Vuosikatsaus

Kerran, kauan ennen kuin coachauksesta oli minulla tietoakaan, tein heinäkuun ensimmäisenä päivänä vaaleanpunaiselle paperille suuntaviivoja elämälle. Olin irtautunut entisestä pitkästä suhteestani, muuttanut paikkakuntaa, etsinyt itseäni ja rakastunut uusvanhaan mieheen (ensimmäinen poikakaverini alunperin, sitten vuodet olivat välissämme ja löysimme toisemme uudelleen. Se oli menoa se, mutta kokonaan toinen tarina). Etsin itseäni ja ensimmäistä kertaa ihan oikeasti mietin, mitä juuri minä haluan, mikä minua innostaa, mitä haluan tavoitella. En halunnut kadottaa itseäni uudelleen tai enää, miten sen nyt muotoilisikaan.

Aah, miten totta. Ihminen harvoin katuu tekemisiään (varsinkin jos on aluksi pelottanut), vaan tosi usein tekemättä jättämisiään. Ja jossittelu on tunnetusti turhaa.

Piirtelin lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnitelmia diplomi-insinöörimäisesti laatikoihin janalle, Gant.kaavioon, elämän kaikki puolet huomioon ottaen. Jahas, tällaista haluankin, ajattelin, ja unohdin paperin erääseen pinkkiin mappiin. Vuosi kului, ja melkein toinenkin. En ollut ajatellut paperia enkä tavoitteitani tietoisesti sen koommin. Kunnes eräänä päivänä... Tuijotin paperia hämmästyneenä. Muistin tarkkaan millainen hikisen kuuma heinäkuun päivä oli ollut. Mitä olin ajatellut, miten olin ollut innostunut tavoitteistani. Muistin myös miten olin unohtanut koko jutun. MUTTA. Kaikki kirjatut tavoitteet olivat käyneet toteen.

On se rankkaa. Mitä mää haluan? Mitä mää haluan? Muru naureskeli ja räpsäisi kuvan.

Siitä paikasta otin tavoiteasetannan jokavuotiseksi ohjelmanumeroksi. Coaching-opintojen myötä työkalut jalostuivat, mutta idea on pysynyt samana: mietin mitä oikeasti haluan, mitkä ovat tavoitteeni seuraavan vuoden ajalle ja seuraavalle viidelle vuodelle.

Eräs työkaverini puhahti kerran (ihan rakkaudella, luulisin) ettei koko elämästä pidä tehdä laatujärjestelmää tai strategiaa. Olen samaa mieltä, armollinen pitää olla, mutta olen myös coach-kollegoideni, coaching-asiakkaideni ja osittain itsenikin kautta saanut nähdä, miten huikeisiin tekoihin ja toimiin ihmisestä on, kun hän vain tiedostaa mitä tahtoo ja on aidosti motivoitunut saavuttamaan haluamansa. Yleisesti ottaen kun ihmisen suurimmat esteet ovat seuraavat: se, ettei tiedä mitä haluaa oikeasti ja se, ettei uskalla haastaa itseään ottamaan haluamaansa. Kuitenkin itsensä haastaminen ja tavoitteidensa saavuttaminen tuovat ihmiselle suuremman onnellisuuden. En usko sattumaan ja onnenkantamoiseen, vaan uskon aktiivisuuteen ja toimintaan. Sinä olet olosuhteet.

Self coachauksen hengessä ryhdyin eilen tekemään vuosikatsausta viimevuodesta, ja tein samalla tavoitekartan ensi vuodelle. En siis aarrekarttaa, vaan tavoitekartan, niissä on vissi ero. Tavoitteissa minä itse olen aktiivinen toimija, joka ottaa vastuun omasta onnestaan ja menestyksestään. Olen ajelehtinut tarpeeksi kauan aiemmassa elämässäni, mennyt muiden ideoiden mukaan. Haluan mieluummin tietoisesti miettiä, minne olen menossa. Se on mielettömän innostavaa! Voin muuttaa suuntaa, ja säätää tarvittaessa, sanotaanko sopeuttaa. Ajelehtimisellekin tai pikemminkin hetkeen tarttumiselle on aikansa, vieläpä tärkeäkin, mutta hahmotan kokonaisuuksia ja suuret suuntaviivat ovat minulle näin selviä.

Ensi vuodesta on tulossa ihan mahtava! Toivottavasti teille kaikille ja läheisillenne! Kehotan kaikkia vilpittömästi esimerkiksi listaamaan aikaansaannokset tältä vuodelta (eli mitä olet puuhannut, tehnyt ja saanut aikaan. Mikä toi onnea?). Tämä vaihe on tärkeä, että tajuaa, mitä kaikkea onkaan saavuttanut ja mistä voi olla kiitollinen. Sen jälkeen sitten vaan miettimään, mitä haluaisit ensi vuonna tehdä? Mihin haluaisit käyttää aikaa, kun aivan kaikki on mahdollista? Mikä lisäisi onnellisuuttasi eniten? Entä mikä lisäisi onnellisuuttasi ihan vähänkin? Mieti miltä nuo tavoitteet tuntuvat ja tee halutessasi lyhykäinen toimenpidesuunnitelma.

"Ole varovainen mitä toivot, voit vaikka saada sen" sanotaan, ja olen aivan samaa mieltä. Aivot toimivat niin, että kun tunnistat haluamasi, intuitio tulee avuksesi ja automaattinen päätöksenteko alkaa toimia tavoitteesi toteutumisen puolesta.

Ihanaa uutta vuotta 2015! Tee siitä elämäsi vuosi!

Elämänohje ja lihapullaresepti. Näillä pärjää.

Nämä löytyvät jääkaapin ovesta, jotta ne muistetaan joka päivä kirkkaasti. Alimmaisessa kuvassa ollaan ekana seukkailusyksynä, ja kadun nimi on Rakkaudenpolku (löytyy Naantalin vanhasta kaupungista). Sillä polulla ollaan edelleen.