perustietolomakkeen, jossa kartoitettiin perussairaudet ja mahdolliset esteet harjoittelulle. Tänään lomake ja tavoiteasetanta käytiin Markon kanssa läpi (samainen pihti-Make, joka mittasi tempputorstaissa rasvaprosenttini männäviikolla. Kohtaamisemme ei siis jäänyt ainutkertaiseksi, vaan nyt alamme todella tehdä sille ojentajan "nahalle" jotakin.). Make on lohdullisen jämäkän oloinen kaveri, ei tee mieli jättää treeniä väliin.

Puhuttiin motivaatiosta, sitoutumisesta ja rehellisyydestä; hän ei voi ammattitaidollaan taikoa tuloksia (mitä??? no onneksi tuli tässä vaiheessa selville) , jos minä treenaan ohjelman ohi tai syön miten lystää. Harjoitusohjelma, ravinto-opit ja treenimäärät rakennetaan täysin yksilöllisesti minun toiveeni ja resurssieni sekä tavoitteideni mukaan; ja näin Marko toimii asiakkaan kanssa aina. Tulostetut massaharjoitusohjelmat eivät sovi hänen ajattelumaailmaansa, mikä teki ainakin meikäläiseen ison vaikutuksen. Tuntui, että tässä ollaan nyt tärkeän asian äärellä, kohtaamassa minua kaikkine jenkkakahvoineni ja mahamakkaroineni ja yhteistyökyvyttömien ojentajieni kanssa. Ja tekemässä niille todella jotain!

Harjoittelun teho ja kuormitus rakentuvat seuraavan kahdeksan viikon aikana näin. Selkis?
Eli mikäli ymmärsin oikein, niin seuraavan viikon kuormitus aina kasvaa neljän viikon ajan, kunnes viides viikko on lepoa, jolloin kroppa palautuu ja suorituskyky nousee aivan uudelle levelille. Olen toiveikas, että kehityn suurilla harppauksilla, kun kroppa saa kunnolla uutta ärsykettä (keho älä petä minua nyt).

Toisaalta istuin siinä myös unelmat suhisten, tavoitteet päässäni saivat konkreettisen muodon, realistisenkin. Kahdeksanviikon aikana ei päästä bikinikuntoon tai nostetta penkistä sataa kiloa, jos lähtötaso on tämä; mutta siinä ehtii koukuttua liikunnan tuomaan hyvään oloon, saada treenistä säännöllisen osan elämäänsä, kiinteytyä hiukan ja etenkin oppia roppakaupalla uutta treenaamisesta (jopa ehkä tulla tutuksi kuntosalin monsterilaitteiden kanssa). Pidemmän aikavälin tavoitteena minulla on lisäksi osallistua toukokuussa HCR:n puolimaratonille, elokuussa Kuopio triathlonille sekä kesän aikana myös Kuopiossa järjestettävään Trail Cuppiin. Kuulostaa hurjan hauskalta ja innostavalta!

Ehdotus PT:n huoneen asiakassohvaksi. Pilvilinnoista on kiva sitten laskea jalat maan pinnalle. "Innostavaan sisustukseen voi panostaa , sano life coach kun värikyniä aarrearkusta kaivoi", niin kuin vanha sananlasku kuuluu.

Homma rakennetaan meikäläiselle sillä tavalla, että nyt tehtävänä on pitää kolmena päivänä ruokapäiväkirjaa, jonka perusteella Marko tekee ravintosuosituksia (kerroin jo etukäteistietona maidottomasta ja viljattomasta valiostani, ihan vaan että maitorahkasuosituksiin voi olla kannattamatonta käyttää aikaa). Ensi viikolla meillä on sitten alkutestit, jossa pistetään kylmää faktaa pöydälle. Lihaskunto, aerobinen kestävyys, kehonkoostumus ja verenpaine pistetään syyniin, ja niiden avulla saadaan vertailukelpoista dataa helmikuulle. Jes, mittarointia!

Alustavasti suunniteltiin treenin koostuvan seuraavasti: viikoittain yksi kahvakuulatunti, yksi kuntonyrkkeilytunti, 2 kuntosalia (kahtiajakoinen treeniohjelma, sana saanee merkityksen seuraavien viikkojen aikana) sekä lisäksi yksi aerobinen

Seuraan blogissa tätä kahdeksan viikon taivalta tunnisteen "PT" alla. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että kerron tuloksista armottomasti (paitsi jos laistan ja otan vaan kauniisti sanottuna lisää massaa, sitten ollaan hipihiljaa).